Kiusaavat lapset
12/04/10 12:50
Tutkimuksen mukaan kiusaaminen alkaa jo päiväkodeissa.
Lapset ovat hyvin tietoisia siitä, millainen hierarkia ryhmässä vallitsee. He pystyvät kertomaan kuka ryhmässä määrää, kuka jää ilman ystävää ja kuka kiusaa. Mannerheimin Lastensuojeluliiton mukaan aikuisten toiminta lapsiryhmässä on keskeistä kiusaamisen ehkäisyssä. Päiväkodin työntekijän tulee huolehtia, että jokainen lapsi pääsee leikkiryhmiin mukaan. Lisäksi työntekijän tulee ohjata lasten leikkejä.
Näin siis pitäisi toimia.
Tämä on vähän niin ja näin. Kyllähän aikuisten tietysti pitää seurata, mitä siellä tapahtuu ja puuttua pahantekijöiden touhuihin. Tämä on normaalia kasvatusta. Sen sijaan karsastan työntekijän ohjaamia lasten leikkejä.
Enhän minä toki enää omasta lapsuudestani hirveästi muista, muttei minulle ole mieleen jäänyt mitenkään erityisen runsaasti aikuisten ohjaamaa leikkimistä. Pihan samanikäiset tekivät jotakin pihassa tai ympäröivissä metsissä, ja aika itseohjautuvasti se sujui.
Oikein tai väärin, mutta minun mielestäni lasten leikeissä opetellaan (myös) sosiaalisia verkostoja. Siihen kuuluu väkisin se, että kaikki eivät ole kaikilla mittareilla tasa-arvoisia. Yksi juoksee nopeammin, yksi mottaa lujempaa, yksi on ovelampi, yhdestä kaikki pitävät. Voisiko ajatella, että omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen ja heikkouksien paikkaaminen vahvuuksilla on yksi osa aikuiseksi kasvamisen prosessia? Ei se ainakaan aivan täysin päätön ajatus ole.
Mitenhän tämä mahtaa toteutua, kun ensin pienenä ollaan hyvin lähellä vanhempia kuten kuuluukin, sen jälkeen mennään päiväkotiin ja ollaan siellä työntekijöiden ohjaamien leikkien shakkinappuloita, sitten mennään kouluun, ja vapaa-aika käytetään vanhempien kuskaamana erilaisissa urheiluseuroissa, joissa ollaan taas aikuisten valvovan silmän alla tekemässä juttuja ohjatusti?
Missä kohtaa lapset oikein saavat olla itsekseen ja rakentaa itse omat huvituksensa ja hierarkiansa, ja opetella pärjäämään tilanteissa, joissa pärjääminen ei johdu kenenkään aikuisen käskystä tai jostain rakennetusta pakosta?
Lapset ovat hyvin tietoisia siitä, millainen hierarkia ryhmässä vallitsee. He pystyvät kertomaan kuka ryhmässä määrää, kuka jää ilman ystävää ja kuka kiusaa. Mannerheimin Lastensuojeluliiton mukaan aikuisten toiminta lapsiryhmässä on keskeistä kiusaamisen ehkäisyssä. Päiväkodin työntekijän tulee huolehtia, että jokainen lapsi pääsee leikkiryhmiin mukaan. Lisäksi työntekijän tulee ohjata lasten leikkejä.
Näin siis pitäisi toimia.
Tämä on vähän niin ja näin. Kyllähän aikuisten tietysti pitää seurata, mitä siellä tapahtuu ja puuttua pahantekijöiden touhuihin. Tämä on normaalia kasvatusta. Sen sijaan karsastan työntekijän ohjaamia lasten leikkejä.
Enhän minä toki enää omasta lapsuudestani hirveästi muista, muttei minulle ole mieleen jäänyt mitenkään erityisen runsaasti aikuisten ohjaamaa leikkimistä. Pihan samanikäiset tekivät jotakin pihassa tai ympäröivissä metsissä, ja aika itseohjautuvasti se sujui.
Oikein tai väärin, mutta minun mielestäni lasten leikeissä opetellaan (myös) sosiaalisia verkostoja. Siihen kuuluu väkisin se, että kaikki eivät ole kaikilla mittareilla tasa-arvoisia. Yksi juoksee nopeammin, yksi mottaa lujempaa, yksi on ovelampi, yhdestä kaikki pitävät. Voisiko ajatella, että omien vahvuuksien ja heikkouksien tunnistaminen ja heikkouksien paikkaaminen vahvuuksilla on yksi osa aikuiseksi kasvamisen prosessia? Ei se ainakaan aivan täysin päätön ajatus ole.
Mitenhän tämä mahtaa toteutua, kun ensin pienenä ollaan hyvin lähellä vanhempia kuten kuuluukin, sen jälkeen mennään päiväkotiin ja ollaan siellä työntekijöiden ohjaamien leikkien shakkinappuloita, sitten mennään kouluun, ja vapaa-aika käytetään vanhempien kuskaamana erilaisissa urheiluseuroissa, joissa ollaan taas aikuisten valvovan silmän alla tekemässä juttuja ohjatusti?
Missä kohtaa lapset oikein saavat olla itsekseen ja rakentaa itse omat huvituksensa ja hierarkiansa, ja opetella pärjäämään tilanteissa, joissa pärjääminen ei johdu kenenkään aikuisen käskystä tai jostain rakennetusta pakosta?
blog comments powered by Disqus