Tulin iltapäivällä Singaporeen.

Kävin illansuussa huitaisemassa Newton circuksen hawkers-mestassa yhdestä kojusta päivän annoksen ja toisesta kaljan.

Kojuja ja asiakkaita katsellessani tuli mieleen, että tämän maan esimerkin perusteella on täysin mahdollista, että kristitty, hindu, buddhalainen ja muslimi elävät sulassa sovussa keskeneään ja lisäksi niin, että eri ryhmien edustajat juttelevat toistensa kanssa ja asioivat toistensa kaupoissa jne. Toisaalta muualla maailmassa samanlainen yhteiselo tuntuu olevan kovin tökkivää ja mietin, mistä se johtuu.

En tiedä oikeaa vastausta, mutta arvaan. Homma sujuu hyvin kun vallankahva pitää sen verran jöötä, että uskovainen ääriaines ei saa jalansijaa missään uskonnossa tai ihmisryhmässä. Ihmiset saavat uskoa mihin hyvänsä ja muiden tulee kunnioittaa näitä valintoja ja niistä seuraavia tapoja, mutta kaikenlainen vihanlietsonta vääräuskoisia vastaan juuritaan pois oitis erinäköisten sisäisen turvallisuuden lakien nojalla.

Euroopassa on toisin. Uskonvapauden katsotaan tarkoittavan sitä, että saarnata saa aivan mitä hyvänsä kunhan sen tekee uskontonsa nimissä. Fanaatikkoja on aina kourallinen, mutta ne ovat kaavun väristä riippumatta aina hemmetin äänekkäitä. Kun näitä ei kitketä pois, eri jumalien äänitorvina esiintyy lähinnä kyseisen uskonnon harjoittajien suvaitsemattomin sakki ja nämä elävät ristiriidoista eivätkä sopuisuudesta, joten ristiriitoja rakennetaan vaikka väkisin.

Kun suvaitsevaisuuden nimissä ääni annetaan kaikille, ainoa, jonka ääni hukkuu paskaan on se, joka oikeasti kannattaa suvaitsevaisuutta ja kaikkien hyväksymistä.