Kun sanon tämän, minun vanhat ystäväni epäilemättä alkavat vieroa minua ja jos tulen pohjoisen kaupungin yössä vastaan, he siirtyvät mahdollisimman vähin elein toiselle puolelle katua.

Minä pidän joukkoliikenteestä. Kun menen uuteen kaupunkiin uudessa maailmassa, selvitän kartan jälkeen seuraavaksi, miten täällä kuljetaan mihinkin. Ja kun tulkinta on mennyt toisinaan pieleen, olen eksynyt merkillepantavasti ainakin Moskovassa, Pariisissa, Hong Kongissa, Kantonissa, Tokiossa, Nairobissa ja kotonani Lontoossa.

Viimeisin eksyntä tapahtui Lontoossa huhtikuussa, mutta siitä huolimatta päädyin bussilla kotiovelleni. Ja vietimme Catfordin kulmilla hauskan vartin paikallisten menninkäisten kanssa odotellessamme samaa bussia. Kotikaupungissani taas olen kotona heti kun ymmärrän, kuinka joukkoliikenne toimii.

Tänään olin sopinut Steven kanssa tapaavani hänet õlletuvassa London bridgellä kuudelta. Lähdin himasta kymmentä vailla kuusi, ja olin vain vähäisesti myöhässä perillä varttia yli.

Matkalla keskustasta kotiin kävelin asemalle, otin toisen laiturille tulleen junan, ja pubista lähtemiseni jälkeen olin 25 minuutin kuluttua kotiovella. Sanoisin tätä tyydyttäväksi kahdeksan miljoonan asukkaan kaupungissa, jonka infrastruktuurista mikä hyvänsä kehitysmaa voisi koska hyvänsä olla ylpeä. Kymmenen minuutin junamatkalla panimme lisäksi toukokuun pormestarinvaalin ojennukseen.

Ja huomasin jääneeni Punaisen Kenin vastustajana paitsioon. Junasta pois noustessani oletan, että kaikille jäi hyvä mieli.