EK on sitä mieltä, että viime aikojen lakoista on koitunut “kallis lasku”.

Jos tämä olisi totta, miksi työnantajaleiri on erityisesti halunnut irtautua tuposta ja lisäksi eskaloida käynnissä olevia työtaisteluja lakonmurtajien käytöllä, työsuluilla ihmisten lomien polttamiseksi ja muilla menneeseen ja vähemmän lakkoherkkään maailmaan kuulumattomilla keinoilla?

Tosiasiallisesti suurin osa lakoista on toki ollut korpilakkoja, jotka aiheutuvat siitä, että firmassa alkaa YT ja jengi marssii ulos. Tämä ei kuitenkaan voi tulla työnantajalle yllätyksenä, sillä tehtaissa on tehty näin ihan aina. Laman takia väkeä on vähennetty, joten näiden lakkojen määrä on ymmärrettävä, joskaan en laittomia lakkoja hyväksy kun laillisia voi järjestää vaivatta.

Mutta mikähän mahtaa olla tuon “kalliin laskun” todellinen loppusumma? Viime vuoden lakoissa on ollut hyvin erilaisia elementtejä kuin mitä työmarkkinoillamme on totuttu, ja valtaosaa viime aikojen lakoista ei voida pitää sellaisina, että työntekijäpuoli vaatisi selkeästi kohtuuttomuuksia, kuten perinteisesti lakoissa on useammin ollut tilanne. Työnantaja on antanut tahallaan asioiden eskaloitua lakoksi, vaikka kyse on hyvin, hyvin pienistä asioista ja jos rahaa olisi jäänyt suuria määriä tulematta, kukaan ei olisi viitsinyt tapella muutamasta kopeekasta vaan maksanut nuo rahat.

Ei lakko oikeasti mitään “kallista laskua” aiheuta tässä taloustilanteessa.

Tappiolla pyörivä firma ei tee yhtään sen enempää tappiota, jos palkanmaksu keskeytetään. Lakon kustannukset lasketaan perinteisesti siten, että otetaan vuoden liikevaihto, jaetaan se päiväkohtaiseksi ja kerrotaan lakkopäivien määrällä. Tämä tuottaa yhtä näennäisen arvon kuin tekijänoikeusjärjestöjen piratismilaskelmatkin, sillä valtaosa toimituksista vain siirtyy. Kun satamat olivat lakossa, paperia myytiin ulkomaisista välivarastoista ja kauppaa tehtiin kuten ennenkin. Jos laivan toimitus myöhästyy force majeuren takia, asiakas ei peru kauppaa ja force majeure ei edes aiheuta sopimussakkoja jos sopimus on tehty oikein, ja laiva vain toimitetaan lakon jälkeen. Missä oli tappio?

Jos maitokauppa on lakossa, ihmiset eivät syö vähemmän vaan ostavat enemmän lakon alla ja paikkaavat kulutettuja varastoja lakon jälkeen, eli myynti vain siirtyy eri päiville muttei kokonaisuutena ainakaan vähene. Ruokakaupan osalta voisi ajatella, että myynti jopa kasvaa, kun lakonuhka saa ihmiset hamstraamaan kaupoista huonosti säilyvää tavaraa. Jos tästä hamstratusta osakin päätyy roskiin, tosiasiassa lakko oli kaupalle mitä parhain mainoskampanja. Myynnin volyymi kasvoi kokonaisuutena, ja muutamalta päivältä ei tarvinnut maksaa edes palkkaa kenellekään.

En tiedä mitä näiden “kalliiden laskujen” mainostaminen palvelee, mutta kyse lienee jonkunlaisesta propagandasta jolla ei ole suurtakaan kosketuspintaa tosielämään.