Liberaalitko nousevat seuraavaksi?
19/04/11 10:42
Joku liberaaliksi itseään tituleeraava penää Suomeen liberaalia liikettä ja vaatii, että sen pitää nousta seuraavaksi.
Minäkin saattaisin kannattaa aidosti liberaalia puoluetta, mutta sellaisen rakentaminen on kovin haasteellista. Tämän huomasivat jo edelliset yrittäjät, joilla oli kansanedustajiakin, kunnes päättivät liberaaliuden puuskassaan liitää puolueensa Suomen kaikista puolueista vähiten liberaaliin eli Maalaisliittoon. Tämäkin nettikirjoittaja tunnustautuu tuon puolueen jäseneksi.
Klassinen liberalismi on hieno mutta hankala aate. Se on hankala aate jo yksilötasolla, mutta sen kokoaminen ryhmäksi ja puolueeksi saattaa olla jopa melkoisen mahdotonta. Ainakin on täysin selvää, että Keskustapuolueen riveistä se ei tule ikinä onnistumaan.
Liberalismin ongelma politiikan teossa on siinä, että se on aatteena melko puolustuskyvytön, sillä politiikkaa on vaikeaa tehdä ilman suurta vastakkainasettelun retoriikkaa. Vahva viholliskuva taas ei sovi tähän aatteeseen, joka lähtee erilaisten ajatusten ja erilaisten elämäntapojen
kunnioittamisesta. Retoriikka jää väkisinkin hieman laimeaksi, eikä vetoa suuriin kansanjoukkoihin.
Toinen liberalismin ongelma on se, että käsitteen on ominut ainakin Suomessa sakki, joka ei tunnistaisi liberaalia, vaikka sellainen purisi heitä perseestä. On helppoa olla julkilausuman tasolla liberaali, mutta käytännön teot puhuvat usein vastaan, ja totuus on tuolla ulkona.
Suomessa voi varsin vahvasti eräänlainen karsinaliberalismi, joka on esikuvansa kalpea varjo.
Karsinaliberalismi luo erilaisille klikeille illuusion liberalismista, jotta voivat sylkäistä pontevasti konservatiiveina tai ahdasmielisinä pitämiensä poliittisten opponenttien suuntaan, mutta kyse on tosiasiassa vain oman kapeakatseisuuden ja ennen kaikkea fanaattisuuden maisemoimisesta mukavammalta näyttäviin kulisseihin. Ollaan periaatteessa äärimmäisen liberaaleja, mutta tämä rajoittuu vain samanmielisten ja samanhenkisten seuraan tarkasti asetetuissa raameissa. Tätä asiaa on helppoa valaista parilla esimerkillä.
Karsinaliberaaleja fraktioita pesii melkein kaikissa puolueissa paitsi ehkä Kepussa ja Kristityissä, jotka eivät edes yritä teeskennellä. Yksi tällainen fraktio on Kokoomuksen riveissä perivä ääriespoolaisten klikki. Tämä kouluja käynyt väki ei ole niinkään kypäräpappikokoomuksen kannattaja. Yksilöllisiä oikeuksia ja valintoja kyllä kannatetaan varsin pontevastikin, kunhan ne liittyvät oikeisiin asioihin. Ongelma tulee kuitenkin siitä, että kadulle lintukotoon ilmestyy kerjäläinen, joka saattaa laskea asunnon jälleenmyyntiarvoa tai jota nyt ei vain muuten oikein viitsitä katsella. Vahva NIMBY-kerho huolehtii “ajatelkaa lapsiamme” -argumentilla siitä, ettei lähistöllä nyt ainakaan alkoholisteja saisi näkyä. Jne. Lopulta kyky ymmärtää ja hyväksyä muiden tekemiä valintoja ja erilaisia näkemyksiä tämäntyyppisissä kysymyksissä on melko vähäinen.
Vihreissä on tarjolla toisenlainen esimerkki. Siellä on lähes velvollisuus edustaa jotakin vähemmistöä ja näitä vähemmistöjä kyllä suositaan ja ymmärretään aivan loputtomiin, kuten myös turvapaikanhakijoita, kerjäläisiä, elämäntapavetelehtijöitä ja kaikkea muutakin. Täällä alkaa taas tökkiä ajatus siitä, että joku tavoittelee myös taloudellista vapautta. Samaten näyttää kovin vaikealta yksinkertaisesti hyväksyä poliittista opponenttia osaksi sivistynyttä yhteiskuntaa, sillä perussuomalainenhan
on tilaston mukaan tyhmä mies ja kuka sellaisten kanssa haluaa olla tekemisissä? Minun havaintojeni mukaan tässä fraktiossa pesii niin suuri hinku tavoitella parempaa maailmaa, että sen varjolla ollaan valmiita kannattamaan aivan millaista totalitarismia hyvänsä. Viime aikojen hyökkäykset sananvapautta vastaan ovat pääsääntöisesti juuri täältä peräisin, sillä onhan se nyt paha jos joku saa vihapuheella horjuttaa heidän visiotaan paremmasta maailmasta.
Näiden vaalien jälkeinen kiukkuparku Vasemmistoliiton ja Vihreiden tunnustuksellisten kannattajien suista on ollut melko karmeaa katseltavaa. Sekaan on toki mahtunut lukuisia huomattavan älykkäitä “hei, relatkaa, ei maailma tähän lopu” -tyyppisiä puheenvuoroja, mutta useiden näiden liberaaleilla mielikuvilla ratsastavien puolueiden kannattajien mieliin tuntuu mahtuvan hieman rajoitetusti, ettei heidän tapansa katsoa maailmaa olekaan ainoa oikea. On kuultu kaikennäköistä analyysiä siitä, kuinka väärin äänestäneet ovat tyhmiä, luusereita ja reppanoita ja kuinka meidät nyt hukka perii kun paskasakkikin saa äänestää ja väärät puolueet saavat kampanjoida aivan väärin eikä maailma pyörikään itsensä ylentäneen näennäisintelligentsian ympärillä.
Mitä jää jäljelle? Liberaaleja, jotka pesivät Maalaisliiton kuolemansyleilyssä. Kaikkien muiden puolueiden riveissä pesiviä karsinaliberaalifraktioita, jotka pitävät suurta ääntä liberaaliudestaan ollen siitä kuitenkin varsin kaukana rähjäyksellään. Ei tarvitse ihmetellä, jos tässä maailman ajassa harva tuohon ajatukseen terminä törmäävä ei oikein saa otetta siitä, kuinka hienosta aatteesta on kysymys eikä edes siitä, mitä se oikein tarkoittaa.
Minäkin saattaisin kannattaa aidosti liberaalia puoluetta, mutta sellaisen rakentaminen on kovin haasteellista. Tämän huomasivat jo edelliset yrittäjät, joilla oli kansanedustajiakin, kunnes päättivät liberaaliuden puuskassaan liitää puolueensa Suomen kaikista puolueista vähiten liberaaliin eli Maalaisliittoon. Tämäkin nettikirjoittaja tunnustautuu tuon puolueen jäseneksi.
Klassinen liberalismi on hieno mutta hankala aate. Se on hankala aate jo yksilötasolla, mutta sen kokoaminen ryhmäksi ja puolueeksi saattaa olla jopa melkoisen mahdotonta. Ainakin on täysin selvää, että Keskustapuolueen riveistä se ei tule ikinä onnistumaan.
Liberalismin ongelma politiikan teossa on siinä, että se on aatteena melko puolustuskyvytön, sillä politiikkaa on vaikeaa tehdä ilman suurta vastakkainasettelun retoriikkaa. Vahva viholliskuva taas ei sovi tähän aatteeseen, joka lähtee erilaisten ajatusten ja erilaisten elämäntapojen
Toinen liberalismin ongelma on se, että käsitteen on ominut ainakin Suomessa sakki, joka ei tunnistaisi liberaalia, vaikka sellainen purisi heitä perseestä. On helppoa olla julkilausuman tasolla liberaali, mutta käytännön teot puhuvat usein vastaan, ja totuus on tuolla ulkona.
Suomessa voi varsin vahvasti eräänlainen karsinaliberalismi, joka on esikuvansa kalpea varjo.
Karsinaliberalismi luo erilaisille klikeille illuusion liberalismista, jotta voivat sylkäistä pontevasti konservatiiveina tai ahdasmielisinä pitämiensä poliittisten opponenttien suuntaan, mutta kyse on tosiasiassa vain oman kapeakatseisuuden ja ennen kaikkea fanaattisuuden maisemoimisesta mukavammalta näyttäviin kulisseihin. Ollaan periaatteessa äärimmäisen liberaaleja, mutta tämä rajoittuu vain samanmielisten ja samanhenkisten seuraan tarkasti asetetuissa raameissa. Tätä asiaa on helppoa valaista parilla esimerkillä.
Karsinaliberaaleja fraktioita pesii melkein kaikissa puolueissa paitsi ehkä Kepussa ja Kristityissä, jotka eivät edes yritä teeskennellä. Yksi tällainen fraktio on Kokoomuksen riveissä perivä ääriespoolaisten klikki. Tämä kouluja käynyt väki ei ole niinkään kypäräpappikokoomuksen kannattaja. Yksilöllisiä oikeuksia ja valintoja kyllä kannatetaan varsin pontevastikin, kunhan ne liittyvät oikeisiin asioihin. Ongelma tulee kuitenkin siitä, että kadulle lintukotoon ilmestyy kerjäläinen, joka saattaa laskea asunnon jälleenmyyntiarvoa tai jota nyt ei vain muuten oikein viitsitä katsella. Vahva NIMBY-kerho huolehtii “ajatelkaa lapsiamme” -argumentilla siitä, ettei lähistöllä nyt ainakaan alkoholisteja saisi näkyä. Jne. Lopulta kyky ymmärtää ja hyväksyä muiden tekemiä valintoja ja erilaisia näkemyksiä tämäntyyppisissä kysymyksissä on melko vähäinen.
Vihreissä on tarjolla toisenlainen esimerkki. Siellä on lähes velvollisuus edustaa jotakin vähemmistöä ja näitä vähemmistöjä kyllä suositaan ja ymmärretään aivan loputtomiin, kuten myös turvapaikanhakijoita, kerjäläisiä, elämäntapavetelehtijöitä ja kaikkea muutakin. Täällä alkaa taas tökkiä ajatus siitä, että joku tavoittelee myös taloudellista vapautta. Samaten näyttää kovin vaikealta yksinkertaisesti hyväksyä poliittista opponenttia osaksi sivistynyttä yhteiskuntaa, sillä perussuomalainenhan
Näiden vaalien jälkeinen kiukkuparku Vasemmistoliiton ja Vihreiden tunnustuksellisten kannattajien suista on ollut melko karmeaa katseltavaa. Sekaan on toki mahtunut lukuisia huomattavan älykkäitä “hei, relatkaa, ei maailma tähän lopu” -tyyppisiä puheenvuoroja, mutta useiden näiden liberaaleilla mielikuvilla ratsastavien puolueiden kannattajien mieliin tuntuu mahtuvan hieman rajoitetusti, ettei heidän tapansa katsoa maailmaa olekaan ainoa oikea. On kuultu kaikennäköistä analyysiä siitä, kuinka väärin äänestäneet ovat tyhmiä, luusereita ja reppanoita ja kuinka meidät nyt hukka perii kun paskasakkikin saa äänestää ja väärät puolueet saavat kampanjoida aivan väärin eikä maailma pyörikään itsensä ylentäneen näennäisintelligentsian ympärillä.
Mitä jää jäljelle? Liberaaleja, jotka pesivät Maalaisliiton kuolemansyleilyssä. Kaikkien muiden puolueiden riveissä pesiviä karsinaliberaalifraktioita, jotka pitävät suurta ääntä liberaaliudestaan ollen siitä kuitenkin varsin kaukana rähjäyksellään. Ei tarvitse ihmetellä, jos tässä maailman ajassa harva tuohon ajatukseen terminä törmäävä ei oikein saa otetta siitä, kuinka hienosta aatteesta on kysymys eikä edes siitä, mitä se oikein tarkoittaa.
blog comments powered by Disqus