Hesari marisee ruotsinkielisten puolesta oikein huolella.

Ensimmäisenä minulle tulee mieleen, missä tämä katkeroitunut kielivähemmistö oikein piileskelee. Minun on vaikea yhdistää kirjoituksessa siteerattua marinaa yhteenkään tuntemaani ruotsin kieltä äidinkielenään puhuvaan. Enemmänkin tässä joukossa ollaan katkeroituneita mammuttimaiselle, hyvinvointivaltioksi kutsutulle rahanhaaskauskoneistolle, joka vie rahat ja mädättää kansakunnan sielun. Ei tuntemieni henkilöiden mielessä vallitse ajatus, että julkisen sektorin lisätörsäys on oikein ja perusteltua, jos se vain tehdään ruotsiksi.

Hesari näyttää antaneen äänen jollekin änkyräkerholle ja halpa-arvoisesti yleistää sen koskemaan kaikkien ruotsinkielisten tuntoja. Tällainen yleistäminen on matalaa journalismia kauneimmillaan. Varmasti jossakin on marisevia äkäpusseja, mutta marina ei maailmasta lopu vaikka mitä tehtäisiin, joten sen nostaminen suureksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi on joutavaa.

Pääkirjoituksen oikea havainto liittyy siihen, että nykyisin suomenkieliset eivät enää osaa ruotsia mitenkään erityisen laajassa mitassa, mikä tekee käytännössä mahdottomaksi ruotsinkielisen palvelun kaikissa paikoissa. Kielivähemmistön edustajia ei riitä jokaiseen palvelutehtävään ja ruotsia osaava suomenkielinen todennäköisesti saa paremmin palkattua duunia jostain muualta eikä hakeudu valtiolliseen toimistorottavirkaan.

Tälle asialle ei voi mitään. Voimme tehdä vaikka mitä temppuja ja pakottaa ihmiset opettelemaan ruotsia enemmän, mutta mikään kielitaito ei tartu ja säily jos kieltä ei käytä, ja ruotsia ei valtaosa suomenkielisistä käytä missään ikinä. Internet on englanniksi ja lomat tehdään Ruotsia kauemmaksi. Pakko-opetus sitä paitsi närästää jo valmiiksi ja on todennäköisesti jokseenkin ainoa valtaväestöä kielivähemmistössä närästävä asia.

Tämä asettaa puitteet sille, mitä voidaan tehdä. Ruotsin kielen asemaan ei tarvitse tehdä muutoksia, mutta käytännössä pitää hyväksyä se, että ruotsinkielisen on muutamaa rannikkomestaa ja Ahvenanmaata lukuunottamatta osattava myös suomea pärjätäkseen. Perustuslakia kirjoitettaessa ei ajateltu tätä tilannetta, mutta tähän on tultu muuttuneen maailman takia kun pohjoismainen ulottuvuus yhtään missään on muuttunut marginaaliseksi, sillä pohjoismaat ovat marginaalisia joka suhteessa.

Pääkirjoituksen varsinainen rimanalitus on "verkkokeskusteluissa lietsottu hurriviha" ilman mitään lähdeviitteitä. Internet on jälleen paha asia ja sananvapaus vieläkin pahempi, jos rahvas antaa itse itselleen äänen eikä alistu siihen, että Hesari käyttää sitä ihmisten puolesta. Varmasti internetissä löytyy aitoa hurrivihaa, mutta entä sitten? Marginaalisesta ilmiöstä on kysymys, ja ihmisillä on sitä paitsi oikeus vihata hurreja, neekereitä, rättipäitä tai mitä hyvänsä muutakin sielunsa vimmalla, vaikka ajatus onkin koko lailla älytön.

Suomessa kaksikielisyys toimii jotenkin järkevästi juuri siksi, että pieniä änkyräkerhoja puolin ja toisin lukuunottamatta kukaan ei tee ongelmaa asioista tieten tahtoen. Valtaosa ruotsinkielisistä käyttää suomea suomalaisten kanssa eikä urputa, ja valtaosa suomenkielisistä ei ole moksiskaan, jos joku puhuu kadulla ruotsia, eikä siitä, että osa palveluista pitää tuottaa kahteen kertaan kun erikielisiä palveluja tarvitaan.

Tätä voi verrata toimivuudeltaan Belgiaan tai mihin hyvänsä mestaan, jossa puhutaan aivot mädättävää ranskaa. Kielikysymys on pinnalla jatkuvasti ja mitään asiaa ei saada aikaiseksi ilman, että se tehdään ranskaksi. Tuloksena on pysähtyneisyys ja keinotekoinen valtio, jossa on hemmetisti tyhjäkäyntiä kun kaikki asiat pitää tehdä kahteen kertaan, kaikki firmat pitää perustaa kahteen kertaan jne.

Kukaan ei halua Suomeen tällaista monumentaalista pysähtyneisyyttä. Hesari voisi kaivaa esille edes yhden ruotsinkielisen, joka ajaa tällaista maailmaa, ja voisimme keskustella asiasta. Sellaisia ei kuitenkaan ole kovin helppoa löytää, joten Hesari tyytyy vain rakentamaan olkiukon ja selittämään apinan raivolla, miksi olkiukko on syvästi käärmeissään.