Otetaanpa taas vaihteeksi sananen maahanmuuttoasiaa.

Anna Kontula on lausunut asiaan näkemyksiä, joiden mukaan maahanmuutto on kokonaisuutena melko nollan arvoinen juttu mihinkään merkittävään. Hän vetoaa mm. Matti Sarvimäen asiasta tekemään selvitykseen.

Sarvimäen aineistosta voi päätyä tähän johtopäätökseen, mutta voi päätyä myös toisenlaiseen näkemykseen.

Oleellinen taulukko on sivulla 22. Tästä huomataan, että valtaosalla mittareita, keskeisimpänä palkka ja riippuvuus sosiaaliturvasta, kantaväestön ja OECD-maista tulleiden välillä ei ole oleellisia eroja. Merkittävin ero taitaa olla palkkaero alkuasukasnaisen ja OECD-maasta tulleen välillä. Oletan tämän kuitenkin johtuvan ns. kotirouvamomentista, eli Suomeen on tultu useammin miehen kuin naisen työn perässä ja osassa näitä perheitä puoliso on omasta halustaan tai sopivan työn löytymättömyyden takia työmarkkinoiden ulkopuolella vieden näin koko sukupuolen keskiarvoa alaspäin. Tukiaisten nostajina he eivät kuitenkaan kunnostaudu suomalaisia aktiivisempina.

Sen sijaan erot OECD-maiden ulkopuolelta tuleviin ovat merkittävät. Sosiaali- ja työttömyysturvaa nostetaan moninkertaisesti muihin verrattuna ja keskiansiot ovat pienemmät, minkä Sarvimäki sanoo analyysissään, mutta Kontula unohtaa mainita.

Tämän pohjalta näyttäisi vahvistuvan käsitys siitä, että maahanmuutosta osa on hyödyllistä sekä muuttajalle että uudelle asuinmaalle ja osa puolestaan on hyödyllistä vain muuttajalle. Jotta ei tarvitsisi hyökätä mutun syövereihin, tarvittaisiin lisää selvityksiä siitä, mikä oikein on erottava tekijä. Onko se pelkkä lähtömaa vai onko pääasiassa kyse siitä, millä perusteella maahan tullaan.

Tieto on kiinnostava jos kyetään erottelemaan sellaisia maahanmuuton lajeja, jotka eivät ole riippuvaisia toisistaan. Jos haitalliseksi osoittautuvan lopettaminen ei lopeta samalla hyödylliseksi osoittautuvaa osaa, on täysin mahdollista pilkkoa maahanmuutto osa-alueisiin ja kohdella niitä hyvin eri tavalla pyrkien suosimaan yhtä ja tekemään toinen mahdollisimman hankalaksi.

Onko joku syy, miksi maahanmuuttoa pitää väkisin kerta toisensa jälkeen analysoida yhtenä monoliittina, vaikka jo käytössäkin oleva tutkimustieto kykenee eroja tekemään ja näyttämään?

Esimerkinomaisesti voisi ajatella näiden numeroiden valossa, että Suomeen voisi sallia muuton OECD-maista melko vapaasti tai jopa täysin vapaasti, jos tehdään joku karenssi siihen, minkä kestoisen työssäolon jälkeen pääsee sosiaaliturvan piiriin työttömäksi jouduttuaan. Toisaalta ei-OECD-maista tulevien kanssa pitäisi olla nykyistä tarkempi ja edellyttää etukäteen hankittua työpaikkaa, ja tätä ei voisi ohittaa mitenkään esimerkiksi anomalla turvapaikkaa.

Miksi pitää tyytyä siihen, että maahanmuutto on nollan arvoista kun siitä voisi jalostaa myös positiivisen asian?