Olen kirjoittanut asiasta ennenkin, mutta koska mitään uutta ei auringon alla ole tapahtunut, toistan itseäni.

Suomen Pienyrittäjät vaatii puhemiehensä suulla, että irtisanomisajat pitäisi lyhentää kahteen viikkoon ja samalla myös irtisanomisajan palkka. Normaalia marinaa, jota kuullaan pienyrittäjäkerhojen ja yksittäisten yrittäjien suusta aina toisinaan.

Minun on vaikea kuvitella, mitä työntekijä hyötyisi tästä ehdotuksesta. Parhaan ymmärrykseni mukaan ei mitään, mutta yrittäjäjärjestöillä tuntuu olevan hieman hukassa muutenkin ajatus siitä, mikä on työvoiman arvo ja tapa asioista sopia. Ehdotuksessa olisi ollut rakentavia ja harkitsemisen ja keskustelemisen arvoisia elementtejä, jos asiaa olisi lähestytty vaikkapa siten, että olisi ehdotettu hieman tasapuolisempaa järjestelmää.

Luulen, että myös työntekijäpuoli voisi olla valmis keskustelemaan sellaisesta mallista, jossa irtisanomisaikaa lyhennetään kahteen viikkoon ja korvaukseksi tästä palkkoja nostetaan X%. Tällä hetkellä irtisanomisajan minimi on tosin lakitason asia, mutta jos sekä työntekijän että työnantajan edustajat pyytävät samansisältöistä lakimuutosta, en usko kenenkään sitä matkan varrella torpedoivan.

Yrittäjien mallissa ei tietysti tällaisia elementtejä ehdoteta, koska kerhossa on homma noussut hattuun. Ensimmäisen työntekijänsä palkannut pienyrittäjä tuntuu aivan turhan usein muuttuvan itseään täynnä olevaksi hahmoksi, jonka käsitys on se, että hän kaltaisineen on yhteiskunnan todellinen selkäranka ja kantava voima, ja ilman häntä ja hänen nakkikoppiaan ei tapahtuisi maailmassa mitään. Näitä ihmisiä edustavassa kerhossa idiotia jalostuu helposti uudelle portaalle, sillä kerhoportaissa etenevät helpommin pyrkyröivät änkyrät kuin fiksut ja järkevät, sillä jälkimmäiset käyttävät aikansa bisnekseensä eivätkä mussuttamiseen.

En näe mitään painavaa syytä, miksi irtisanomisajan ja -menettelyn pitäisi olla juuri nykyinen. Näen kuitenkin hyvin painavia syitä siihen, että yksipuolisia työsuhteiden heikennyksiä ei kuulu tehdä puolivillaisin perustein, ja tässä ei muita ole kuultukaan.

Suomalainen työmarkkinajärjestelmä tarjoaa jo nyt mahdollisuuksia, jos niitä vain halutaan ja osataan käyttää. Määräaikaista työsuhdetta ei karsasta kukaan, paitsi jos niitä ryhdytään kohtuuttomasti ketjuttamaan. Irtisanominen tuotannollisista ja taloudellisista syistä onnistuu aina 6 viikossa + irtisanomisaika, mitä ei voida pitää erityisen raskaana menettelynä.

Pienyrittäjäsakin mielestä yrittämisen riski tulee kuitenkin siirtää työntekijöille ja voitot yrittäjän taskuun. Tällaiset ehdotukset eivät missään neuvottelupöydässä tule ikinä menestymään, joten on aivan paikallaan, ettei yrittäjiä päästetä tupopöytiin. Jos niihin tulisi tämäntasoisia ehdotuksia tehtailevia pellejä ja keskustelu pyörisi tällaisten teemojen ympärillä, Suomessa olisi yleislakko aika rivakasti, ja sitä olisi minunkaan arvomaailmallani kovin vaikeaa moraalisesti tuomita.