Lapsiperheiden ahdinko
27/02/11 13:59
Kun vaalit lähestyvät, lapsiperheillä on jälleen runsaasti ystäviä. Oikeastaan koko poliittisessa kentässä laidasta laitaan. 
Lapsiperheet ovat tietysti olleet vasemmiston lempilapsi, mutta kepu on yrittänyt kaupunkeihin lapsiperheteemalla iät ajat eikä asia ole kokoomuksellekaan vieras.
Vaalipuheissa sanoma on usein se, että lapsiperheet ovat ahdingossa tai että heidät on unohdettu. Kukaan ei koskaan kuitenkaan konkretisoi asiaa mitenkään.
Miten lapsiperheiden ahdinko siis ilmenee? Minä tunnen varsin monia lapsiperheitä Suomestakin enkä ole kuullut kenenkään koskaan valittavan. Vähäisen otantani perusteella lapsiperheet ovat elämäänsä tyytyväisimpiä kun taas tyytymättömiä ovat vastoin omaa tahtoaan yksin elävät sekä ne, jotka ovat menettäneet lapsensa riitaisassa avioerossa enemmän tai vähemmän kokonaan.
Miksi politiikan siis pitäisi nyt keskittyä lapsiperheisiin kuten niin aina ennenkin, ja mitä konkreettisia toimenpiteitä tarvittaisiin ja mikä ongelma niillä korjataan? Yleensä haluttaisiin lisää rahaa sinne, tänne ja tuonne, mutta tämän rahan vaikutus minkään koetun ongelman torjumiseksi jää kerta toisensa jälkeen näyttämättä.
Äitiyslomien kustannusten jakautuminen on konkreettinen ongelma, mutta sekin liittyy enemmän työmarkkinoihin kuin varsinaisesti lapsiperheisiin.
Vai onko kyseessä ainoastaan “ajatelkaa lapsiamme” -argumentti, jonka ei ole tarkoituskaan tarkoittaa mitään vaan ainoastaan osoittaa, että lausuja on pontevasti hyvän puolella pahaa vastaan?
Vaalipuheissa sanoma on usein se, että lapsiperheet ovat ahdingossa tai että heidät on unohdettu. Kukaan ei koskaan kuitenkaan konkretisoi asiaa mitenkään.
Miten lapsiperheiden ahdinko siis ilmenee? Minä tunnen varsin monia lapsiperheitä Suomestakin enkä ole kuullut kenenkään koskaan valittavan. Vähäisen otantani perusteella lapsiperheet ovat elämäänsä tyytyväisimpiä kun taas tyytymättömiä ovat vastoin omaa tahtoaan yksin elävät sekä ne, jotka ovat menettäneet lapsensa riitaisassa avioerossa enemmän tai vähemmän kokonaan.
Miksi politiikan siis pitäisi nyt keskittyä lapsiperheisiin kuten niin aina ennenkin, ja mitä konkreettisia toimenpiteitä tarvittaisiin ja mikä ongelma niillä korjataan? Yleensä haluttaisiin lisää rahaa sinne, tänne ja tuonne, mutta tämän rahan vaikutus minkään koetun ongelman torjumiseksi jää kerta toisensa jälkeen näyttämättä.
Äitiyslomien kustannusten jakautuminen on konkreettinen ongelma, mutta sekin liittyy enemmän työmarkkinoihin kuin varsinaisesti lapsiperheisiin.
Vai onko kyseessä ainoastaan “ajatelkaa lapsiamme” -argumentti, jonka ei ole tarkoituskaan tarkoittaa mitään vaan ainoastaan osoittaa, että lausuja on pontevasti hyvän puolella pahaa vastaan?
blog comments powered by Disqus