Tämä asia ei ole uusi kenellekään 90-luvun lopulla kasvubisneksissä kummitelleelle. Tosin nyt kun asia kuulemma otetaan esille "johdon seminaareissa", se tarkoittaa väkisinkin sitä, että konsultit hyökkäävät apajille ryssimään asiat.

Jouduin pariin otteeseen ottamaan osaa pakollisiin firman johtajille tarkoitettuihin seminaareihin ja koulutuspäiviin. Niitä vetäneet konsultit lähettivät kosmisia laskuja, mutta kumpikin on henkilönä sellainen, etten ostaisi häneltä edes käytettyä traktoria. Vika tässä on se, että konsulttien tausta on usein isoissa kansainvälisissä (lue: amerikkalaisissa) konsulttitaloissa, joissa he ovat kasvaneet ja perustaneet sitten omat bisneksensä. Amerikkalaisten konsulttitalojen jengi taas käy saman sisäisen puppugeneraattorikoulutuksen riippumatta siitä, tuleeko henkilö Suomesta, Kiinasta vai USA:sta, ja kun nämä koulutusohjelmat ovat pääkonttorivetoisia, ne saattavat toimia hyvin USA:ssa ja valmistaa ihmisiä hyvin niille markkinoille, mutta ne eivät ota huomioon kummoisiakaan kulttuurieroja.

Suomalainen johtaja ei ole koskaan ollut mikään kovin huonosti pärjäävä olento. Tietysti jokainen tuntee huonoja pomoja, mutta niitä tuppaa olemaan muualla kaksin verroin sen verran kuin Suomessa. Suomalainen johtaja osaa johtaa edestä eikä luimi epämääräisten komiteamietintöjen taakse. Jos päätös pitää tehdä, hän tekee sen, ja kaikki tietävät kenelle voi mussuttaa jos se oli väärä päätös. Suomalaiseen johtamiskulttuuriin eivät kuulu myöskään katteettomat lupaukset ja ikävien asioiden kätkeminen sanahelinään. Useimmilla on nykyään jopa ovi auki ja kun hierarkia ei ole kaksinen, asioista jutellaan käytävillä, kahvilla ja kaljatuvassa ja työntekijät tuppaavat viihtymään. Itse olen pärjännyt näissä hommissa aina kohtuullisen hyvin ainakin jos mittarina käytetään jotain sisäisiä tutkimuksia ja henkilöstön vaihtuvuutta.

Nyt kuitenkin ollaan nostamassa Täysin Uutta Johtamistapaa tapetille. Motiivi tähän on se, että viime vuodet "arvojohtamisen" kouluttamisella rahastaneet alkavat olla hätää kärsimässä kun kauppa ei käy, joten tarvitaan uusia taikasanoja. "Y-sukupolven johtaminen" kuulostaa lähes valmiilta konsulentin järjestämän kurssin otsikolta. Hintaa kaksi tonnia per päivä ja joku tekohymypoika kertomaan itsestäänselvyyksiä kahden päivän seminaarissa Aulangolla, ja bisnes on siinä.

"Y-sukupolvea" mikä se sitten liekin, johdetaan kuten muitakin älykkäitä ihmisiä: kerrotaan mitä pitää tehdä ja miksi, kuunnellaan alaisten kommentit ja parannusehdotukset, sanotaan asiat suoraan eikä kierrellen ja kaarrellen ja annetaan ihmisten itse kokeilla ja löytää paikkansa sen sijaan, että heitä yritetään hakata vasaralla johonkin täsmälliseen, mikromanageroituun muottiin. Työntekijöille jätetään hauskat ja mukavat hommat ja otetaan heiltä pois tai avustetaan tylsissä, ikävissä ja vaikeissa, esimerkiksi taistelussa sisäistä byrokratiaa vastaan. Lisäpisteitä saa huumorista sekä yleisesti siitä, ettei ota työntekoa ihan haudanvakavasti. Työn laatu ei millään tavoin kasva paskantärkeästä pönöttämisestä, eikä se laske vaikka työntekijöillä on töitä tehdessään joskus jopa hauskaa.

Älykkäitä ihmisiä ei ole koskaan ennenkään johdettu hierarkisella simputtamisella, valehtelulla, kaksinaamaisuudella, selkäänpuukotuksella tai kunnian keräämisellä toisten töistä. Joten ei mikään ole muuttunut. Tyhmiä ja laiskoja taas johdetaan aivan eri ottein kuin fiksuja ja ahkeria, aivan riippumatta siitä, millä nimellä heidän sukupolveaan kutsutaan. On kuitenkin puhdasoppinen valhe väittää, että kaikki suomalaiset johtavat alaisiaan poliisikoirakoulusta peräisin olevilla menetelmillä ja jos nyt ei osteta konsultointia kiivaasti, hukka meidät perii.

Mikään tuossa mainituista asioista ei ole erityisen uusi ja ihmeellinen. Oikeastaan kyse on terveen järjen käytöstä. Mutta tämä on huono asia konsulttibisnekselle, joten on luotu myytti siitä, että suomalaiset johtajat olisivat huonoja ja tekisivät vääriä asioita. Eivät he ole sen parempia tai huonompia kuin muutkaan, mutta he eivät taatusti muutu kuin huonompaan suuntaan, jos he sisäistävät puppugeneraattorikonsultin opettaman amerikkalaisen selkääntaputtelu- ja tekohymyjohtamiskulttuurin.