Herrasmies
07/11/08 16:20
Tänä päivänä ymmärrämme usein herrasmiehen ja herrasmiesmäisen käytöksen tarkoittavan jotakin sangen brittiläistä, ja tältä saarelta tuo termi onkin peräisin vaikkakin nykyään käytössä kaikkialla.
Olen miettinyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että kyse on ollut yrityksestä kantaa vettä kaivoon.
Ei ole sinänsä mikään suurensuuri salaisuus, että yhteiskunta, jossa ihmiset käyttäytyvät pääosin hyvin ja mukavasti toisiaan kohtaan, on mukavampi paikka elää kuin tyly ja ynseä paikka. Tässä asiassa kuitenkin törmätään kulttuurillisiin eroihin kun siirrytään Alppien eteläpuolisen Afrikan latinokulttuureista protestanttiseen Eurooppaan, erityisesti Britanniaan (ja myös Suomeen).
Näissä kulttuureissa tunteiden näyttäminen on jos ei nyt kielletty niin ainakin asiaan tulee suhtautua äärimmäisen hillitysti. Kun taas toisaalta hyvä käytös parhaimmillaan on oman hyvän olon näyttämistä ja levittämistä ympärilleen täysin luonnollisesti, törmätään ongelmaan, koska englantilaisessa kulttuurissa näin ei saa tehdä. Italiaanot ja espanjalaiset ovat aivan mainiosti valmiita antamaan itsestään jotakin ollessaan ystävällisiä ja mukavia muille, mutta kun siirrytään pohjoiseen, moinen tunteellinen soopa onkin muuttunut pahaksi.
Tarvittiin siis herrasmies. Tämä on keksintönä oikeastaan aika nerokas, koska se tekee hyvästä käytöksestä koodiston. Ja koska se on säännöstö ja koodisto, sitä on mahdollista noudattaa ilman minkäännäköistä henkilökohtaista tunnetta ja varsinkaan sen näyttämistä, joten ongelma on ratkaistu. Kun kyseessä on univormu, keneltä hyvänsä voidaan odottaa sen käyttöä, ja kukaan sitä käyttävä ei sitä käyttäessään edes pyri erottumaan joukosta mitenkään.
Tässä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta asian taustan tunteminen ei sekään meitä haittaa. Eteläeurooppalaisilla on taipumus pitää pohjoista tapaa jäykkänä ja pohjoiseurooppalaisilla, erityisesti hörökorvilla, on tapana pitää eteläeurooppalaisia käsiään huiskuttavina pelleinä. Minä en pysty sanomaan, kumpi tapa on lopulta parempi, koska molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.
Mutta jos tarkoitus on olla ystävälinen, ehkä meidän kannattaisi vain yrittää nähdä tuo eikä keskittyä niin kovin sen metodiikkaan.
Olen miettinyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että kyse on ollut yrityksestä kantaa vettä kaivoon.
Ei ole sinänsä mikään suurensuuri salaisuus, että yhteiskunta, jossa ihmiset käyttäytyvät pääosin hyvin ja mukavasti toisiaan kohtaan, on mukavampi paikka elää kuin tyly ja ynseä paikka. Tässä asiassa kuitenkin törmätään kulttuurillisiin eroihin kun siirrytään Alppien eteläpuolisen Afrikan latinokulttuureista protestanttiseen Eurooppaan, erityisesti Britanniaan (ja myös Suomeen).
Näissä kulttuureissa tunteiden näyttäminen on jos ei nyt kielletty niin ainakin asiaan tulee suhtautua äärimmäisen hillitysti. Kun taas toisaalta hyvä käytös parhaimmillaan on oman hyvän olon näyttämistä ja levittämistä ympärilleen täysin luonnollisesti, törmätään ongelmaan, koska englantilaisessa kulttuurissa näin ei saa tehdä. Italiaanot ja espanjalaiset ovat aivan mainiosti valmiita antamaan itsestään jotakin ollessaan ystävällisiä ja mukavia muille, mutta kun siirrytään pohjoiseen, moinen tunteellinen soopa onkin muuttunut pahaksi.
Tarvittiin siis herrasmies. Tämä on keksintönä oikeastaan aika nerokas, koska se tekee hyvästä käytöksestä koodiston. Ja koska se on säännöstö ja koodisto, sitä on mahdollista noudattaa ilman minkäännäköistä henkilökohtaista tunnetta ja varsinkaan sen näyttämistä, joten ongelma on ratkaistu. Kun kyseessä on univormu, keneltä hyvänsä voidaan odottaa sen käyttöä, ja kukaan sitä käyttävä ei sitä käyttäessään edes pyri erottumaan joukosta mitenkään.
Tässä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta asian taustan tunteminen ei sekään meitä haittaa. Eteläeurooppalaisilla on taipumus pitää pohjoista tapaa jäykkänä ja pohjoiseurooppalaisilla, erityisesti hörökorvilla, on tapana pitää eteläeurooppalaisia käsiään huiskuttavina pelleinä. Minä en pysty sanomaan, kumpi tapa on lopulta parempi, koska molemmissa on hyvät ja huonot puolensa.
Mutta jos tarkoitus on olla ystävälinen, ehkä meidän kannattaisi vain yrittää nähdä tuo eikä keskittyä niin kovin sen metodiikkaan.
blog comments powered by Disqus