Air India on ilmoittanut, että ylipainoiset lentoemot saavat potkut.

Samaa strategiaa on kokeillut Euroopassa viisi vuotta sitten Kreikan valtion Olympic, joka siirsi pulskat ja parrakkaat naiset syrjään, mikä lie Kreikassa tarkoittanut tosin minotauruksen kokoista rekrytointiongelmaa.

Ja kuinka hyvin tuon lentoyhtiön bisnes on päätöksen jälkeen kukoistanutkaan? Reittejä on lopetettu ja konkurssi häämöttää ovella ilman tukiaisia.

Olen lennellyt kaikennäköisillä firmoilla maailmaa kiertäessäni, muunmuassa turvallisuustilaston lähes-pahnanpohjimmaisella Air Zimbabwella. Mutta se on sivuseikka, palataan palveluun.

Itämaiden yhtiöillä, joissa asiakaspalvelun päälle ei ymmärretä mitään vaan sen kuvitellaan tarkoittavan sitä, että nuorehko nainen sanoo “yes” asiasta riippumatta, nuoret naiset ovat selvästikin arvossaan. Heitä riittää, ja ulkonäön perusteella palkattu henkilökunta tuntuu tuovan vuodesta toiseen Cathay Pacificille, Singapore Airlinesille tai Thaille parhaan palvelun palkinnon.

Mutta olen lentänyt myös sangen paljon sivistysvaltioiden ja edistyneempien siirtomaiden yhtiöillä.

Ero on itse asiassa merkittävä. Jos lentää British Airwaysillä, Lufthansalla, Qantasilla, Unitedilla, Air Canadalla tai jollakulla muulla kerhoon kuuluvalla kuten vaikkapa Finnairilla, ensimmäisessä luokassa tai jos sellaista ei ole niin bisneksessä, on henkilökuntana pääosin vanhempia ja ei niin hoikkia naisia, ja lihavia miehiä.

Miehiä ja naisia, jotka ovat olleet alalla 25 vuotta, ja jotka tietävät, miten asiat saadaan toimimaan. Ei kukaan ensimmäisessä luokassa matkustava tule sinne katsomaan naiskauneutta, vaan matkustamaan mukavasti ja hyvin palveltuna paikasta toiseen. Joten sinne on turha laittaa junioreja tai ulkonäkökriteerin läpäisseitä vanhempia, vaan sinne laitetaan niitä, jotka osaavat.

Minulla ei ole useinkaan mitään erityisiä toiveita lennolla, mutta jos niitä on niin länsiyhtiöiden matroonat hoitavat ne tyylikkäästi ja tahdikkaasti, ja itäyhtiöiden henkilöt taas osaavat sanoa “yes”, mutta ei tapahdu mitään. Tyylipuhdas esimerkki oli kun halusin pitkällä lennolla Cathay Pacificin ensimmäisessä luokassa Los Angelesista Hong Kongiin kaakaota teen sijaan, ettei uni katoa. Sanottiin yes, ja kun ei kuulunut, patistin vartin kuluttua, ja sanottiin: “hot chocolate is only for children”. Ei tullut kaakaota. Säännöt sanoivat, että vain lapsille.

Länsimaiden yhtiöissä asian hoitaa asiantunteva ja kokenut henkilö, joka osaa käyttää tervettä järkeä ja joka on hommassaan asiantuntija. Ei ulkonäkökriteerein valittu, vaan kokenut. Nuoremmat ja kauniimmat ovat palvelemassa turistiluokassa, joka on pitkällä lennolla firmalle huonompi bisnes kuin ensimmäinen luokka ja bisnes.

Tässä mielessä voidaan miettiä, mitä Air India oikein yrittää saavuttaa. Hyvää palvelua herrasmiehille vai kauniita naisia kaiken kansan katseltavaksi?

Minusta tuntuu, että lentoyhtiön bisnescase on hieman kateissa.