Kirjoittaako joku vielä hyviä dekkareita? Ellery Queenit, Gideon Fellit, Nero Wolfet ja Hercule Poirotit on luettu aikapäiviä sitten. Nykyisinkin tarinoita kirjoitetaan vaikka kuinka paljon, mutta löytämissäni uusissa teemana ei ole jahdata ovelaa rosvoa vaan tämä on jonkunlainen sivujuonne tai kehyskertomus. Oleellinen sisältö tuppaa olemaan emansipoituneen naispoliisin sekava ihmissuhdesoppa tai miespoliisin alkoholiongelma ja se, että vaimo jätti ja lapset kanssa ja muutenkin kaikki menee päin helvettiä.

Saippuaoopperaa on maailma väärällään ja hyvin kirjoitettuna sekin on hyvää viihdettä. Mutta pakkoko sitä on kaikkialle tunkea? Klassisen salapoliisitarinan suola on yrittää arvata se mielikuvituksellinen tapa, jolla mahdottomalta vaikuttava murha on toteutettu. Kirjoitetaanko moisia tarinoita vielä vai ovatko ne auttamatta vanhanaikaisia ihmissuhdelööperin ollessa enää ainut, joka myy?