Katoava keskiluokka
18/11/11 12:25
Kuten jo aiemmin viittasin, tämän laman ja talousromahduksen suurimmat vaikutukset eivät yhteiskuntiimme tule jäämään pankeista vaan siitä, mitä tapahtuu keskiluokalle.
Länsimaisten demokratioiden kova ydin on riittävän vahvassa keskiluokassa. Oleellisesti keskiluokka luo vapautta siten, että keskiluokalla on enemmän hävittävää kuin voitettavaa levottomuuksissa, katurahvaan vallassa ja vallankumouksissa. Mikään väkivaltakoneisto ei lopulta pysty pitämään muutosta haluavia piilossa jos heitä on kyllin paljon, mutta väkivaltakoneiston apuna toimii kaikilla elämän alueilla keskiluokka, joka kyttää ja kyylää ja on perusluonteeltaan konservatiivista.
Porvariston ja myöhemmin keskiluokan nousu on keskeistä eurooppalaisten valtioiden
historiassa. Kun raha- ja kulutusvirrat kulkevat monien käsien kautta eikä niin, että harvalukuinen yläluokka pyörittelee keskenään kaikkia asioita, syntyy kehitystä. Uuden idean keksijän ei tarvitse välittää mitään siitä, ymmärtääkö establishmentti sen päälle vai ei, kunhan ostovoimaiset massat ymmärtävät. Toisaalta taas keskiluokan ostovoima on huomattavasti köyhän ostovoimaa arvokkaampaa, sillä köyhä ostaa peruselämisasioita, joissa ei juurikaan enää tuotekehitys jyllää. Se jylläsi näissä asioissa sata vuotta sitten. Eurooppalaiset valtiot yleisesti erottuvat edukseen kilpailussa maailman valtioiden välillä juuri innovatiivisuudellaan.
Keskiluokan nousu on ollut hyödyllistä toisellakin tavalla. Kun keskiluokka on vakaata itsessään, ei tarvita vakauttavia rakenteita. Perinteisesti tällainen vakauttava rakenne on ollut kirkko, jonka tehtävä on ollut pelotella massat kuokkimaan nöyrästi suota niin saattavat saada kirkkaamman kruunun joskus kuolemansa jälkeen. Yksi syy aatteiden ja asioiden nopealle kehitykselle nimenomaan länsimaissa on ollut se, että ajattelu on ollut vapaampaa kuin muualla, mihin on osaltaan vaikuttanut se, kirkkojen rooli yhteiskunnallisina vallankäyttäjinä on ollut vähenemään päin. Kiitos tästäkin kuuluu keskiluokalle, joka ottaa uskonnon omaan hengenravinnon tarpeeseensa sen sijaan, että heille pakkosyötetään hengenravintoa vallankahvan pitämiseksi vallassa.
Vallankahvakin saa länsimaissa valtuutuksensa nimenomaan keskiluokalta, mutta tämä vallankumous on hukannut täydellisesti lapsensa.
Tämä lama poikkeaa edeltäjistään melkein kaikissa muissa suhteissa paitsi nimensä osalta. Aikaisemmin lama on osunut lähinnä duunareihin ja pääomatuloilla eläjiin. Nyt se osuu ennen kaikkea keskiluokkaan. Osumaa tulee useammastakin suunnasta. Tämän laman seurauksena länsimaista vähenee aivan mahdottoman paljon valkokaulustyötä. Pankeista palveluyritysten kautta kännyköiden tuotekehitykseen. Oleellisesti siis poistuu työtä, josta on maksettu melko mukavasti. Uuttakin työtä syntyy, mutta pääasiassa osa-aikaisesti ja minimipalkalla palvelualoille ja myyntiin. Vaikka kännykänsuunnittelija siirtyisi jollekin tämän ajan kasvualalle, hän päätyisi työhön, jossa ansiotaso on pysyvästi selvästi alempi kuin aikaisemmin, sillä uusia töitä tekemään on väkeä vaikka kuinka paljon kun kahvin myynti pikaruokalassa tai nettikaupan myymien tavaroiden postitus eivät vaadi suurensuurta erityisosaamista.
Keskiluokasta on tehnyt keskiluokkaa ennen kaikkea se, että sen henkisellä pääomalla on
ollut jotain arvoa. Nyt tämä henkisesti arvokkaiden ihmisten joukko kutistuu, todennäköisesti pysyvästi. Se pudottaa myös väkeä pois elämäänsä tyytyväisestä keskiluokasta.
Eikä tässä kaikki. Hintataso nousee peruselämisessä kovaa vauhtia. Ruuan ja energian hinta on noussut vuodessa enemmän kuin palkat tulevat nousemaan kymmenessä vuodessa. Samoin kävi viime vuonnakin. Kun tämä kulutus ei ole vapaaehtoista, keskiluokan vapaassa käytössä oleva raha hupenee.
Eikä vielä tässäkään kaikki. Köyhät ovat keskiluokan riesana edelleen ja heitä on enemmän kuin ennen, sillä osa ennen juuri ja juuri keskiluokkaan kuuluneista on pudonnut vihreältä oksalta alemmaksi joko työpaikan menetyksen tai hintojen nousun takia. Köyhiä on enemmän ja myös heidän peruselämisensä on kallistunut, joten jäljelle jäävän kapeamman keskiluokan on elätettävä heidät. Ja sitten oli vielä eläkepommi ja väestöpyramidiongelma.
Kaikesta tästä seuraa, ettei ole keskiluokka kuin ennen. Se on olemassa, mutta se on pienempi, köyhempi ja suuremmassa epävarmuudessa elävä. Mikä puolestaan johtaa siihen, että keskiluokan kyky ja halu toimia kulutuksen ja uusien keksintöjen moottorina länsimaissa vähenee. Intiassa on runsaasti uutta keskiluokkaa kuten myös Kiinassa, mutta nähtäväksi jää, kykeneekö brändeihin ja tekijänoikeuksiin keskittyvä länsimainen bisnes hyödyntämään tilaisuuttaan paikoissa, joissa kummallakaan ei ole kovin suurta arvoa.
Vallankahvat sössivät asian ajat sitten kun kuvittelivat, että keskiluokkaisuus itsessään on se asia, joka maailman pelastaa. Kuviteltiin, että vettä voidaan kantaa kaivoon, muttei se ole kovin hyvin toiminut muuallakaan. Keskiluokkaisuus redusoitiin numeroiksi tilastoissa ja unohdettiin, että kyse on pitkälti henkisestä tilasta eikä yksinomaan ansiotasosta suhteessa desiileihin. Keskiluokkaisuus on asia, joka ansaitaan pärjäämällä elämässä pitkäjänteisesti kyllin hyvin ja valitsemalla elämäntavaksi melko perinteinen kodin ympärillä pyörivä maailma. (Tästä myös huomaamme, että vaikka ansiot olisivat mitkä, osa ihmisistä ei yksinkertaisesti edes halua kuulua tähän keskiluokkaan, sillä se on heille liian konservatiivinen tapa elää. Tässä ei ole mitään vikaa vaan omien polkujen kulkijoita kuuluu arvostaa).
Vaikka omien polkujen kulkijoita ja itsenäisiä ajattelijoita kuuluukin arvostaa, keskiluokkaisuus on kuitenkin se yhteiskunnat rauhallisina pitävä liima. Siksi tuon elämäntavan valinneiden olisi kuulunut tai kuuluisi olla vallankahvan erityissuojeluksessa.
Tämä on kuitenkin hukattu ajat sitten kun unohdettiin, mitä
keskiluokkaisuus oikeastaan edes on. Valtiot ja valtiaat ovat ajat sitten lopettaneet keskiluokan palvomisen ja kaikkien fokus on köyhissä. Kaikki puhuvat lähinnä siitä, miten pienituloisia voidaan auttaa ja paapoa, sillä ajatus on, että kun heitä paapotaan tarpeeksi ja heille annetaan tarpeeksi rahaa, heistä tulee keskiluokkaa. Ei tietenkään tule, sillä kyse ei ole ansiotasosta. Rahan kippaaminen vastikkeetta ihmisille voi tehdä heistä hyvätuloisia, mutta heiltä puuttuu se henkisen kasvun polku ja menettämisen pelko, joka tekee keskiluokasta keskiluokkaa.
Nyt kun fokus on köyhissä ja ympärillä menee huonosti, tullaan kurjistaneeksi keskiluokka, sillä halutaan ylläpitää rakenteita, jotka tekevät isosta joukosta ihmisiä täysin tarpeettomia, mikä johtaa usein köyhyyteen. Mitä enemmän köyhiä hoivataan, sitä enemmän keskiluokka maksaa. Ja mitä enemmän keskiluokka maksaa, sitä vähemmän se oikeasti on sitä keskiluokkaa, jota tarvitsemme kuluttamaan ja vakauttamaan.
Poliittinen vasemmisto hellii ajatusta siitä, että kunhan rikkaat maksavat, kaikki on hyvin ja ongelmia ei olekaan. Tässä mallissa on ongelmana se, ettei rikkailla ole rahaa kustantaa kaikkien pärtsäämistä. Lisäksi heillä ei ole suurempia haluja tähän vaikka olisi rahaakin, ja rikkaat eivät ole turpeeseen sidottuja toisin kuin keskiluokka, mikä puolestaan erottaa keskiluokan ja rikkaat haitarin toisessa päässä. Lisäksi mallin ongelma on se, ettei ymmärretä kulujen ja verojen vyörymistä loppumaksajalle. Ei esimerkiksi pörssikauppavero osu rikkaisiin, sillä nämä käyvät kauppansa verovapaissa paikoissa. Eläkekassat todennäköisesti pakotetaan maksamaan verot, jolloin maksumies on eläkeläinen tai veronmaksaja (=keskiluokkaa), joka kattaa eläkejärjestelmistä lisäveroina puhalletut summat jotain toista kautta.
Tässä on tämän laman todellinen ongelma.
Kun näivetämme keskiluokan, näivetämme sen elementin, joka lopulta nostaisi meidät lamasta takaisin kasvu-uralle. Ja vain siksi, että talouden ja yhteiskuntien rakenteita ei olla valmiita uudistamaan savupiipputeollisuuden aikakaudelle jämähtäneistä käytännöistään.
Eihän tilanne toivoton ole, mutta nyt alkaisi olla kiire miettiä, miten hyväpalkkainen työ palaisi länsimaihin. Jos se ei palaa, jää palaamatta paljon muutakin, kuten vaikkapa elintaso, hyvinvointivaltio ja vakaa yhteiskunta.
Länsimaisten demokratioiden kova ydin on riittävän vahvassa keskiluokassa. Oleellisesti keskiluokka luo vapautta siten, että keskiluokalla on enemmän hävittävää kuin voitettavaa levottomuuksissa, katurahvaan vallassa ja vallankumouksissa. Mikään väkivaltakoneisto ei lopulta pysty pitämään muutosta haluavia piilossa jos heitä on kyllin paljon, mutta väkivaltakoneiston apuna toimii kaikilla elämän alueilla keskiluokka, joka kyttää ja kyylää ja on perusluonteeltaan konservatiivista.
Porvariston ja myöhemmin keskiluokan nousu on keskeistä eurooppalaisten valtioiden
Keskiluokan nousu on ollut hyödyllistä toisellakin tavalla. Kun keskiluokka on vakaata itsessään, ei tarvita vakauttavia rakenteita. Perinteisesti tällainen vakauttava rakenne on ollut kirkko, jonka tehtävä on ollut pelotella massat kuokkimaan nöyrästi suota niin saattavat saada kirkkaamman kruunun joskus kuolemansa jälkeen. Yksi syy aatteiden ja asioiden nopealle kehitykselle nimenomaan länsimaissa on ollut se, että ajattelu on ollut vapaampaa kuin muualla, mihin on osaltaan vaikuttanut se, kirkkojen rooli yhteiskunnallisina vallankäyttäjinä on ollut vähenemään päin. Kiitos tästäkin kuuluu keskiluokalle, joka ottaa uskonnon omaan hengenravinnon tarpeeseensa sen sijaan, että heille pakkosyötetään hengenravintoa vallankahvan pitämiseksi vallassa.
Vallankahvakin saa länsimaissa valtuutuksensa nimenomaan keskiluokalta, mutta tämä vallankumous on hukannut täydellisesti lapsensa.
Tämä lama poikkeaa edeltäjistään melkein kaikissa muissa suhteissa paitsi nimensä osalta. Aikaisemmin lama on osunut lähinnä duunareihin ja pääomatuloilla eläjiin. Nyt se osuu ennen kaikkea keskiluokkaan. Osumaa tulee useammastakin suunnasta. Tämän laman seurauksena länsimaista vähenee aivan mahdottoman paljon valkokaulustyötä. Pankeista palveluyritysten kautta kännyköiden tuotekehitykseen. Oleellisesti siis poistuu työtä, josta on maksettu melko mukavasti. Uuttakin työtä syntyy, mutta pääasiassa osa-aikaisesti ja minimipalkalla palvelualoille ja myyntiin. Vaikka kännykänsuunnittelija siirtyisi jollekin tämän ajan kasvualalle, hän päätyisi työhön, jossa ansiotaso on pysyvästi selvästi alempi kuin aikaisemmin, sillä uusia töitä tekemään on väkeä vaikka kuinka paljon kun kahvin myynti pikaruokalassa tai nettikaupan myymien tavaroiden postitus eivät vaadi suurensuurta erityisosaamista.
Keskiluokasta on tehnyt keskiluokkaa ennen kaikkea se, että sen henkisellä pääomalla on
Eikä tässä kaikki. Hintataso nousee peruselämisessä kovaa vauhtia. Ruuan ja energian hinta on noussut vuodessa enemmän kuin palkat tulevat nousemaan kymmenessä vuodessa. Samoin kävi viime vuonnakin. Kun tämä kulutus ei ole vapaaehtoista, keskiluokan vapaassa käytössä oleva raha hupenee.
Eikä vielä tässäkään kaikki. Köyhät ovat keskiluokan riesana edelleen ja heitä on enemmän kuin ennen, sillä osa ennen juuri ja juuri keskiluokkaan kuuluneista on pudonnut vihreältä oksalta alemmaksi joko työpaikan menetyksen tai hintojen nousun takia. Köyhiä on enemmän ja myös heidän peruselämisensä on kallistunut, joten jäljelle jäävän kapeamman keskiluokan on elätettävä heidät. Ja sitten oli vielä eläkepommi ja väestöpyramidiongelma.
Kaikesta tästä seuraa, ettei ole keskiluokka kuin ennen. Se on olemassa, mutta se on pienempi, köyhempi ja suuremmassa epävarmuudessa elävä. Mikä puolestaan johtaa siihen, että keskiluokan kyky ja halu toimia kulutuksen ja uusien keksintöjen moottorina länsimaissa vähenee. Intiassa on runsaasti uutta keskiluokkaa kuten myös Kiinassa, mutta nähtäväksi jää, kykeneekö brändeihin ja tekijänoikeuksiin keskittyvä länsimainen bisnes hyödyntämään tilaisuuttaan paikoissa, joissa kummallakaan ei ole kovin suurta arvoa.
Vallankahvat sössivät asian ajat sitten kun kuvittelivat, että keskiluokkaisuus itsessään on se asia, joka maailman pelastaa. Kuviteltiin, että vettä voidaan kantaa kaivoon, muttei se ole kovin hyvin toiminut muuallakaan. Keskiluokkaisuus redusoitiin numeroiksi tilastoissa ja unohdettiin, että kyse on pitkälti henkisestä tilasta eikä yksinomaan ansiotasosta suhteessa desiileihin. Keskiluokkaisuus on asia, joka ansaitaan pärjäämällä elämässä pitkäjänteisesti kyllin hyvin ja valitsemalla elämäntavaksi melko perinteinen kodin ympärillä pyörivä maailma. (Tästä myös huomaamme, että vaikka ansiot olisivat mitkä, osa ihmisistä ei yksinkertaisesti edes halua kuulua tähän keskiluokkaan, sillä se on heille liian konservatiivinen tapa elää. Tässä ei ole mitään vikaa vaan omien polkujen kulkijoita kuuluu arvostaa).
Vaikka omien polkujen kulkijoita ja itsenäisiä ajattelijoita kuuluukin arvostaa, keskiluokkaisuus on kuitenkin se yhteiskunnat rauhallisina pitävä liima. Siksi tuon elämäntavan valinneiden olisi kuulunut tai kuuluisi olla vallankahvan erityissuojeluksessa.
Tämä on kuitenkin hukattu ajat sitten kun unohdettiin, mitä
Nyt kun fokus on köyhissä ja ympärillä menee huonosti, tullaan kurjistaneeksi keskiluokka, sillä halutaan ylläpitää rakenteita, jotka tekevät isosta joukosta ihmisiä täysin tarpeettomia, mikä johtaa usein köyhyyteen. Mitä enemmän köyhiä hoivataan, sitä enemmän keskiluokka maksaa. Ja mitä enemmän keskiluokka maksaa, sitä vähemmän se oikeasti on sitä keskiluokkaa, jota tarvitsemme kuluttamaan ja vakauttamaan.
Poliittinen vasemmisto hellii ajatusta siitä, että kunhan rikkaat maksavat, kaikki on hyvin ja ongelmia ei olekaan. Tässä mallissa on ongelmana se, ettei rikkailla ole rahaa kustantaa kaikkien pärtsäämistä. Lisäksi heillä ei ole suurempia haluja tähän vaikka olisi rahaakin, ja rikkaat eivät ole turpeeseen sidottuja toisin kuin keskiluokka, mikä puolestaan erottaa keskiluokan ja rikkaat haitarin toisessa päässä. Lisäksi mallin ongelma on se, ettei ymmärretä kulujen ja verojen vyörymistä loppumaksajalle. Ei esimerkiksi pörssikauppavero osu rikkaisiin, sillä nämä käyvät kauppansa verovapaissa paikoissa. Eläkekassat todennäköisesti pakotetaan maksamaan verot, jolloin maksumies on eläkeläinen tai veronmaksaja (=keskiluokkaa), joka kattaa eläkejärjestelmistä lisäveroina puhalletut summat jotain toista kautta.
Tässä on tämän laman todellinen ongelma.
Kun näivetämme keskiluokan, näivetämme sen elementin, joka lopulta nostaisi meidät lamasta takaisin kasvu-uralle. Ja vain siksi, että talouden ja yhteiskuntien rakenteita ei olla valmiita uudistamaan savupiipputeollisuuden aikakaudelle jämähtäneistä käytännöistään.
Eihän tilanne toivoton ole, mutta nyt alkaisi olla kiire miettiä, miten hyväpalkkainen työ palaisi länsimaihin. Jos se ei palaa, jää palaamatta paljon muutakin, kuten vaikkapa elintaso, hyvinvointivaltio ja vakaa yhteiskunta.
blog comments powered by Disqus