Voihan Venäjä
14/01/11 16:05
Venäjä on vahvistanut rajaseutulain, joka kieltää ulkomaalaisia omistamasta maata tolkuttoman leveällä rajavyöhykkeellä, ja tämä on herättänyt Suomessa närää, sillä käytännössä monet jo tehdyt maakaupat joudutaan perumaan ostajalle surkein ehdoin, ja ihmisten mahdollisuudet ostaa vanhoja sukutilojaan Karjalasta poistuu.
Tämä nähdään erheellisesti pääasiassa jonkunlaisena aitovenäläisenä arpalippupolitikointina, jossa ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi.
Kyse on kuitenkin koko lailla toisesta asiasta. Venäjä on menneen maailman ydinasepelotteen avulla suurvallaksi päässyt punainen jättiläinen, joka yrittää epätoivoisesti välttää luhistumista valkoiseksi kääpiöksi, jollainen se talouden rakenteen ja vaikkapa kulttuuriviennin perusteella onkin.
Venäjän ainoa suuruus liittyy sen pinta-alaan ja luonnonvaroihin. Vähäisemmin myös asevoimaan, sillä tuolla asevoimalla ei ole nykymaailmassa juurikaan vihollisia.
Venäjällä on lukuisia sisäisiä rakenteellisia ongelmia, jotka liittyvät tähän asiaan keskeisesti. Venäläismiehen odotettu elinikä on pudonnut johonkin 55 vuoden kieppeille, syntyvyys on matala ja maa kärsii reippaasta aivoviennistä.
Aivovienti takaa sen, että venäläistä, tyytyväistä keskiluokkaa synnyttävä venäläinen bisnes syntyy pääosin Amerikkaan, Kanadaan ja Englantiin. Kun tätä keskiluokkaa ei ole paljon, on synnytetty kansallismielistä nashi-vouhotusta, joilla yritetään pitää edes joku osa väestä jotenkin tyytyväisenä, mutta tällainen valtion suojeluksessa oleva puolihuliganismi ei sekään edistä tyytyväisen keskiluokan syntymistä ja viihtymistä.
Kun tämä tulevaisuuteen Venäjällä uskova keskiluokka on pienehkö, syntyvyys pysyy jatkossakin matalana ja venäjää puhutaan Euroopan suurten kaupunkien kaduilla vuosi vuodelta enemmän, mikä on hyvä asia kaikkein muiden paitsi Venäjän kannalta. Tämä yhdistettynä siihen, että huligaanit ja huonosti pärjäävät kuolevat votkaan nuorina, tarkoittaa sitä, että Venäjän väkimäärä on sangen rivakasti laskevalla polulla.
Meillä on siis maa, jonka osin kuviteltu, osin todellinen suuruus, perustuu lähes ainoastaan sen pinta-alaan.
Rajaseudut eivät yleensä ole missään kehitysmaiden rajoilla mitään erityisen kukoistavia paikkoja vaan ihmiset hakeutuvat rajan kummankin puolen asumaan johonkin hieman keskeisempiin paikkoihin. Länsimaiden välisillä rajoilla tilanne on aivan toinen ja siellä raja ei merkitse välttämättä juuri mitään, mutta Venäjän kaltaisen banaanivaltion rajaseudut ovat venäläisille melko epämieluisia asuinpaikkoja. Kun väki vähenee rivakasti, “tilaa” asua Moskovassa, Pietarissa ja muissa suurissa kaupungeissa vapautuu koko ajan ja väkeä muuttaa rajaseuduilta keskemmälle. Tämä kehityshän ei ole mitenkään erityisen venäläistä, samalla tavalla tapahtuu esimerkiksi Suomessa. Eikä esimerkiksi USA:ssa ole San Diegoa lukuunottamatta Meksikon vastaisella rajalla juurikaan mitään.
Jos Venäjä sallisi maaostot rajamaillaan, oltaisiin tilanteessa, jossa näiden rajamaiden hinnat
olisivat naurettavan halpoja, sillä kukaan venäläinen ei olisi valmis maksamaan näistä maista ruplaakaan. Syntyisi ulkomaisten ostajien markkinoita sinne tänne. Karjalassa suomalaiset voisivat ostaa viinantilkalla suunnilleen koko luovutetun Karjalan paria pikkukaupunkia ja Viipuria lukuunottamatta. Isompi ongelma olisi Kiinan vastaisella rajalla, jossa maattomat ja työttömät kiinalaiset, joita jo nyt pyörii Venäjän kaukoidässä varsin paljon, voisivat ryhtyä ostamaan maata Kiinan rajalta, myöskin viinantilkalla, sillä eivät venäläiset noillakaan mailla halua asua.
Tuloksena olisi tilanne, jossa Venäjän rajat siellä täällä ei-venäläistyisivät noin sukupolvessa. Seuraavassa sukupolvessa tunkeuduttaisiin taas vähän syvemmälle. Ei välttämättä Karjalassa, mutta Kiinan rajalla varmasti.
Sadassa vuodessa, olettaen, että mikään suuri sota ei tätä pelikenttää oleellisesti puhdistaisi, Venäjä olisi tosiasiallisesti luovuttanut suurten alueiden kontrollin kiinalaisille. Suomalaiset Venäjä voisi koska hyvänsä häätää Karjalasta ilman, että kukaan lotkauttaisi korvaansakaan eikä suomalaisten ekspansio sen pidemmälle muutenkaan olisi kovin todennäköistä karjala-aktiivien ollessa jo pääosin mullan alla, mutta kymmenien miljoonien kiinalaisten potkaiseminen takaisin rajan taakse ja heidän omaisuutensa sosialisoiminen eivät taatusti miellyttäisi toista sisäisten ongelmiensa kanssa kamppailevaa ydinasevaltaa, ja tämä yhtälö puolestaan on varsin räjähdysherkkä.
Rajalailla siis tosiasiallisesti ei yritetä kiusata suomalaisia vain silkkaa, perivenäläiseksi kuviteltua ilkeyttä. Näin tulee sivutuotteena tehdyksi, mutta kärsivien suomalaisten joukko mahtunee muutamaan bussiin, joten kyse on joutavasta asiasta. Tarkoitus on yrittää pitää tuon valtakunnan rajat venäläisinä niin leveällä vyöhykkeellä, että estetään etelässä ja idässä tapahtuva maan tosiasiallinen lohkominen maata tarvitsevan Kiinan tarpeisiin.
Tämä nähdään erheellisesti pääasiassa jonkunlaisena aitovenäläisenä arpalippupolitikointina, jossa ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi.
Kyse on kuitenkin koko lailla toisesta asiasta. Venäjä on menneen maailman ydinasepelotteen avulla suurvallaksi päässyt punainen jättiläinen, joka yrittää epätoivoisesti välttää luhistumista valkoiseksi kääpiöksi, jollainen se talouden rakenteen ja vaikkapa kulttuuriviennin perusteella onkin.
Venäjällä on lukuisia sisäisiä rakenteellisia ongelmia, jotka liittyvät tähän asiaan keskeisesti. Venäläismiehen odotettu elinikä on pudonnut johonkin 55 vuoden kieppeille, syntyvyys on matala ja maa kärsii reippaasta aivoviennistä.
Aivovienti takaa sen, että venäläistä, tyytyväistä keskiluokkaa synnyttävä venäläinen bisnes syntyy pääosin Amerikkaan, Kanadaan ja Englantiin. Kun tätä keskiluokkaa ei ole paljon, on synnytetty kansallismielistä nashi-vouhotusta, joilla yritetään pitää edes joku osa väestä jotenkin tyytyväisenä, mutta tällainen valtion suojeluksessa oleva puolihuliganismi ei sekään edistä tyytyväisen keskiluokan syntymistä ja viihtymistä.
Kun tämä tulevaisuuteen Venäjällä uskova keskiluokka on pienehkö, syntyvyys pysyy jatkossakin matalana ja venäjää puhutaan Euroopan suurten kaupunkien kaduilla vuosi vuodelta enemmän, mikä on hyvä asia kaikkein muiden paitsi Venäjän kannalta. Tämä yhdistettynä siihen, että huligaanit ja huonosti pärjäävät kuolevat votkaan nuorina, tarkoittaa sitä, että Venäjän väkimäärä on sangen rivakasti laskevalla polulla.
Meillä on siis maa, jonka osin kuviteltu, osin todellinen suuruus, perustuu lähes ainoastaan sen pinta-alaan.
Rajaseudut eivät yleensä ole missään kehitysmaiden rajoilla mitään erityisen kukoistavia paikkoja vaan ihmiset hakeutuvat rajan kummankin puolen asumaan johonkin hieman keskeisempiin paikkoihin. Länsimaiden välisillä rajoilla tilanne on aivan toinen ja siellä raja ei merkitse välttämättä juuri mitään, mutta Venäjän kaltaisen banaanivaltion rajaseudut ovat venäläisille melko epämieluisia asuinpaikkoja. Kun väki vähenee rivakasti, “tilaa” asua Moskovassa, Pietarissa ja muissa suurissa kaupungeissa vapautuu koko ajan ja väkeä muuttaa rajaseuduilta keskemmälle. Tämä kehityshän ei ole mitenkään erityisen venäläistä, samalla tavalla tapahtuu esimerkiksi Suomessa. Eikä esimerkiksi USA:ssa ole San Diegoa lukuunottamatta Meksikon vastaisella rajalla juurikaan mitään.
Jos Venäjä sallisi maaostot rajamaillaan, oltaisiin tilanteessa, jossa näiden rajamaiden hinnat
Tuloksena olisi tilanne, jossa Venäjän rajat siellä täällä ei-venäläistyisivät noin sukupolvessa. Seuraavassa sukupolvessa tunkeuduttaisiin taas vähän syvemmälle. Ei välttämättä Karjalassa, mutta Kiinan rajalla varmasti.
Sadassa vuodessa, olettaen, että mikään suuri sota ei tätä pelikenttää oleellisesti puhdistaisi, Venäjä olisi tosiasiallisesti luovuttanut suurten alueiden kontrollin kiinalaisille. Suomalaiset Venäjä voisi koska hyvänsä häätää Karjalasta ilman, että kukaan lotkauttaisi korvaansakaan eikä suomalaisten ekspansio sen pidemmälle muutenkaan olisi kovin todennäköistä karjala-aktiivien ollessa jo pääosin mullan alla, mutta kymmenien miljoonien kiinalaisten potkaiseminen takaisin rajan taakse ja heidän omaisuutensa sosialisoiminen eivät taatusti miellyttäisi toista sisäisten ongelmiensa kanssa kamppailevaa ydinasevaltaa, ja tämä yhtälö puolestaan on varsin räjähdysherkkä.
Rajalailla siis tosiasiallisesti ei yritetä kiusata suomalaisia vain silkkaa, perivenäläiseksi kuviteltua ilkeyttä. Näin tulee sivutuotteena tehdyksi, mutta kärsivien suomalaisten joukko mahtunee muutamaan bussiin, joten kyse on joutavasta asiasta. Tarkoitus on yrittää pitää tuon valtakunnan rajat venäläisinä niin leveällä vyöhykkeellä, että estetään etelässä ja idässä tapahtuva maan tosiasiallinen lohkominen maata tarvitsevan Kiinan tarpeisiin.
blog comments powered by Disqus