Hyväkin sananen Akavasta
18/01/10 16:51
Juuri kun olin kirjoitukseni kirjoittanut, Hesarin uutinen oli päivittynyt. Nyt sinne oli tullut myös tämä:
Esimerkiksi kilpailukiellot, salassapitosopimukset ja tekijänoikeuden rajoitukset voivat tehdä uudelleen työllistymisestä koulutusta vastaaviin tehtäviin lähes mahdotonta. Akava haluaisi suitsia näitä lailla.
Tämän asian esillenostaminen puolestaan on hyvä asia ja Akava on tässä oikeassa.
Tekijänoikeuksien roolia tässä asiassa en tiedä.
Salassapitosopimukset ja kilpailukiellot sen sijaan ovat nykyisten työsopimusten suo ja täysin sääntelemätön viidakko. Ymmärrän salassapidon siltä osin kun kyse on salaisista asioista. Tämä oikeastaan sisältyy ilman erillistä sopimustakin suomalaiseen bisneskulttuuriin ja työsuhteen sisältöön. Olen sen sijaan nähnyt salassapitosopimuksia, joissa salassa pidettäväksi on todettu aivan kaikki asiat, aivan riippumatta siitä, ovatko ne yleisesti tunnettuja tai sisällöltään merkityksettömiä. Suomessa näitä ei ole oikeudessa pahemmin testattu ja oletan, että pöhköimmät amerikkalaiset sopimukset eivät lopulta kuitenkaan menestyisi jos joku niiden avulla yritettäisiin narauttaa, mutta toisaalta näiden lisääntyminen tuo työnantajille lisää riskejä oikeusjutuista, joissa työntekijän menettänyt firma haastaa palkanneen oikeuteen jostain salassapitosopimuksen vastaisesta asiasta.
Käytännössä jos salaista on kaikki kollegoiden nimistä, kahvimukien väristä ja vessapaperitoimittajasta lähtien, juttujen tehtailu sinänsä olisi helppoa. Vaikkeivät ne menestyisikään, niiden käsittely olisi kallista. Tässä mielessä asia kaipaisi jotain ohjeita tai lakeja valmiiksi siitä, millaiset asiat voivat kuulua salassapidon piiriin.
Kilpailukielto on toinen uusi juttu. Toimitusjohtaja- ja johtajasopimuksissa sellaisia on ollut iät ajat, mutta niissä on toisaalta ollut avokätinen ja julkisuudessa paljon kritisoitu kultainen kädenpuristus juuri sitä varten. Jos töitä ei saa muualla tehdä, vanha firma maksakoon palkkaa. Nyt kuitenkin firman vahtimestarikin joutuu allekirjoittamaan kilpailukieltosopimuksen ilmaan minkäänlaista kädenpuristusta, ja tätä voidaan pitää sopimattomana.
Salassapitosopimuksen osalta en osaa sanoa, miten lakeja ja sääntöjä pitäisi tarkalleen muuttaa, sillä asia on aika herkkä tasapainoltaan. Kun toisaalta mitään suurensuuria ongelmia ei ole ainakaan julkisuuteen tullut, mieli tekisi sanoa, että emme tarvitse parikymmensivuisia salassapitosopimuksia, sillä todellisten yrityssalaisuuksien vuotaminen on verraten harvinaista.
Kilpailukiellon osalta asian pitäisi kuitenkin olla aivan selvä. Sitä voi sopimuksessa olla aivan kuinka pitkään hyvänsä, mutta koko kilpailukieltoajalta on maksettava täyttä palkkaa. Kilpailukiellon ilman palkanmaksua pitää olla sopimuksena mitätön.
Esimerkiksi kilpailukiellot, salassapitosopimukset ja tekijänoikeuden rajoitukset voivat tehdä uudelleen työllistymisestä koulutusta vastaaviin tehtäviin lähes mahdotonta. Akava haluaisi suitsia näitä lailla.
Tämän asian esillenostaminen puolestaan on hyvä asia ja Akava on tässä oikeassa.
Tekijänoikeuksien roolia tässä asiassa en tiedä.
Salassapitosopimukset ja kilpailukiellot sen sijaan ovat nykyisten työsopimusten suo ja täysin sääntelemätön viidakko. Ymmärrän salassapidon siltä osin kun kyse on salaisista asioista. Tämä oikeastaan sisältyy ilman erillistä sopimustakin suomalaiseen bisneskulttuuriin ja työsuhteen sisältöön. Olen sen sijaan nähnyt salassapitosopimuksia, joissa salassa pidettäväksi on todettu aivan kaikki asiat, aivan riippumatta siitä, ovatko ne yleisesti tunnettuja tai sisällöltään merkityksettömiä. Suomessa näitä ei ole oikeudessa pahemmin testattu ja oletan, että pöhköimmät amerikkalaiset sopimukset eivät lopulta kuitenkaan menestyisi jos joku niiden avulla yritettäisiin narauttaa, mutta toisaalta näiden lisääntyminen tuo työnantajille lisää riskejä oikeusjutuista, joissa työntekijän menettänyt firma haastaa palkanneen oikeuteen jostain salassapitosopimuksen vastaisesta asiasta.
Käytännössä jos salaista on kaikki kollegoiden nimistä, kahvimukien väristä ja vessapaperitoimittajasta lähtien, juttujen tehtailu sinänsä olisi helppoa. Vaikkeivät ne menestyisikään, niiden käsittely olisi kallista. Tässä mielessä asia kaipaisi jotain ohjeita tai lakeja valmiiksi siitä, millaiset asiat voivat kuulua salassapidon piiriin.
Kilpailukielto on toinen uusi juttu. Toimitusjohtaja- ja johtajasopimuksissa sellaisia on ollut iät ajat, mutta niissä on toisaalta ollut avokätinen ja julkisuudessa paljon kritisoitu kultainen kädenpuristus juuri sitä varten. Jos töitä ei saa muualla tehdä, vanha firma maksakoon palkkaa. Nyt kuitenkin firman vahtimestarikin joutuu allekirjoittamaan kilpailukieltosopimuksen ilmaan minkäänlaista kädenpuristusta, ja tätä voidaan pitää sopimattomana.
Salassapitosopimuksen osalta en osaa sanoa, miten lakeja ja sääntöjä pitäisi tarkalleen muuttaa, sillä asia on aika herkkä tasapainoltaan. Kun toisaalta mitään suurensuuria ongelmia ei ole ainakaan julkisuuteen tullut, mieli tekisi sanoa, että emme tarvitse parikymmensivuisia salassapitosopimuksia, sillä todellisten yrityssalaisuuksien vuotaminen on verraten harvinaista.
Kilpailukiellon osalta asian pitäisi kuitenkin olla aivan selvä. Sitä voi sopimuksessa olla aivan kuinka pitkään hyvänsä, mutta koko kilpailukieltoajalta on maksettava täyttä palkkaa. Kilpailukiellon ilman palkanmaksua pitää olla sopimuksena mitätön.
blog comments powered by Disqus