Jyri Häkämies haikailee vaihteeksi Pohjoismaita NATO:n jäseniksi. Oma kantani NATO:on on hiukan vaihdellut vuosien varrella, tällä hetkellä pidän sitä sangen huonona vaihtoehtona.

Katsotaan hetkeksi varhaiseen Sveitsiin. Sveitsi katsoo historiansa alkaneen vuoden 1291 Valaliitosta Urin, Schwyzin ja Unterwaldenin alkukantonien välillä. Kyseessä oli puolustusliitto, jossa muut lupasivat puolustaa yhtä jos yhden kimppuun hyökätään. Syy tähän liittoon oli se, että ympärillä oli Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta habsburgeineen. Erinäisten mutkien kautta nuo kolme aluetta olivat käytännössä päätyneet lähelle itsenäisyyttä, näihin mutkiin en mene tässä. Habsburgien valtakunta ei ollut mikään erityisen rauhallinen paikka vaan se soti reunoillaan siellä täällä ja sisäisestikin se oli enemmän tai vähemmän sekaisin. Alpeilla tuo kolmen kantonin liitto edusti aikansa mittapuulla vakautta.

Tähän liittoon liittyi pian muitakin ja tuloksena oli kahdeksan kantonin allianssi. Tässä allianssissa oli kuitenkin joukossa pari mätämunaa. Vähemmälti Zürich ja enemmälti Bern. Erityisesti Bern aiheutti muille jatkuvia ongelmia, sillä se aloitti sotia Savoijia vastaan ja sitten kun Savoiji iski takaisin, muut olivat liittosopimuksen perusteella sitä velvollisia avustamaan, kuten ne pariin otteeseen tekivätkin. Tämä johti lopulta tarpeeseen pöyhiä liittosopimusta, ja jo vuonna 1393 sveitsiläiset oivalsivat puolustusliiton yhden keskeisen elementin ja lisäsivät kuponkiin sen, että yksi ei saa aloittaa (hyökkäys)sotaa ilman muiden suostumusta.

Tästä voisi ottaa jotain opiksi NATO-keskusteluun. Jo 600 vuotta sitten Sveitsissä löydettiin puolustusliiton kaksi määrittelijää ja reunaehtoa:

1. Sillä pitää olla uskottava puolustus
2. Yksi jäsen ei saa yksipuolisilla sotaretkillään aiheuttaa puolustusvelvoitetta muille

Minun nähdäkseni NATO ei täytä näistä tällä hetkellä kumpaakaan. Se erityisesti ei rajoita millään tavoin jäsenten sotatoimia herra ties missä, joten jos joku joskus hyökkää kostoksi takaisin, tästä syntyy velvollisuus puolustaa. Todennäköisesti Suomen kannattaisi avustaa Eurooppaan hyökkääjää vastaan puolustautujaa joka tapauksessa vaikka kyse olisi kuinka itse aiheutetusta hyökkäyksestä, mutta velvollisuutta meillä ei moiseen pitäisi olla.

Toisekseen, NATO:n puolustus ei nähdäkseni ole millään tavoin uskottava tälläkään hetkellä. Euroopassa uskottava puolustus on tällä hetkellä vain Britannialla, pitkälti maantieteestä johtuen, joten muun Euroopan uskottava puolustus on peräisin USA:n asevoimasta. Mutta mikä on USA:n motiivi käyttää tätä asevoimaa kaikissa tilanteissa NATO-sopimuksen mukaisesti?

USA ei missään tapauksessa anna Länsi-Euroopan markkinoiden häipyä yhdenkään miehittäjän asettaman muurin taakse, joten vaikka koko puolustusliittoa ei olisi, Saksa, Ranska ja Britannia saisivat USA:sta apua. Kuten myös Italia ja Espanja. Mutta on pelkästään uskon varassa nähdä USA:n motiivit pyyteettömiksi. Ne voivat sitä olla, mutta voivat olla olemattakin. Jos rättipäiden armeija hyökkää Välimeren yli vaikkapa Espanjaan, USA voi jokseenkin surutta ottaa sotaan osaa, sillä yksikään vihollisen isku ei ulotu sen omalle maaperälle.

Mutta entäpä jos Venäjän armeija hyökkää Suomen maaperälle? Suomen markkinat niin tuonnin kuin vienninkin osalta ovat merkityksettömät. Venäjän asevoima voi koska hyvänsä iskeä USA:n maaperälle, joten USA:n lähteminen mukaan sotaan olisi sille aivan erilainen riski. Ottaako se sen? Emme tiedä, ja toivottavasti meidän ei koskaan tarvitsekaan tietää.

Mutta tällä hetkellä NATO ei nähdäkseni täytä puolustusliiton kriteerejä, eli siihen ei voi suhtautua kuin puolustusliittoon. Jos se ei ole puolustusliitto, se on jotain muuta. Mikä se on? Emme taida oikein tietää sitäkään, onko kerho tällä hetkellä jotain agendaa ajava poliittinen instanssi vai vähämerkityksinen muinaisjäänne.

Tässä tilanteessa kerhoon liittyminen näyttäisi kuitenkin olevan jonkunnäköinen arpalippu, koska emme tiedä mihin liitymme emmekä edes sitä, mitä tuolta kerholta kenties joskus saamme. Ovia ei kannata täysin sulkea, sillä maailma voi muuttua ja kerho täsmentyä, kuten myös oma tarpeemme. Mutta minä en ymmärrä, mitä ihmeen "yhteistyötä" Jyri Häkämies katsoo NATO-jäsenyyden vahvistavan enkä myöskään sitä, mitä me tällaisesta yhteistyöstä oikeastaan hyödymme.