Tänään maahanmuutosta avautuu Matti Vanhanen.

Normaalin, lähes liturgiamaisen “Suomi tarvitsee työperäistä maahanmuuttoa työvoimapulan takia” -kommentin alta paljastui kuitenkin muutakin.

Erityisesti pisti silmään se, että nykyinen työperäisen maahanmuuton puute johtuu vain siitä, että on lama ja ei ole töitä. Ja että kun töitä taas on, työperäisen maahanmuuton virta käynnistyy jotenkin maagisesti itsekseen.

Ei Suomee suuntautunut suurta työperäisen maahanmuuton virtaa nousukaudellakaan. Miksi turhaan, koska Suomessa on huonot palkat, korkeat verot ja kalliit kustannukset, ja palkansaajan ostovoima on Länsi-Euroopan neljänneksi huonoin Kreikan, Portugalin ja Ruotsin jälkeen. Jos talous kasvaa Suomessa ja töitä on, Suomi on tuskin tässä mikään yksittäinen saareke. Saksan, Ranskan ja Britannian taloudet vetävät myös, ja näissä maissa pärjää pääsääntöisesti paremmin, ja varsinkin Ranskan tapauksessa ilmastokin on parempi ja ruokakaupassa myydään ruokaa eikä kanaa hunajamarinadissa.

Vanhasen asenne on vaarallinen harhaoppi. Suomea ei tunneta maailmalla eikä sen hyvistä puolista tiedetä paljon mitään. Kouluja käyneiden siirtolaisten houkuttelemiseksi pitäisi tehdä töitä. Niin valtion tasolla kuin rekrytoivien firmojenkin. Ei missään ole mitään työperäisten maahanmuuttajien jonoa, joka tulee Suomeen heti kun lama julistetaan loppuneeksi.

Toinen ongelma on se, että tähän menessä ne yritykset, jotka ovat tarvinneet ulkomaista työvoimaa, ovat sitä palkanneet. Määrä ei vain ole kovin suuri, koska valtaosa firmoista ei ole kiinnostunut palkkaamaan ulkomaalaisia. Jos Suomessa oikeasti hyökkää työvoimapula, osa firmoista varmaan ryhtyy ulkomaisia rekrytoimaan. Näin ne voivat tehdä, ja valtion rooliksi jää tässä kohtaa mahdollisimman kevyen byrokratian tarjoaminen, mikä toteutuu nyt vain osittain. Itse työlupaprosessi alun alkaen ei ole erityisen raskas, mutta määräaikaisen luvan uusiminen on hankala, koska se edellyttää passin luovuttamista poliisille pariksi kuukaudeksi.

Vanhasen asenne on oivallinen esimerkki siitä, miksi Suomeen tarvittaisiin ulkomaalaispolitiikka.

Tässä politiikassa pitäisi määritellä termistö, jotta turvapaikanhakija ei muutu retoriikassa työperäiseksi siirtolaiseksi. Sen jälkeen siinä pitäisi määritellä tavoitteet maahanmuutolle (määrälliset, laadulliset jne) ja keinot, joilla näihin tavoitteisiin pyritään. Oleellista on kuitenkin tällaisessa politiikassa tunnustaa, että työperäisten siirtolaisten paras a-ryhmä ei tule Suomeen ellei tehdä jotakin, ja toisaalta turvapaikanhakijoiden virta maailman ankeimmista paikoista ei lopu, ellei tehdä jotakin. Nyt kun näitä ihmisryhmiä harvoin halutaan käsitellä erikseen, on väliin laitettu vain yhtäläisyysmerkki, jossa lukutaidottomat turvapaikanhakijat nimetään siirtolaisiksi ja työvoimareserviksi ja yritetään uskotella vaalikarjalle, että kaikki on hyvin.

Siirtolaispolitiikka on kuitenkin huomattavasti vaikeampi asia kuin vain kutsua turvapaiikanhakijoita siirtolaisiksi. Sellaistta ei näemmä Vanhanen taida miettiä, mistä en ole kovin yllättynyt.