Lähdin siis tiistaina muka-puolelta päivin Sydneytä kohti. Lento oli pari tuntia myöhässä jo Lontooseen tullessaan, joten se myös lähti kaksi tuntia myöhässä, mutta mitäpä tuosta. Ehdinpä juoda loungassa shamppiksen, jollaista ei kuulu nauttia ennen puoltapäivää.

A380 on ihan mukava värkki matkustaa ja Qantasin ensimmäinen luokka todennäköisesti nykyään parhaimmistoa. Singapore airlinesin sviittejä en ole vielä testannut. Qantas ei ole mikään asiakaspalveluihme, vaikka ne kyllä varmaan yrittävät ihan oikeasti. Kaksi miehistöä tuli nähtyä ja ei niissä nyt varsinaisesti ollut mitään vikaa, mutta BA:lla asiat jotenkin toimivat sulavammin. Qantasin menosta tuli vähän mieleen sellainen opeteltujen manööverien ja fraasien viidakko, eli tässä kohtaa kuuluu nyt sanoa näin, ja lopputulos oli ystävällinen ja toimiva mutta hieman persoonaton.

Lento Australiaan on liian pitkä suoraksi lennoksi, joten siinä on välilasku jossakin, useimmiten Singaporessa. Siellä on juuri sopivasti aikaa käydä suihkussa, mikä piristää oloa mukavasti 12 tunnin lusimisen jälkeen. Singaporesta lähdettäessä alkoi hieman jännitys tiivistyä, sillä Sydneyn lentokenttä suljetaan 23:00 kun se on melkein keskustassa ja sinne ei saa laskeutua sen jälkeen melun takia. Laskettu aika oli 20:05 ja lähtö Singaporesta reilun kaksi tuntia myöhässä tuon yleisen viivästymisen takia.

Värkki kuitenkin lähti tuubista silloin kun pitikin, eli Sydneyssä olisi pitänyt olla joskus kymmenen jälkeen. Kesken rullauksen koneen hydrauliikka otti ja hajosi, ja palasimme takaisin sitä pöyhimään. Aikataulullisesti ongelmaa ei vielä ollutkaan, sillä hieman yli 8 tunnin lentoajan sijasta myötätuulen takia odotettu lentoaika olisi ollut 6:30 tai jotain, kuten se sitten lopulta olikin.

Vika ei kuitenkaan ollut aivan tavallinen. A380 on uusi lentokone ja Singapore Airlinesin A380-ekspertit yrittivät vikaa etsiä ja löysivätkin jonkun rikkinäisen venttiilin ja saivat korjattuakin mutta mitään ei kuulemma silti tapahtunut. Tässä kohtaa jouduttiin soittamaan tehtaalle, joka on, kuten kapteenin kuulutuksen perusteella tiedämme, paikassa, joka äännetään suunnilleen tow-louse. Parin tunnin kuluttua joku ranskanpulla helpparissa ilmeisesti vastasi puhelimeen, sillä saatu ohje oli "buutatkaa koko paska", minkä ne sitten tekivätkin. Kaikki sähköllä käyvä pois ja päälle ja sen jälkeen kaikki toimi taas.

Matka jatkui, mutta tähän ilkamointiin kului viitisen tuntia, joten Sydney oli tukevasti suljettu, ja päädyimme sangen suunnittelematta Melbourneen puoli kaksi yöllä.

Minulla oli lento Fijille Sydneystä yhden maissa iltapäivällä. Kaikille niille, joilla Qantas tiesi jatkolentoja olevan, oli buukattu aikainen lento MEL-SYD jotta ehtivät niile lennoilleen. Minun lippuni Australiaan ja sieltä Fijille olivat kuitenkin erillisiä, koska olin ostanut ne parin kuukauden päässä toisistaan. Näin siis kukaan ei tiennyt minun olevan tuolla lennolla, jolla sinänsä oli kyllä muita lentokoneessa olevia ihmisiä, ja minut oli vain laitettu jatkamaan perille tuolla samalla lennolla, joka olisi laskeutunut joskus puolen päivän jälkeen.

Qantasin maapalveluväki oli sen sijaan tehtäviensä tasalla ja muutenkin mukavaa. Kävin kertomassa jollekin matroonalle laukkua odotellessani, että tässä olisi nyt tällainen juttu. Hän soitti johonkin Qantasin lipputoimistoon ja kuuli kaikkien aamun MEL-SYD -lentojen olevan täynnä. Hän ei siitä lannistunut vaan soitti jollekin pomolle, joka sai tilaa järjestymään, ja ehdin kuin ehdinkin tuolle suunnitellulle jatkolennolleni ja päädyin ajallaan sinne mihin pitikin.

Joskus asiat eivät mene aivan suunnitellusti. Sen sijaan jälleen kerran sai huomata, että asioita yleensä tapahtuu kun kohtelee palveluskuntaa asianmukaisesti ja herrasmiesmäisesti. En minä tiedä mihin ne toimitettiin, jotka huusivat naama punaisena kenttähenkilökunnalle, mutta mikä paikka se liekin, en halua sinne.