Puukaupan verojen alentaminen on kepulismia jokseenkin puhtaimmillaan.

Olen valmis tunnustamaan, että Suomessa myyntivoittoja verotetaan aivan liian ankarasti, mutta sillä ei ole merkitystä, mitä myydään. Suomea kovempaan elintasoon pääsevässä Sveitsissä myyntivoittoja ei veroteta ollenkaan, ja siitä huolimatta maa pärjää jokseenkin kaikilla mittareilla Suomea paremmin.

Veroja pitää kerätä jostakin sen verran, että minimihallinto ja perusturva saadaan juuri ja juuri rahoitettua. Kerätään niitä mistä hyvänsä, oleellista on se, että kaikki ovat verottajan edessä tasavertaisia. Verot ollaan valmiita hyväksymään nuristen, jos kaikki maksavat niitä samojen sääntöjen mukaan.

Maaseudulla on ennenkin ollut rälssioikeuksia, kun tilallinen on saanut verovapauden rahoittamalla yhden ratsumiehen kulut sotaväessä. Nyt näemmä ei tarvita enää mitään rahallista kontribuutiota johonkin hyväksi katsottuun tarkoitukseen vaan riittää, että sattuu omistamaan metsää.

Joku asiaa paremmin tunteva voisi sitä paitsi kertoa minulle, mikä kotimaisessa puukaupassa oikein mättää. Olen nimittäin kuullut sellaisenkin, todistamatta jääneen väitteen, että puu Venäjältä ei kuljetuskustannusten jälkeen tule sen halvemmaksi kuin kotimainenkaan puu, mutta veli venäläinen pystyy tekemään diilin, jossa puuta virtaa tehtaaseen tarvittava määrä rekka-autollisia päivittäin, viikottain, kuukausittain ja vuosittain. Kotimaisilta, pirstaleisilta puumarkkinoilta voi ostaa yhdeltä myyjältä aamupäivän puut ja toiselta iltapäivän, jolloin itse prosessi alkaa muuttua kovin raskassoutuiseksi. En tiedä pitääkö tämä paikkansa. Mutta jos pitää, silloin on aivan turhaa tehdä älyttömiä poikkeussäännöksiä verotukseen kun sen sijaan pitäisi miettiä, miten saadaan korjattua tuo prosessin ongelma.

Ajatuskin siitä, että kaupunkilaisen osakkeenomistajan ja maalaisen metsänomistajan kuuluisi olla verotuksellisesti samassa asemassa on kepulaisesta vinkkelistä absurdi. Minusta se ei ole.