Tänään on tullut kuluneeksi 40 vuotta monesta asiasta, muunmuassa syntymästäni.

Mihin tämä 40 vuotta on kulunut? Pitkälti jokseenkin siten kuin kuvittelinkin. Oletin joskus lukioikäisenä hommaavani korkeakoulututkinnon ja päätyväni johonkin puolijärkeviin töihin. Lahjani eivät varsinaisesti koskaan viitanneet opilliselle alalle, joten Otaniemen lusiminen otti aikansa ja 27 yritystä Matematiikan peruskurssi A2:sta, mutta lopulta sitkeys palkittiin.

Työelämässä paljastui aika pian, että lahjani eivät varsinaisesti sovellu myöskään suorittavan työn tekemiseen, sillä pitkäjänteisyydessä ja viimeistelyssä on runsaasti toivomisen varaa, enkä ole mikään varsinainen työn sankari. Jokseenkin luonnollinen valinta tässä tapauksessa oli hypätä herrahissiin, ja siinä tuutissa olenkin pärjännyt varsin hyvin. Yleinen “otetaan rennosti eikä stressata turhanpäiväisistä työasioista” auttaa pitkälle myös ihmisten motivoimisessa, sillä jos työstä poistaa turhanaikaisen kohkauksen ja joutavan stressin, väki viihtyy paremmin ja tekee myös työnsä paremmin. Nykyinen toimenkuva on vielä hieman hakusessa, mutta se koskee koko firmaa eikä niinkään minua henkilönä.

Vapaa-ajalla olen kiertänyt maailmaa sen verran, että täysin vieraita paikkoja ja kulttuureja on vähemmän ja vähemmän. Joskus ajattelin käyväni jokaisessa maassa, mutta olen tullut siihen tulokseen, ettei moiseen urakointiin ole mitään syytä, ja mikään ei varsinaisesti jää elämästäni puuttumaan, jos en ole käynyt ikinä Belgiassa, sillä salmonella ja pedofiilit eivät kuulu suosimiini nähtävyyksiin ja elämyksiin. Maailman katselemisesta vähän siellä täällä saa kuitenkin perspektiiviä joihinkin asioihin ja lähdekritiikkiä sanomalehtien ulkomaansivujen lukemiseen.

Silloin ja nyt kuvittelin muuttuvani perheelliseksi jossain vaiheessa. Varsinaista aikataulua ei tälle projektille ollut, mutta kyllähän tämä olisi jo pitänyt jotenkin järjestyä jos se olisi järjestyäkseen. Tässä asiassa en ole päässyt oikein alkua pidemmälle, joten yksi iso osa ihmisen elämästä puuttuu. Sen voi korvata tiettyyn rajaan saakka harrasteilla ja yleisellä seuraelämällä, mutta vain johonkin asti. Tämä arpa ei ole voittanut, joten pakko tyytyä vain siihen mitä on ja yrittää olla asiaa murehtimatta.

Kyllähän nämä 40 vuotta olisivat voineet paljon huonomminkin mennä.