Aloin ajatella asiaa kun luin poliisiylijohtajan viran hausta. Virkaa on hakenut vain yksi henkilö, viran nykyinen haltija Mikko Paatero.

Paatero on todennäköisesti mies paikallaan. En tunne häntä, mutta ei häntä näytetä suuremmin julkisuudessa mollatun. Koko hakuruljanssi on kuitenkin monessa vastaavan tason tehtävässä rahaa haaskaavaa kuviokelluntaa.

Kun puhutaan tällaisista ylemmistä virkamiesjohdon tehtävistä tai vaikkapa Suomen pankin johtajista, näyttää siltä, että jokseenkin aina tehtävä on pedattu jollekulle ja koko hakuprosessi on turha. Nyt ilmeisesti hakijatkin tietävät tämän, ja kukaan ei ole edes viitsinyt virkaa turhan päiten hakea kun tietää, ettei tule valituksi kuitenkaan, ja samalla saa vain pyrkyrin maineen todennäköisesti saman organisaation sisällä.

Julkisten virkojen avoimella haulla tavoiteltiin jotain kaunista siitä, että paras henkilö valittaisiin tehtävään. Ei tämä kuitenkaan näytä kovin hyvin toimivan, koska valituksi tulee aina ennakkoon tiedossa ollut henkilö. Poikkeuksena valtakunnansovittelijan paikan täyttäminen, jossa tehtävään katsottu Ihalainen kieltäytyi esteellä ja koko hakuprosessi meni farssiksi kun järjestelmä ei edes taipunut parhaan hakijan seulomiseen vaan sopivimmaksi kähmityn henkilön kumileimaamiseen.

Nähdäkseni järjestelmää pitäisi muuttaa. Joko niin, että valituksi tulevaa ei tiedetä etukäteen ja muillakin hakijoilla kuin ennakkosuosikilla tai viran väliaikaisella tai vanhalla haltijalla on mahdollisuus tulla käytännössä huomioiduksi. Tai sitten niin, että muutetaan lakia ja luovutaan nykyisestä hakumenettelystä, koska se parhaassakin tapauksessa näyttää turhanaikaiselta pelleilyltä.