Hesari tietää referoida meille jotain brittitutkimusta näin:

Nottinghamin yliopiston tutkimuksessa tuhannelta koehenkilöltä kysyttiin, mihin piirteisiin he kiinnittävät huomiota vastakkaisessa sukupuolessa. Osa kysymyksistä koski epäitsekästä käytöstä, kuten käykö hypoteettinen kumppani luovuttamassa verta tai osallistuuko hän vapaaehtoistoimintaan.

Tulokset osoittivat, että naisille miehen epäitsekäs käytös oli tärkein tekijä kumppania valittaessa.

Niinpä niin.

Kyllähän tuossa totta toinen puoli on. Onhan noita jokusen kerran nähty kun jonkun naisen kiinnostus minua kohtaan alkaa huveta kuin pyy maailmanlopun edellä kun jotenkin tulee ilmi se, miten mielestäni maailma toimii ja miten sen kuuluisi toimia. En minä mielestäni itsekäs ole tuttujen seurassa laisinkaan, mutta tunnustan suosiolla, ettei yöunieni laatuun vaikuta millään tavoin se, näkevätkö Afrikan neekerit nälkää paljon vai tosi paljon. Aivan yksi lysti.

Samaten en ole koskaan erityisemmin hurahtanut ekopuuhasteluun. Teen joitakin juttuja kulutusvalinnoissani, osalle viittaan kintaalla, ja kummastakaan valinnasta en pidä suurempaa metakkaa. Ja epäitsekkäässä toiminnassa olettaisin itse lopputulosta tärkeämpää olevan sen, että tekee jotain tv-kameroiden edessä ja peltirumpua paukuttaen. Tärkeämpää on tässäkin asiassa näyttää tekevänsä jotakin kuin tehdä jotakin, mutta sehän ei meille tietysti ole uutinen.

Jos asia olisi näin helppoa, sitä voisi varmaankin liittyä johonkin puunhalauskerhoon tai perustaa oman ja vaikuttaa suorastaan täydellisen epäitsekkäältä ja pyyteettömältä, ja lisäksi voi olla kiltti pörröisille eläimille. Harva niistä karhua lukuunottamatta lautasella pahemmin maistuukaan. Tästä saisi varmaan hirveästi epäitsekkyyspisteitä kun kohkaisi päivän kuussa jossakin.

Mutta tutkimuksen tekijä on valitettavasti ansiokkaasta pohjatyöstä huolimatta ajautunut suohon. Nimittäin heidän olisi pitänyt myös tutkia, millaisen kumppanin nämä naiset sitten oikein valitsevat ja yrittää selvittää sitä, mitkä perusteet käytännön valinnassa oikeastaan painoivatkaan. Meille tässä ei olisi suurta yllätystä tullut, mutta tutkimuksen tekijä olisi voinut sivistää itseään huomaamalla, että tällaisessa asiassa gallup-vastausten ja käytännön suhde on aivan yhtä etäinen kuin lehdenlukugallupinkin. Kaikki väittävät lukevansa taide- ja kulttuurilehtiä, joiden levikki on noin tuhat, ja kukaan ei tunnusta lukevansa satojen tuhansien levikillä porskuttavaa Seiskaa.

Tällaisen puolitiehen jätetyn tutkimuksen julkaiseminen Totuutena on ongelma siksi, että tämän luettuaan taas jokunen hieman hukassa oleva yksinäinen mies kuvittelee, että kun muuttuu hieman pehmommaksi, se mukamas auttaa jotain. Eipä auta vaan tekee lähinnä haittaa, mutta sen sanominen ei kuulu edelleenkään Viralliseen Propagandaan, jossa edelleen syötetään miehille soopaa siitä, että he muuttuvat paremmiksi ihmisiksi jos vain lakkaavat olemasta miehiä ja muuttuvat tytöiksi.