Olen aina pitänyt Aasiassa Hong Kongista. Olen käynyt siellä viitisen kertaa ja ollut yhteensä ehkä kuukauden verran. Ensimmäisen kerran 1993 ja sen jälkeen 2000-luvulla loput kerrat suunnilleen vuoden välein.

Alue ei ole mikään erityisen iso, mutta kun sitä kiertelee, huomaa, että siitä pienestäkin alueesta suurin osa on asumatonta vuoristoa ja ihmiset, joita riittää viitisen miljoonaa virallisesti ja paljon enemmän oikeasti, on ahdettu pienelle alueelle. Hong Kong jaetaan hallinnollisesti ja ajatuksellisesti neljään alueeseen: Hong Kongin saari, Kowloon (mantereen puolella lähellä Hong Kongin saarta), New Territories (Kowloonista Manner-Kiinan rajalle) ja ulkosaaret. Turistille on nähtävää kaikkialla, joskaan valtaosa ei viitsi poistua Hong Kongin saarelta, jossa onkin valtaosa perinnenähtävyyksistä. Siinä, missä saarella turisti saa kulkea täysin rauhassa, Kowloonin puolella on heti lauttarannassa ja sitä lähellä olevilla kaduilla sietämätön turistinhuijaus ja sisäänheitto käynnissä. Joku räätäli oli vuosi sitten niin epätoivoinen, että sanoi minulle "sir, you have a very beautiful face".

Hong Kongissa syö hyvin ja halvalla. Itse syön siellä lähes yksinomaan sushia kun sitä saa joka paikasta ja se on hyvää, halpaa ja terveellistä. En ole saanut ikinä menemään sushiin ja juomiseen enempää kuin 150 HKD (15€) kerrallaan, ja siinä oli varmaan jo kolmisenkymmentä palaa. Elektroniikka ja merkkivaatteet ovat halpoja. Hong Kongissa ei tosin tunneta kuluttajansuojaa ja huijareita on liikkeellä aivan avoimesti, koska kyseessä ei ole käytännössä minkään sortin rötös. Elektroniikkaa ostaessaan kannattaa olla erityisen varovainen ja lueskella internetistä muiden turistien suosittelemia paikkoja. Esimerkiksi kameraan optiikkaa sieltä saa parisenkymmentä prosenttia Eurooppaa halvemmalla, mutta kaikki "liian hyvää ollakseen totta" -tyyppiset tarjoukset sisältävät aina petkutusta, joten ne kannattaa kiertää kaukaa. Vaatteiden ostaminen lienee Hong Kongissa silkka nautinto siinä tapauksessa, että sattuu olemaan hobitti.

Pakollisia nähtävyyksiä ovat Victoria peak (se vuori siinä HK:n saarella), Po Lin -luostari Lantaulla, Times Squaren ympäristö viikonloppuisin kun joka paikka on täynnä hullun lailla törsääviä teinejä ja yöllinen näkymä Hong Kongin saarelle Kowloonin puolelta. Huomattavan yliarvostettu nähtävyys on Stanley ja Stanley market, joskin joudun käymään siellä aina joka vuosi ostamassa tutulle jotain pashmina-huiveja. Lienen ainut mies ikinä joka on käynyt kyseisessä kaupassa, koska ne kaupustelijat tuntevat minut siellä jo aivan hyvin vaikka käyn vain kerran vuodessa paperilapun kanssa "tarvitsen nämä, mutta minulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä ne ovat". Muuten seutu on tylsämielistä turistinhuijaamisbasaaria ja ravintoloita, joissa on sisäänheittäjiä. Jos Stanleyhyn eksyy, kannattaa ehdottomasti tulla takaisin pohjoisrannalle bussilla, joka kulkee Repulse Bayn ja tunnelin kautta. Repulse bay ja se toinen siinä vieressä ovat massiivisine kerrostaloineen ja rantoineen oikeastaan aika hienon näköisiä.

Saaren pohjoisrannalla voi liikkua kävelemällä aika helposti, mutta aikansa kuluksi kannattaa mennä myös raitiovaunulla linjan päästä päähän. Maksaa kaksi dollaria suunta eli ei mitään ja siinä näkee näppärästi millaisesta paikasta on kysymys. Kowlooniin pääsee metrolla ja Star ferryllä. Metro on jokseenkin tylsä tuohon väliin vaikkakin muuten siisti ja nopea, Star ferrystä on hyvät maisemat yläkannelta. Reitti on jonkun triviatiedon mukaan maailman vilkkaimmin liikennöity merireitti. Kowloonista pääsee junalla Kiinaan jos on viisumi. Shenzeniin siihen rajan pintaan pääsee ilmankin kunhan menee junalla Lo Wuhun rajalle ja lampsiii siitä yli ja maksaa jotain pientä, en muista paljonko. Hong Kongin saarelta pääsee myös Macaoon kantosiipialuksella jos haluaa sitä käydä katsomassa. Se on niin pieni paikka, että päivä siellä riittää aivan mainiosti.

Hong Kongissa voi asua oikeastaan missä hyvänsä jos siinä on metroasema vieressä, joskin Lantaulla olevista hotelleista on ensikertalaiselle hiukan pitkä matka kaikkien nähtävyyksien ääreen. Hong Kongin saarella Wanchai ja Central ovat aivan kelvollisia alueita, Times Squaren ympäristössä on ainakin kaiken keskipisteessä. Vähän pihimmän kannattaa majoittua North Pointiin, josta on muutaman minuutin metromatka Times Squarelle. Siellä on joku iso konferenssikeskus ja ympärillä hirveästi hyviä, uusia hotelleja, joista saa huoneita laatuunsa nähden naurettavan halvalla jos siellä ei satu olemaan konferenssia juuri silloin. Kowloonin puolella on reppumatkustaville Chungking Mansions aika lähellä Start Ferry -terminaalia Nathan Roadilla, ja se on niin hirveä murju, että se kannattaa käydä katsomassa ulkopuolelta. Ikivanha pilvenpiirtäjänröttelö, jossa on joka kerroksessa joku guest house ja jossa haisee.

Hong Kongissa ei viihdy kovin hyvin jos ahdistuu siitä, että paikka on rakennettu kääpiöille ja miehen kokoinen toisinaan lyö päänsä eikä meinaa mahtua bussin penkkiin. Toinen tapa ahdistua on sortua sisäänheittäjien baareihin ja ravintoloihin. Vaikka Centralissa osa näistä sisäänheittämisbaareista onkin aivan kunniallisia establishmentteja, osassa on joku turistinhuijausagenda, joka toimii niin, että kalja maksaa 20 HKD ja pienellä jossain seinällä lukee, että palveluraha on 300 HKD. Tässä ei ole mitään laitonta, joten valitukset kannattaa ohjata Jurvan kuntaan. Kun välttää sellaisia paikkoja, jotka selvästi aggressiivisesti houkuttelevat vain turisteja, pärjää aivan hyvin.

Myös sellaiset pettyvät, jotka kuvittelevat saavansa osakseen kunnioitusta ja arvonantoa siksi kun ovat valkoisia. Lopuille se onkin sitten mukavan helppo eksoottinen paikka. Umpikiinalainen kaikin puolin, mutta brittiläinen perinne esimerkiksi englanniksi nimettyine katuineen ja paikkoineen helpottaa mukavasti elämää. Siinä, missä Singapore on rakentanut itsestään steriilin ja hygieenisen kiinalaisen kaupungin, Hong Kong vaikuttaa jotenkin enemmän aidon kiinalaiselta. Kaikilla on kiire ja kaikki tekevät koko ajan jotain hyödyllistä paitsi ehkä sunnuntaisin. Kiinassa olisi tuollaisia kaupunkeja enemmänkin, jos niillä ei olisi ollut 50 vuoden historiallista pysähtymää rikastumiskeskittymien rakentamisessa.