Akuliina Saarikoski arvostelee Euroopan ulkomaalaispolitiikkaa Uudessasuomessa.

Kirjoitus on tietysti tyypillinen Saarikosken puheenvuoro, jossa on joku kaunis ideaali (joku muu maksaa), ja käytännön asioiden puntarointi on poskellaan tai puuttuu kokonaan, ja reaalielämän faktoja käsitellään valheellisesti.

Otetaanpa tästä pari esimerkkiä:
Calais on jo Balkanin sodasta alkaen ollut siirtolaisten pysähdyspaikka. Siitä on myös tullut rajojenvastaisen toiminnan merkki. Calais’ssa EU:n siirtolaispolitiikka näkyy kipeän konkreettisesti.
Alueelle Afganistanista, Irakista ja Afrikan sarven maista tulleet siirtolaiset on pyritty siivoamaan kaupungin ulkopuolelle. Noin tuhat siirtolaista majailevat kuka missäkin, teltoissa, hylätyissä taloissa ja ympäröivissä metsissä. Alueesta käytetään nimitystä the jungle, viidakko.
Nimitys on tosi, sillä viidakon lakien mukaan poliisit ovat tuhonneet ja polttaneet siirtolaisten majoja. Niihin on myös heitetty kyynelkaasua. Siirtolaisia on pahoinpidelty ja kuljetettu Calais’n ulkopuolelle.
Siirtolaisia kiinniotetaan ja käännytetään liukuhihnalla.

Tässä on pari huomionarvoisaa seikkaa. Ensinnäkin se, että kirjoittaja pitää jotenkin mainitsemisen arvoisena sitä, että poliisi ottaa kiinni ihmisiä, joilla ei ole oikeutta oleskella Euroopassa, ja palauttaa heidät takaisin. Eihän Calaisista palauteta mihinkään yhtään sellaista ulkomaanpelleä, jonka oleskelulupa on kunnossa jos sellainen tarvitaan, ja joka ei syyllisty rötöksiin. Itse asiassa Ranskan poliisi on ottanut sangen hellämielisen tavan suhtautua koko Calaisin leiriin, sillä tosiasiassa noissa leireissä asuvilla ei kenelläkään ole oleskelulupaa Euroopassa paitsi niillä, joiden turvapaikkahakemusta vielä käsitellään.

Calaisin tilanne sai pari vuotta sitten käänteen huonompaan kun Englantiin pyrkivät alkoivat pysäyttää pyssyillä uhaten satamaan ja junaan ajavia autokuskeja päästäkseen autoon piiloon. Tätä ei enää voitu katsoa läpi sormien, ja kun alueella liikkuminen alkoi muuttua vaaralliseksi kun jokainen valkoihoinen autokuski oli mahdollinen kohde, leirejä ryhdyttiin siirtämään syrjemmälle ja kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita lähettää takaisin kotiinsa Britannian ja Ranskan yhteisoperaatiossa.

Tästä puolesta olisi ehkä voinut sanoa sanasen myös. Englanti ei ole Schengen-maa eikä sellaiseksi muutu, joten vaikka noiden ihmisten turvapaikkahakemukset hyväksyttäisiin Ranskassa, he eivät silti pääsisi Englantiin. Pitäisikö pyssysankareita sietää siksi, että Eurooppaan ja erityisesti Englantiin ei saa muuttaa aivan kuka hyvänsä? Jos valkoiset hilluisivat pesäpallomailojen kanssa palauttamassa kuria ja järjestystä näihin leireihin, Saarikoski olisi ensimmäisenä vaatimassa rosvoja kiinni ja toimenpiteitä tällaisen estämiseksi jatkossa. Minut ja Saarikosken erottaa se, että minäkin olisin vaatimassa toimenpiteitä tässä tapauksessa, mutta kannatan niitä myös silloin, jos pyssymiehet ovat arabeja, enkä keksi rakennelmaa, jossa pyssyä heilutteleva ei-valkoinen heiluttelee pyssyä vain siksi, kun minä olen niin ikävä ihminen.

Calaisissa “vallitsee kurjuus”, mutta miksi se siellä vallitsee? Jos ihmiset olisivat jääneet vastaanottokeskuksiin odottamaan käännytystä, heillä olisi ollut toimeentulo. Kun näin ei haluttu tehdä vaan lähdettiin lihapatojen äärestä Calaisin metsiin, voidaanko syyttää yksinomaan Eurooppaa ja eurooppalaisia siitä, että kurjaa on? Jos Calaisin metsissä olisi jotain merkittäviä toimeentulon lähteitä, siellä asuisi ranskalaisia.

Rajoja vastustavat siirtolaisaktivistit ovat alkaneet linnake-Euroopan sijasta verrata Eurooppaa tehtaaseen. Toisin kuin linnake, tehdas ei sulje ulkopuolelleen kaikkia vieraita. Tehtaaseen pääsee, kun työvoimaa tarvitaan. Sen sijaan jos sinulla ei voida tehdä rahaa, olet kylmästi out.

Tässä taas jätetään huomiotta täysin se, kuka ihme nämä avoimien rajojen maassa Eurooppaan tulevat sitten elättäisi. Joku muu varmaan. Jos heillä “ei voi tehdä rahaa”, joka voidaan ilmaista toisin “ei kykene elättämään itseään”, jonkun muun se pitää tehdä.

Avoimien rajojen maailma voi ymmärtääkseni toimia vain, jos yhteiskunta ei tarjoa kenellekään mitäänn palveluja eikä mitään tulonsiirtoja. Jos jokainen saa tulla toimeen omillaan tai kuolla nälkään, rajoja voidaan raottaa hieman enemmän. Tässäkään tosin asia ei ole aivan näin yksinkertainen, sillä jos rajat todella avattaisiin, monessa ammatissa alkaisi toivoton palkkojen polkeminen, ja samalla menisi leipä länsimaisen duunarin suusta. Vain kaltaiseni henkistä pääomaa myyvät luomakunnan kruunut pärjäisivät tässäkin maailmassa, sillä heidän ylivertaisella lahjakkuudellaan olisi kysyntää toisenlaisessakin maailmassa.

Muunmuassa Osmo Soininvaara on kirjoittanut siitä, että hyvä sosiaaliturva ja vapaa maahanmuutto sopivat huonosti yhteen, ja häntä ei voine pitää minään natsikerhon edusmiehenä toisin kuin Greenwichin Führeriä, ja hänen näkökulmansa asiaan ansaitsisi tulla vakavammin otetuksi.

Päätän tämän vuodatuksen ajan henkeä ja keskustelun tahallista sössimistä erinomaisesti kuvaavaan kappaleeseen:
EU on jo vuosia pyrkinyt ulkoistamaan ulkorajansa vartiointia maksamalla unionia ympäröiville maille Itä-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa, jotta ne pysäyttäisivät siirtolaiset ennen rajalle saapumista. EU myös lähettää näissä maissa sijaitseviin säilöönottokeskuksiin rajoilta kiinni saatuja siirtolaisia ennen kuin he ovat ehtineet anoa turvapaikkaa.

Tämä on tietenkin mitä puhdasoppisin valhe. EU ei lähetä yhtään siirtolaista Libyassa olevaan vastaanottokeskukseen. Yksikään siirtolainen ei myöskään ano turvapaikkaa. Miksi anoisikaan, sillä hänellähän on jonkunnäköinen maahantuloon oikeuttava kuponki taskussaan. Miksi hän anoisi turvapaikkaa mistään, ja miksi EU:n natsirajavalvonta haluaisi toimittaa tällaisia ihmisiä johonkin vastaanottokeskuksiin? Ei minkään takia, eikä näin myöskään toimita.

Saarikoski vain tekee saman, erinomaisen ärsyttävän tempun, kuin niin kovin moni muukin: kutsumalla turvapaikanhakijoita siirtolaisiksi saadaan häivytettyä keskustelusta se osa maahanmuuttoa, joka ei ärsytä juuri ketään, ja se osa maahanmuuttoa, joka tuntuu ärsyttävän sangen monia. Näille on olemassa aivan kelpoisat termit “siirtolainen” ja “turvapaikanhakija”, mutta koska juuri jälkimmäisiä pitää jostain syystä saada lisää, heidät yritetään maisemoida siirtolaisiksi. Toinen selitys tälle on se, että pyritään leimaamaan keskustelun opponentit “ulkomaalaisvihamielisiksi” kutsumalla kaikkia siirtolaisiksi ja saamalla turvapaikanhakijoihin penseästi suhtautuvat suhtautumaan näennäisen penseästi kaikkiin ulkomaalaisiin.

Turvapaikkaa anovat ovat turvapaikanhakijoita eivätkä siirtolaisia, ja on aivan selvää, että näitä ihmisryhmiä kohdellaan jossain määrin eri tavalla. Turvapaikanhakijalla on subjektiivisia oikeuksia, siirtolaisilla ei näitä oikeuksia ole. Vastaavasti turvapaikanhakija joutuu hyväksymään vastaanottokeskukset yms. asiat siksi ajaksi kun hänen asiaansa tutkitaan, kun taas siirtolainen voi vuokrata tai ostaa haluamansa asunnon ja tehdä mitä lystää. Talousvaikeuksissa kamppailevien länsimaiden vinkkelistä työperäinen siirtolaisuus järkevissä mitoissa menee mainiosti ja on todennäköisesti sangen hyödyllistä. Turvapaikanhakijat taas ovat kokonaisuutena menoerä, joten on aivan selvää, että taloudellisin perustein maahanmuuttoa pitää yrittää erilaisin keinoin painottaa siirtolaisiin eikä turvapaikanhakijoihin.

Tämä nimenomainen termitemppu on jo niin vanha, että soisin pussista löytyvän jotain uusiakin keinoja. Natsisyytöksiltä kuitenkin putoaa pohja pois jos huomattaisiin, että “ulkomaalaisvihamieliset” eivät itse asiassa vihaa ulkomaalaisia tai maahanmuuttajia kategorisesti, eivätkä itse asiassa ketään yksilöinä, mutta he haluaisivat pöyhiä turvapaikka- ja perheenyhdistämispolitiikkaa uuteen uskoon.

Näistä asioista keskusteleminen vaatii huomattavasti enemmän kuin “natsi, natsi” -huutelun, ja siksi käytetään kaikki retoriset temput, ettei itse asiasta tarvitsisi puhua yhtään mitään.


Saarikosken toivoisin joskus kertovan meille, miten hänen mielestään kuuluisi avoimien tai avoimempien rajojen aikaan ihmisten toimeentulo rahoittaa. Tämän jälkeen keskustelussa päästäisiin taas eteenpäin. Jos hänellä on hyviä ajatuksia siitä, miten rajoja voitaisiin avata aiheuttamatta julkisten menojen rivakkaa kasvua, palkansaajien ansiotason romahtamista tai molempia näistä, olen valmis kuuntelemaan.