Tuloero ja ongelma
06/01/11 14:43
Kirjoitin jo joku aika sitten siitä, että tiedotusvälineet näyttävät langenneen täysin loveen SDP:n vaalityön edessä ja toistavat uutisina täsmälleen samaa tuloeropropagandaa, josta näyttää muodostuvan SDP:n ohjelman keskeinen kysymys. Tänään kirjoittelu on taas jatkunut.
Meillä on yksi oikea, hieman tuloeroja liippaava ongelma, ja se on se, että perusturvan taso ei vastaa nykyistä kustannustasoa.
Tämä on nähdäkseni ainut tuloeroihin liittyvä asia, joka kaipaa korjaavia toimenpiteitä.
Kaikki muu on kateellisten marinaksi naamioitua yhden puolueen vaalipropagandaa.
Minä näen asian niin, että kun puhutaan tuloeroista ja rummutetaan niitä, huomio kiinnittyy aina siihen kymmenenteen desiiliin, joka on ainoana merkittävästi karkuteillä desiilien 1-9 muodostamasta sangen lineaarisesta kasvukäyrästä. Haluamme tai emme, ensimmäinen desiili ei erotu tässä taulukossa mitenkään joukosta mutta kymmenes desiili erottuu. Sen jälkeen alkaa normaali herravihapropaganda, jossa kuvitellaan jonkun ongelman poistuvan, kunhan korotamme hirveästi hyväpalkkaisten veroja.
Kymmenennen desiilin tilastoharhaongelman olen kuvannut niin monta kertaa, etten viitsi sitä enää tehdä. Kun desiiligraafi on sellainen mikä se on, väärä reaktio on ymmärrettävä. Kun vain kymmenes desiili poikkeaa selvästi joukosta, kuvitellaan ongelman olevan tässä. Tosiasiassa siinä ei ole mitään ongelmaa, että joku saa firmansa kaupaksi tynnyrillisellä rahaa tai joku joukko onnistuu riistämään kapitalistilta itselleen kohtuullisen hyvän palkan. Mikä ongelma tämä on, kenelle ja miksi? Ei tähän kukaan osaa vastata, joten päättelen siitä, ettei tässä kohtaa ole mitään ongelmaa.
Tuosta alapäästään sangen lineaarisesta graafista puuttuu vaakasuora viiva, joka näyttää, paljonko rahaa tarvitaan elämiseen, ja kun tätä viivaa ei ole, ei graafi näytä meille todellista ongelmaa. Tuo raja nousee koko ajan kun inflaatio on laukalla ja asumismenot kasvukeskuksissa nousevat sitä tahtia kun köyhille lisää rahaa annetaan ja sitten vielä vähän. Jos kuvaan piirrettäisiin tämä viiva, huomattaisiin, että joku osa alimmasta desiilistä on rajan alapuolella, ja näiden ihmisten määrä on kasvanut vuosi vuodelta kun heidän saamansa raha pysyy euromääräisesti ennallaan ja hinnat nousevat vuosittain. Perusturvalla eläjän asema heikkenee jopa kerrottua inflaatiovauhtia rivakammin, sillä inflaatioon laskevasti vaikuttavat vuosi toisensa jälkeen mm. taulutelevisot ja tietokoneet, joiden hinnat laskevat. Toisaalta inflaatiota suurempia hinnannousuja nähdään joka vuosi joukkoliikenteen ja viime aikoina myös ruuan hinnassa.
Miksi sitten puolueet, erityisesti SDP, eivät kerro
meille “perusturvan taso on liian matala” kun korkeintaan sivulauseissa, ja sen sijaan he kertovat meille “tuloerot ovat kasvaneet, iik!”?
Siksi, että perusturva-asia on kaikille puolueille mutta erityisesti mainitulle SDP:lle äärimmäisen kiusallinen. Perusturvaa yritettiin uudistaa, mutta ammattiliitot kaatoivat nämä hankkeet. Kaikki suuret puolueet olivat tässä asiassa kolmikantatyöryhmän kannalla, sillä yhdelläkään niistä ei ollut rohkeutta ehdottaa asian korjaamista ilman työmarkkinajärjestöjen siunausta. Kun tätä siunausta ei saatu, näyttää koko hanke tyssänneen siihen.
Kun asia ilmaistaan tuloerojen kautta ja osoitellaan suoraan tai epäsuorasti kymmenettä, korkeimmin tienaavaa desiiliä ongelman syntipukiksi, voidaan näennäisesti vaalityössä antaa ymmärtää, että tuloerojankutus itse asiassa on pienituloisesta huolehtimista. Kun edes porvarihallituksella ei ollut kykyä kävellä ammattiliittojen yli tässä asiassa, on vaikeaa kuvitella, että näin tapahtuisi seuraavankaan hallituksen aikana, sillä jos hallituspohja muuttuu ja mukaan tulee SDP, ammattiliittokytkös vahvistuu eikä heikkene.
Jos luvataan korottaa perusturvaa, edessä on ikävä lupaus, jonka pitäminen vaatii perinteisen suomalaisen poliittisen käytännön (työmarkkinajärjestöt päättävät, hallitus kumileimaa ja eduskunta kumileimaa lisää) heittämistä historian roskatynnyriin Brezhnevin rintakuvien ja Juhani Suomen kekkosenpalvontakirjojen sekaan. Poliittiset asiat pitäisi tämän jälkeen käsitellä politiikassa asiantuntijoita ja painostusryhmiä lähinnä lausuntotyyppisesti kuunnellen. Tästä syystä on helpompaa luvata tuloerojen kaventamista, sillä tähän tavoitteeseen voidaan päästä keksimällä lisäveroja suurituloisille ja väittää näin, että vaalilupaukset on pidetty ja työssä onnistuttu.
Perusturvalla eläjän elämä ei vain siitä kohene.
Meillä on yksi oikea, hieman tuloeroja liippaava ongelma, ja se on se, että perusturvan taso ei vastaa nykyistä kustannustasoa.
Tämä on nähdäkseni ainut tuloeroihin liittyvä asia, joka kaipaa korjaavia toimenpiteitä.
Minä näen asian niin, että kun puhutaan tuloeroista ja rummutetaan niitä, huomio kiinnittyy aina siihen kymmenenteen desiiliin, joka on ainoana merkittävästi karkuteillä desiilien 1-9 muodostamasta sangen lineaarisesta kasvukäyrästä. Haluamme tai emme, ensimmäinen desiili ei erotu tässä taulukossa mitenkään joukosta mutta kymmenes desiili erottuu. Sen jälkeen alkaa normaali herravihapropaganda, jossa kuvitellaan jonkun ongelman poistuvan, kunhan korotamme hirveästi hyväpalkkaisten veroja.
Kymmenennen desiilin tilastoharhaongelman olen kuvannut niin monta kertaa, etten viitsi sitä enää tehdä. Kun desiiligraafi on sellainen mikä se on, väärä reaktio on ymmärrettävä. Kun vain kymmenes desiili poikkeaa selvästi joukosta, kuvitellaan ongelman olevan tässä. Tosiasiassa siinä ei ole mitään ongelmaa, että joku saa firmansa kaupaksi tynnyrillisellä rahaa tai joku joukko onnistuu riistämään kapitalistilta itselleen kohtuullisen hyvän palkan. Mikä ongelma tämä on, kenelle ja miksi? Ei tähän kukaan osaa vastata, joten päättelen siitä, ettei tässä kohtaa ole mitään ongelmaa.
Tuosta alapäästään sangen lineaarisesta graafista puuttuu vaakasuora viiva, joka näyttää, paljonko rahaa tarvitaan elämiseen, ja kun tätä viivaa ei ole, ei graafi näytä meille todellista ongelmaa. Tuo raja nousee koko ajan kun inflaatio on laukalla ja asumismenot kasvukeskuksissa nousevat sitä tahtia kun köyhille lisää rahaa annetaan ja sitten vielä vähän. Jos kuvaan piirrettäisiin tämä viiva, huomattaisiin, että joku osa alimmasta desiilistä on rajan alapuolella, ja näiden ihmisten määrä on kasvanut vuosi vuodelta kun heidän saamansa raha pysyy euromääräisesti ennallaan ja hinnat nousevat vuosittain. Perusturvalla eläjän asema heikkenee jopa kerrottua inflaatiovauhtia rivakammin, sillä inflaatioon laskevasti vaikuttavat vuosi toisensa jälkeen mm. taulutelevisot ja tietokoneet, joiden hinnat laskevat. Toisaalta inflaatiota suurempia hinnannousuja nähdään joka vuosi joukkoliikenteen ja viime aikoina myös ruuan hinnassa.
Miksi sitten puolueet, erityisesti SDP, eivät kerro
Siksi, että perusturva-asia on kaikille puolueille mutta erityisesti mainitulle SDP:lle äärimmäisen kiusallinen. Perusturvaa yritettiin uudistaa, mutta ammattiliitot kaatoivat nämä hankkeet. Kaikki suuret puolueet olivat tässä asiassa kolmikantatyöryhmän kannalla, sillä yhdelläkään niistä ei ollut rohkeutta ehdottaa asian korjaamista ilman työmarkkinajärjestöjen siunausta. Kun tätä siunausta ei saatu, näyttää koko hanke tyssänneen siihen.
Kun asia ilmaistaan tuloerojen kautta ja osoitellaan suoraan tai epäsuorasti kymmenettä, korkeimmin tienaavaa desiiliä ongelman syntipukiksi, voidaan näennäisesti vaalityössä antaa ymmärtää, että tuloerojankutus itse asiassa on pienituloisesta huolehtimista. Kun edes porvarihallituksella ei ollut kykyä kävellä ammattiliittojen yli tässä asiassa, on vaikeaa kuvitella, että näin tapahtuisi seuraavankaan hallituksen aikana, sillä jos hallituspohja muuttuu ja mukaan tulee SDP, ammattiliittokytkös vahvistuu eikä heikkene.
Jos luvataan korottaa perusturvaa, edessä on ikävä lupaus, jonka pitäminen vaatii perinteisen suomalaisen poliittisen käytännön (työmarkkinajärjestöt päättävät, hallitus kumileimaa ja eduskunta kumileimaa lisää) heittämistä historian roskatynnyriin Brezhnevin rintakuvien ja Juhani Suomen kekkosenpalvontakirjojen sekaan. Poliittiset asiat pitäisi tämän jälkeen käsitellä politiikassa asiantuntijoita ja painostusryhmiä lähinnä lausuntotyyppisesti kuunnellen. Tästä syystä on helpompaa luvata tuloerojen kaventamista, sillä tähän tavoitteeseen voidaan päästä keksimällä lisäveroja suurituloisille ja väittää näin, että vaalilupaukset on pidetty ja työssä onnistuttu.
Perusturvalla eläjän elämä ei vain siitä kohene.
blog comments powered by Disqus