Jonkun julkaistun brittitutkimuksen mukaan luomuruuasta ei ole suurempaa terveydellistä hyötyä.

En ole vaivautunut ottamaan selville, mitä on tarkalleen ottaen tutkittu ja mitä on jätetty tutkimatta, joten joudun kommentoimaan asiaa omiin havaintoihini ja arveluihini perustuen. Tutkimus siis löytää pieniä eroja luomun ja ei-luomun välillä, muttei kykene löytämään mitään sellaista etua, joka tekisi luomusta parempaa tai terveellisempää.

Asiaa on tutkittu siis erityisesti Britanniassa. Täällä luomua on melkein kaikki. Kaupasta alkaa olla vaikea löytää ei-luomua, ja luomun ja ei-luomun hintaero on niin pieni, ettei ole mitään syytä valita mitään muuta kuin ensimmäisenä käteen osuva. Sen sijaan mieleen tulee, että koska koko 60-miljoonaisen maan väki ruokittiin kymmenen vuotta sitten ei-luomulla ja nyt puoliksi luomulla, prosessillisesti ei ole voinut tapahtua mitään kovin suurta. Luomuruuan on oltava aivan yhtä teollista kuin ei-luomunkin, ja luomumerkintä tulee jostain sangen pienistä tempuista alkutuotantopäässä. Jos näin ei olisi vaan luomutuotanto olisi määrällisesti huomattavasti pienempää, tuotantokapasiteetista olisi pitänyt kadota neljännes johonkin, mitä ei ole tapahtunut.

Tutkimus vahvistaa käsitystäni siitä, että kaupan hyllyllä oleva elintarvike saa valtaosan ominaisuuksistaan jalostus-, säilöntä- ja kuljetusprosesseissa, sekä hyvät että huonot ominaisuudet. Se, mitä lampaalle on syötetty, vaikuttaa lopputulokseen huomattavasti vähemmän.

Luomua myydään mielikuvalla puhtaasta ja onnellisesta lähiruokatuotannosta. Tämä mielikuva on kategorisesti väärä, ja kun luomuväki on suuttunut tällaisista luomun tavanomaisuutta osoittavista tutkimustuloksista, se panee miettimään, että sielläkin tiedetään asia aivan hyvin ja ymmärretään, että luomun kriteerit ovat leväperäiset ja niiden vaikutus mihinkään marginaalinen, mutta luomalla vääränlaisia mielikuvia saadaan luotua illuusio paremmuudesta, ja tämä illuusio on luomun keskeinen asia ja brändin oleellinen sisältö. Illuusion romuttajat ovat pahasta, sillä ne eivät hyökkää vain tieteen keinoin tieteellisiä näyttöjä ja verifiointia odottavia hypoteeseja vastaan vaan käytännössä mustamaalaavat “yrityskuvaa”.

Kun luomuruuan määritelmä on aika köykäinen ja luomuruoka on aivan yhtä teollista kuin ei-luomukin, on rinnalle syntynyt kaikennäköisiä muita termejä kuten lähiruoka. On helppoa arvella, että itse pyydystetty riista ja itse kasvatetut lisukkeet ovat terveellisempiä, tai jos eivät ole niin ainakin paremman makuisia, mutta tällaisia herkkuja ei ole useimpien kaupunkilaisten saatavilla, ja maaseudullakin se edellyttää nykyään verkostoja, sillä k-kaupan myymä pihvi on tehnyt pitkän matkan vaikka se olisi tuotettu k-kaupan naapuritilalla. Tilojen suoramyynti taas on tehty hankalaksi erinäköisillä teurastus- ja hygieniapykälillä, joten possula ei voi ilman kohtuuttomia kustannuksia pistää pystyyn possunlihamyymälää. Kaverille sen sijaan voi myydä byrokraatin silmän näkemättä.

Siinä, mitä suuhumme pistämme, on paljon valinnanvaraa. Kun tiedämme kaikennäköisiä “ravintoterapeutteja” nousevan luolistaan säännöllisin väliajoin, ja Ainoan Oikean Kelvollisen Ruokavalion määritelmä vaihtuu sitä mukaa kun naistenlehdille keksitään trendidieettejä, koko asia on vahvasti puoskarien, taikauskoisten, huijarien, hyväntahtoisten hölmöjen, herkkäuskoisten ja hullujen käsissä.

Muistaako kukaan enää, kun 90-luvun alussa vouhotettiin kuiduista ja kuidut olivat avain terveelliseen elämään ja lisäksi niitä syömällä laihtui. Piti syödä paljon viljatuotteita ja kyllästää itsensä leseillä ja myslillä. Tänä päivänä meille kerrotaan, että hiilihydraatit ne vasta pahasta ovat ja jos ne jättää pois niin elää terveellisesti ja laihtuu. Pois siis pitää jättää ne 20 vuotta sitten pinnalla olleet kuitupitoiset viljatuotteet, ne ovat tämän päivän doktriinin mukaan lähes myrkkyä. Eipä laihtunut väki silloin eikä tunnu laihtuvan nytkään vaan ylipainoisia on enemmän kuin koskaan.

Tässä taikauskon viidakossa yksi luomuhuijaus tietysti menee muiden seassa. Kun mitään kovin pysyvää ja kiistatonta totuutta ei tuossa hulluuden, rahastuksen, petkutuksen ja herkkäuskoisuuden rääseikössä pystytä ikinä saavuttamaan, oletan, että jokaisen kannattaa valita syömänsä ruoka aivan haluamallaan tavalla. Voi ostaa halpaa, voi ostaa mielestään hyvää, voi ostaa mielestään eettisesti tuotettua, voi ostaa haluamaansa ruokavaliota.

Näistä metodeista todennäköisesti mikään ei ole paljonkaan toista parempi terveysmielessä kunhan muistaa syödä kohtuudella monipuolista ravintoa.