Brittitutkimuksen mukaan IT-pomot saavat työpaikoilla osakseen nuivaa kohtelua.

Nyyh.

Kenellekään noita hommia tehneelle asiassa ei ole mitään uutta. Mutta ei simputus rajoitu it-pomoihin vaan oikeastaan muihinkin tukitoimintojen suurvisiireihin, kuten vaikkapa talousjohtajaan.

Tukitoiminnoissa ihmisillä on yleensä enemmän valtaa asemavaltuutuksen perusteella kuin mitä heille kuuluisi hierarkisen asemansa mukaan. Ja siinä, missä ydinliiketoimintayksiköissä ihmisten valta ja vastuu rajoittuu oman yksikön töihin, tukitoiminnoissa asemavaltuutuksella mennään sorkkimaan muitakin asioita kuin oman tukiorganisaation juttuja.

Asetelma on sellainen, että se närästää. Ei kukaan pidä siitä, että puskasta hyökkää joku halpa-arvoinen it-suurvisiiri kertomaan maailmanvalloitusta suunnittelevalle ja seniorille, johtoryhmätason liiketoimintajohtajalle, että älkääpäs pojat viitsikö, ei tule kysymykseenkään.

Tukitoimintojen asemavaltuutus toimialoillaan on firman keino pitää kulut kurissa ja bisnekset järkevässä mallissa. Kun firmoissa useimmat hankkeet tarkoittavat tietojärjestelmämuutoksia ja resursseja tähän on annettu tietty määrä, lisää ei ilmaannu mistään, joten it-pomon on priorisoitava, kyseenalaistettava, estettävä ja oltava muutenkin kiusanhenki. Hiukan sama koskee talousjohtajaa, jonka tehtävä on huolehtia siitä, että mopo ei huku talousasioissa, ja yhdessä talous- ja it-johtajat usein ampuvat alas hankkeita, joissa ei ole mitään bisnescasea kun kokonaiskulut otetaan huomioon.

Tämä kuuluu kuitenkin toimenkuvaan. Jos ei ole henkisesti valmis tähän hommaan ja siihen, että joutuu useinkin ottamaan yhteen samanarvoisten ja isompien pomojen kanssa, kannattaa hakeutua liiketoimintayksikköön jossain alan firmassa eikä tukitoimintoon. Tukitoiminnoissa tämä on hinta joka maksetaan siitä, että työ on muuten leppoisampaa kuin etulinjassa. Etulinjassa on jatkuva tulosvastuu, tukitoiminnossa sitä ei ole vaan bisnekset pidetään käynnissä parhaan mukaan resurssit huomioon ottaen. Kun bisnes luistaa, kehut menevät etulinjaan eivätkä koskaan tukitoimintoihin, ja kun jossain on vikaa, haukut tulevat aina tukitoimintoihin.

Jos haluaa hurjasti kehuja ja ylistystä, herrahissi tukitoiminnoissa ei ole oikea paikka. Toiminnan laadun nimittäin voi suoraan mitata huudon määrästä. Jos kukaan ei huuda naama punaisena vaan kuuluu vain satunnaista pään aukomista muutaman kerran päivässä, kaikki on täydellistä ja paremmin kuin hyvin. Ja mitä enemmän mussutuksen määrä lisääntyy, sitä huonommin menee, kunnes huuto loppuu jossain vaiheessa kokonaan kun kaikki ovat alistuneet siihen, ettei mikään toimi enää, mutta tässä kohtaa saa usein ruvea katselemaan uutta työpaikkaa.

Itse olen tehnyt näitä hommia toistakymmentä vuotta. Tietysti siinä pärjää paremmin tai huonommin riippuen persoonasta, mutta teflonpinta on hommassa ansio sekä se, että osaa päästää mussutuksen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Sillä herrasmies ei esitä koskaan rakentavia kehitysehdotuksia eikä oikeastaan mitään muutakaan rähisten, ja moukkien palautteesta ei tarvitse olla moksiskaan. Joten räyhäämistä ei ole mitään tarvetta rekisteröidä tai prosessoida mitenkään vaan lähinnä suhtautua siihen kuin kuumemittarin lukemaan.