Siirsin muutaman tuhat puntaa tililleni Belfastiin.

Ulsterin Northern bank ja Sampo ovat molemmat Dansken omistamia, joten siirto meni pankin sisäisenä siirtona. Rahat olivat perillä minuuteissa eikä edes maksanut mitään. Tätä voi verrata siihen, että Suomessa pankista toiseen rahojen siirtely kestää edelleen keinotekoisesti päiväkausia.

Tuossa tuli keskustelun yhteydessä esiin sangen kummallisia näkemyksiä siitä, että jos miehet haluavat parantaa menestystään naismarkkinoilla tai edes yleistä tyylikkyyttään, heidän kuuluisi kysyä naisilta vinkkejä siinä, mitä päälleen pistävät ja antaa naisten valita kaupasta sopivimmat asusteet.

Tämä ajatus on täydellisen järjetön. Naiset eivät tiedä tuon taivaallista miesten pukeutumisesta saati sitten siitä, mikä on tyylikästä ja sopii herrasmiehen vaatetukseen.

Naiset eivät “ulos” mennessään pukeudu miehiä vaan lähinnä itseään ja jonkun verran toisia naisia varten pärjätäkseen jossain minulle vieraaksi jääneessä kateuskilvoittelussa. Nähdäkseni aivan samoin miehen kuuluu pukeutua lähinnä itseään varten. Jos joku näyttää omasta mielestä oikealta ja tuntuu kokonaisuutena hyvältä, siitä sitten vain.

Jos tarvitsee pukeutumisessa neuvoja, heteromiehen kannattaa kysyä niitä toisilta heteromiehiltä ja sivuuttaa naisten mielipiteet asianmukaisen “juujuu” -kommentin kera. Jos kyseinen nainen on kaveri, hän miettii mielessään jotain pakasta vetämäänsä sianrakon potkijaa, hollywood-näyttelijää tai muuta viihdetaiteilijaa, ajattelee mitä hänellä on päällään ja kuvittelee sen sopivan neuvoja tarvitsevalle. Tuloksena on jotakin, joka kelpaisi lähinnä huonoksi aprillipilaksi.

Jos taas neuvoja kysyy vaatekaupan 25-vuotiaalta bimbolta, tuloksena on tuttuni Jirin ajatusta mukaillen joko neuvoja siitä, miten hänen rap-artisteja fanittava tilahousupoikaystävänsä pukeutuu, tai sitten neuvoja siitä, miten hänen isänsä pukeutuu. Kummankin neuvon soveltaminen kysyjään tuottaa taas sutta ja sekundaa.

Viimeksi kun sain pukeutumisneuvoja naisilta, niitä erityisemmin kysymättä, minun olisi pitänyt sännätä kauppaan ostamaan jotain hassunmallisia farkkuja.

Tämä ehdotus tyssäsi käytännön realiteetteihin. Voisin kuvitella pukeutuvani moisiin vain siinä tapauksessa, että rahvas on näkömatkan päässä ja mielellään aidan takana. Lontoossa on tietääkseni yksi asumus, jossa on riittävästi pihaa täyttämään tämän tarkoituksen, mutta niin kauan kuin Hänen Majesteettinsa asuu siellä, minä en tuota mestaa saa ja suositellut vaatekappaleet on siis pakko jättää kauppaan.

Katainen kertoo meille, että inflaatio on ensi vuonna tämänvuotista pienempi. Tämä voi hyvinkin olla totta jos energian ja ruuan hintaan ei muodostu mitään suurensuuria uusia yllätyksiä, kuten huonoja satoja päätuotantoalueilla tai vaikkapa Kiinan revalvaatiota.

Nykyisestä inflaatiosta kannattaa kuitenkin huomata se, että se on myrkyllisyydessään pahempi juttu kuin inflaatiot yleensä. Tämä inflaatio johtuu veronkorotuksista, palvelumaksujen korotuksista, energian hinnan noususta ja ruuan hinnan noususta.

Näissä asioissa ongelma on se, ettei niiden osumista voi välttää mitenkään, ja vastaavasti inflaatiota laskevat tekijät kuten kodinkoneiden halpeneminen, eivät ole hyödynnettävissä ilman, että investoi kodinkoneisiin, mitä ei useimpien tarvitse juurikaan tehdä. Näin todellinen kuluttajan kokema inflaatio on huomattavasti korkeampi kuin tilastoissa mainittu 4,4%. Teoriassa tietysti kohoavaa energian hintaa voisi hieman kompensoida tekemällä suuria investointeja asuntonsa energiatehokkuuteen, mutta kaukolämpömallissa tälläkään ei ole suurensuurta merkitystä. Ja vuokra-asunnoissa vuokralaisen motiivi tehdä yhtään mitään on olematon. Autoilua voi vähentää jos sille on järkevä vaihtoehto, mutta useille autoilu on pakko ajankäytöllisistä syistä eikä kyse ole suuresta ylellisyydestä. Tästä kielii se, että autoilu ei juurikaan vähene, vaikka bensan hinta on noussut merkittävästi. Jos taas joukkoliikennettä ryhdytään parantamaan, se maksaa rahaa, joka pitää kerätä korkeampina veroina.

Näin siis olemme tilanteessa, jossa palkansaajan ostovoimaa nakertaa merkittävästi 4,4 prosenttia käytännössä kovempi inflaatio, joka on vältettävissä vain suurilla investoinneilla, omilla tai julkisen sektorin kautta tehdyillä.

Teemme siis mitä hyvänsä, palkansaajan ostovoima on jo nyt leikkautunut ja leikkausten kompensoiminen lama-ajan työmarkkinoilla ei tunnu todennäköiseltä. Eikä niitä itse asiassa pitäisi tehdäkään ainakaan tällä perusteella, koska elintasomme on ollut liian kova verrattuna kiinalaiseen ja intialaiseen keskiluokkaan.

Ongelma tässä on se, että kaikki tämän jättiläisinflaation tai sen torjumiseksi tehtävien investointien syömä raha on pois kotimaisesta kulutuksesta, varsinkin palveluista, joista tingitään ensimmäisenä. Tällä taas on viiveellä vaikutus työllisyyteen ja seurauksena saattaa olla lumipalloefekti kun työttömäksi palvelusektorilta jäävät leikkaavat kulutustaan ja taas menee kylkiäisenä työpaikkoja jostain muualta. Pahimmillaan tämä johtaa asuntojen hinnan voimakkaalle lasku-uralle, josta puolestaan on seurauksena täsmälleen sama kuin oli 90-luvun alun vastaavasta tilanteesta: ikuiseen velkaloukkuun jäävät asuntovelalliset.

Valtiovalta voi tehdä tämän estämiseksi sangen vähän. Sen sijaan se voisi sallia joutuisasti henkilökohtaiset konkurssit kuten sangen monessa muussa paikassa jo on sallittu. Nykyinen velkajärjestelymenettely on raskassoutuinen ja riippuu pitkälti velkojien suopeudesta. Velkovat pankit taas eivät mielellään tapa lypsävää lehmää, eli jos jonkun eläkkeestä voi ulosmitata puolikkaan siten, että se ei riitä edes korkoihin vaan velka kasvaa koko ajan, tässä on pankille mukava tulonlähde tämän ihmisen loppuiän ajaksi, ja kuolinpesästä voi sitten ottaa panttina olevan asunnon ja realisoida hyvään hintaan.

Henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuus siirtää takaisin pankeille liiketoimintariskin, jolta niitä yritetään lainsäädännöllä epätoivoisesti suojella. Kun pankit meillä ja maailmalla eivät noin pääsääntöisesti joudu kärsimään nahoissaan kuin pieniä kupruja ja suuret hoidetaan aina jotenkin verorahalla, pankkien kannattaa puhaltaa asuntomarkkinoille kerta toisensa jälkeen kunnon kupla ja suuri romahdus sen perään.

Hesari siteeraa sosiaali- ja terveysministeri Hyssälää näin.

"Lapsia syntyy nyt liian vähän. Huoltosuhde on liian heikko. Syntyvyys pitäisi saada suuremmaksi, jotta sosiaaliturva saataisiin tulevaisuudessa rahoitetuksi", Hyssälä sanoo Turun Sanomien haastattelussa.
Ministerin mukaan synnyttäminen haittaa vähemmän opiskelua kuin työssäoloa. Joskus lapsen syntymä Hyssälän mukaan jopa nopeuttaa opiskelua, kun vastuu lapsista painaa.

Mikä mahtaa olla kepuli Hyssälän käsitys ihmisyydestä ja ihmisenä olon tarkoituksesta? Minusta Hyssälä näyttää epäilyttävästi sanovan tuossa jotain sellaista, että jengi pitää patistella lisääntymään, koska se on hyväksi Yhteiskunnalle ja monoliittiselle Sosiaaliturvalle. Opiskeluaikana lisääntyminen haittaa lisäksi pyhää Työntekoa vähemmän.

Olen nähnyt kymmeniä opiskeluvuosien pariskuntia, itsekin leikin pari vuotta kotia joskus silloin. Mieleen tulee näistä pariskunnista vain kaksi, jotka ovat olemassa tänäkin päivänä, kaikki muut ovat eronneet. Josta voisi päätellä, että opiskeluvuosien parisuhteen “kestämisprosentti” on jossain tuolla kahden, kolmen välimaastossa. Jostain syystä näyttää käyvän niin, että kun ihmiset valmistuvat ja siirtyvät työelämään ja muuttuvat hassunhauskoista opiskelijoista vastuullisiksi työmuurahaisiksi, monen elämä ja elämänarvot muuttuvat sen verran, että opiskeluvuosien parisuhteet kariutuvat.

Osalle tulee ongelma kun yhden työ on tuolla ja toisen jossain muualla ja nykymaailmassa vain harvat voivat todella valmistuttuaan valita työpaikkansa sen sijaan, että ottavat sen minkä saavat. Toisille saattaa tulla ajankäyttöongelma kun toisen tai molempien työ vaatii esimerkiksi paljon matkustamista ja kotiaika jää vähäiseksi. Kolmannelle saattaa tulla ongelma henkisesti kun opiskeluvuosina on voinut tehdä mitä sattuu silloin kun huvittaa, ja säännöllisemmän elämän eläminen poistaa pohjaa siltä, mikä aikaisemmin yhdisti. Neljäs joukko yksinkertaisesti ajautuu eroon kun aikaisemmin “tarjonta” on ollut rajoittunutta lähinnä oman alan/oppilaitoksen/whatever väkeen ja sieltä työelämään siirryttäessä nähdään enemmän kaikkea muutakin ja huomataan, että se vanha kumppani onkin megaluokan tylsimys. Jne.

Hyssälä haluaa nyt nämä pariskunnat lisääntymään, mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että 97% näistä syntyvistä lapsista eläisi yksinhuoltajaperheissä ja kenties myöhemmin uusioperheissä. Yksinhuoltajan arki taas on aika rankkaa varsinkin kun samalla elämä muuttuu muutenkin kun pitäisi mennä töihin jne, ja voisin kuvitella, että tuloksena saattaa olla lopulta ongelmia joko yksinhuoltajalle tai lapselle. Jos taas elämä on mallillaan jo muutenkin ja on työ, koti ja sensellaiset asiat, ero ja yksinhuoltajuus ovat helpompia asioita kuin silloin, jos kaikki käy samaan aikaan.


Sitä paitsi Hyssälän asenteessa minua kyrsii erityisesti se, että tuossa implisiittisesti ihmiset ovat yhteiskuntaa varten ja heidän pitäisi tehdä juttuja yhteiskunnan edun tähden. Minun mielestäni yhteiskunta on ihmisiä varten ja jos ei ole, yhteiskuntaa pitää vaihtaa ja siirtää Hyssälän kaltaiset orwellismin kannattajat valtioneuvostossa vahtimestareiksi.

Maailmassa ei tapahdu yhtään mitään kommentoimisen arvoista, joten olen sitten kommentoimatta.

Eilen pääsin jakamaan tutuille timantinkovia parisuhdevinkkejä, sekä sain niitä myös vastaanottaa. Minulle muunmuassa kerrottiin, että ensitapaamisella ei ehkä ole tarpeellista soittaa saksankielistä iskelmämusiikkia ja kertoa keskeisiä hyviä puoliaan, kuten esimerkiksi patalaiskuutta.

Naiset ovat vaikeita.

Puukaupan verojen alentaminen on kepulismia jokseenkin puhtaimmillaan.

Olen valmis tunnustamaan, että Suomessa myyntivoittoja verotetaan aivan liian ankarasti, mutta sillä ei ole merkitystä, mitä myydään. Suomea kovempaan elintasoon pääsevässä Sveitsissä myyntivoittoja ei veroteta ollenkaan, ja siitä huolimatta maa pärjää jokseenkin kaikilla mittareilla Suomea paremmin.

Veroja pitää kerätä jostakin sen verran, että minimihallinto ja perusturva saadaan juuri ja juuri rahoitettua. Kerätään niitä mistä hyvänsä, oleellista on se, että kaikki ovat verottajan edessä tasavertaisia. Verot ollaan valmiita hyväksymään nuristen, jos kaikki maksavat niitä samojen sääntöjen mukaan.

Maaseudulla on ennenkin ollut rälssioikeuksia, kun tilallinen on saanut verovapauden rahoittamalla yhden ratsumiehen kulut sotaväessä. Nyt näemmä ei tarvita enää mitään rahallista kontribuutiota johonkin hyväksi katsottuun tarkoitukseen vaan riittää, että sattuu omistamaan metsää.

Joku asiaa paremmin tunteva voisi sitä paitsi kertoa minulle, mikä kotimaisessa puukaupassa oikein mättää. Olen nimittäin kuullut sellaisenkin, todistamatta jääneen väitteen, että puu Venäjältä ei kuljetuskustannusten jälkeen tule sen halvemmaksi kuin kotimainenkaan puu, mutta veli venäläinen pystyy tekemään diilin, jossa puuta virtaa tehtaaseen tarvittava määrä rekka-autollisia päivittäin, viikottain, kuukausittain ja vuosittain. Kotimaisilta, pirstaleisilta puumarkkinoilta voi ostaa yhdeltä myyjältä aamupäivän puut ja toiselta iltapäivän, jolloin itse prosessi alkaa muuttua kovin raskassoutuiseksi. En tiedä pitääkö tämä paikkansa. Mutta jos pitää, silloin on aivan turhaa tehdä älyttömiä poikkeussäännöksiä verotukseen kun sen sijaan pitäisi miettiä, miten saadaan korjattua tuo prosessin ongelma.

Ajatuskin siitä, että kaupunkilaisen osakkeenomistajan ja maalaisen metsänomistajan kuuluisi olla verotuksellisesti samassa asemassa on kepulaisesta vinkkelistä absurdi. Minusta se ei ole.

Hesari tietää kertoa, että Kökkelin asuntomessutaloista on parin vuoden jälkeen myymättä enää kovin vähän, vuosi sitten paljon enemmän. Syitä arvailtiin hintatasosta ja ehkä myös siitä, että ihmiset haluavat perinteisen talon eikä kummallista hökötystä.

Niin.

En kiistä sitä, etteikö vanha arkkitehtuuri ole kaunista katseltavaa ja sellaisenaan säilyttämisen arvoista, kuten myös hintansa. Mutta nykyarkkitehtuurissa tuntuu erityisesti asuntomessujen tapauksessa olevan tilanne se, että eniten mainetta ja kunniaa saa se arkkitehti, joka onnistuu hukkaamaan moponsa kauimmaksi. Kun kyseessä on eräänlainen pituushyppykilpailu, kaikki yrittävät ponnistaa mahdollisimman pitkälle, ja sitten syntyy jotakin, joka ei tahdo käydä kaupaksi mitenkään.

Minulle ei ole koskaan selvinnyt, miksi talon tänä päivänä suunnitteleva dude on taiteilija eikä palveluskuntaa. Voisin hyvin kuvitella, että jos päätän rakennuttaa kesämökin, kerron ammattimiehelle, mihin kohtaan haluan tornit ja miten syvä vallihauta mielestäni torjuu Jehovan todistajat parhaiten ja mikä tyylisuunta viehättää eniten. Hän sitten tekee jotakin, kenties kysyy onko näin hyvä, ja sitten kun on hyvä, rakennusmies rakentaa.

Mutta se on minun mökkini eikä jonkun palveluskuntaan kuuluvan mestariteos. Jos epäilen myyntimiehen hyökkäävän selustasta ja haluan rakentaa takaosaan ylimääräisen tornin ja varustaa sen varsijousella, soitan rakennusmiehille ja käsken rakentaa samanlaisen kuin edessäkin on, ja päälle pyöritettävän lavetin. En ajatellut kysyä enää joskus aikaisemmin käyttämältäni duunarilta, mitä mieltä hän on tämän uuden rakennelman sopivuudesta kokonaisuuteen.

Se on minun taloni, ja kun naisiakaan ei ole viime aikoina näkynyt, saan myös päättää tornin paikan.

Otaniemessä muutaman vuoden töissä lusineena muistan, kuinka toivoton vitsaus oli Alvar Aalto -säätiö. Koska TKK:n päärakennus ei ollut koulurakennus vaan taideteos, sitä ei saanut muuttaa mitenkään huolimatta siitä, että talon rakentamisen päivistä aika moni asia oli muuttunut. Kaikki yritykset saada esimerkiksi lupa porata reikä seinään, että siitä saa ethernet-kaapelin läpi, kaadettiin aina tuossa dynamiikan pesäkkeessä. Konehuonettakaan ei saanut jäähdyttää siten kuin tavataan, sillä ilmastointikoneen vaatimia lauhduttimia ei saanut asentaa mihinkään 42 kilometrin säteelle tuosta mausoleumista. Joten ilmastoinnin lauhduttimena toimi jatkuvasti juokseva kraanavesi. Ympäristö kiittää, kuten myös varmaan Alvar Aalto, missä sitten nykyään pitääkin majaansa.

Kun seinään tarvittiin reikä, laboratorioinsinöörin oppiarvon saavuttanut virkamies tuli kertomaan minulle porakone kädessään, että olisi kiva, jos tuossa kohtaa olisi reikä aamulla, mutta minä kiellän sitä aivan ehdottomasti poraamasta. Vuosien varrella minä mestaritimpurina ehdin tehdä aika monta reikää TKK:n päärakennuksen kakkoskerroksen sisäseiniin yön pimeydessä. Minua ei oikein olisi voitu kuin paheksua jos siitä olisi narahtanut, mutta virkamies olisi joutunut vastuuseen.

Kai tämäkin on sopimuskysymys. Jos palkkaan joskus kulin suunnittelemaan minulle kesämökin, en taatusti pistä nimeäni sellaiseen paperiin, jossa tuolla työmiehellä on mitään oikeuksia lopputulokseen sen jälkeen kun olen palkan maksanut.

Hesarikin on herännyt viimein siihen, että jotkut lentoyhtiöt ovat luoneet kolmannen matkustusluokan, jälleen kerran.

Kunnollisilla lentoyhtiöillähän on aina ollut ensimmäinen luokka herrasmiehille, bisnesluokka puotipuksuille ja palveluskunnalle, ja turistiluokka niille, jotka käyttävät mieluummin rahansa lentolippuja fiksummin. Firstistä on hankkiuduttu eroon varsinkin eurooppalaisissa yhtiöissä, mutta nyt on siis “keksitty” uusi matkustusluokka bisneksen ja turistin väliin. SAS:lla tämä on economy extra, BA:lla world traveller plus jne.

Bisnescasena tämä on lentoyhtiöille loistava ja maksaville yrityksille aika huono.

Koko luokka keksittiin tuossa 2000-luvun alkupuolella, kun firmat valuivat pavunlaskijoiden komentoon ja bisnesluokassa matkustaminen kiellettiin muilta kuin toimitusjohtajalta ja talousjohtajalta. Työntekijöiden kuitenkin piti edelleen matkustaa päivittäin, ja kun turistiluokassa lippujen saatavuus on ruuhkaisilla reiteillä sangen kehno, keksittiin väliluokka, jota kutsutaan turistiluokaksi eikä bisnesluokaksi, joten se menee pavunlaskijoiden seulasta läpi heittäen.

Ainoa ero Euroopassa economyn ja premium economyn välillä on lippujen vaihdettavuudessa ja siinä, että turistissa ruoka maksaa ja premium economyssä saa pomppusämpylän ja kupin kahvia ilmaiseksi. Bisneksen ja premium economyn hintaero on usein käytännössä noin viisi euroa, sillä kukaan ei maksa mistään lipusta listahintaa vaan matkatoimiston sopimushinnan. Ei ole täysin ennenkuulumatonta, että bisnes on jopa halvempi, koska firmojen ohjesääntö kieltää kategorisesti bisnesluokan. Joten jos turisti ja premium turisti ovat melkein täynnä, viimeiset liput maksavat hirveästi, ja jos bisneksessä on tilaa, niitä saa alennuksella.

Bisneksen ja premium economyn ero tulee palvelussa. Premium economylle ei ole omia check in -tiskejä eivätkä lounget kuulu hintaan. Ja ruuaksi kelpaa pomppusämpylä eikä tarvitse tarjota kunnollista ateriaa shamppiksineen ja geeteineen.

Joten mitä tapahtui? Firmat maksavat sen mitä ennenkin miinus muutaman kopeekan. Lentoyhtiö säästää selvästi yli nuo kopeekat, koska se voi pienentää lounge-kapasiteettiaan tai maksuja kolmannen osapuolen kävijämäärän mukaan laskuttaville loungeille. Kenttäpalvelussakin joku hinta alenee, koska dedikoitujen bisnestiskien käyttö vähenee. Lentoyhtiöt, jotka ennen tarjosivat pomppusämpylän ja kahvin turistissa ja ruuan bisneksessä tarjoavat nyt pomppusämpylän ja kahvin premium economyssä ja turistissa rahastavat niistä 5-10 euroa.

Lentoyhtiöt loivat firmojen idioottimaisista matkustussäännöistä itselleen paremmin tuottavan bisneksen. Firmat maksavat aivan kuten ennenkin, ja duunareita kyrsii jonottaa check iniin ja juoda kaljaa lentoyhtiöiden meluisissa odotushalleissa sen sijaan, että olisivat loungessa lukemassa mailejaan.

Mutta pavunlaskijat saivat sitä mitä mittaavat: kukaan ei matkusta bisneksessä ja näin firma kääntyi uuteen nousuun ja osakekurssi raketoi.

Vai raketoiko?

Huomasin juuri, että minun lisäkseni joku muukin hieman epäilyttävä henkilö käyttää kesäisin panamahattua.

Kauppojen aukioloaikakeskustelu velloo jälleen. Asia olisi saatu Lipposen kaudella kuntoon, elleivät Kokoomuksen kansanedustajat kymmenen vuotta sitten olisi olleet mieluummin kännäämässä ilmaista glögiä jossain eduskunnan pönötystilaisuudessa kuin äänestämässä. Ottaen huomioon, kuinka moneen kertaan asiaa on sen jälkeen vatvottu ja kuinka paljon sitä todennäköisesti vatvotaan vastedeskin, nuo ilmaiset glögit lienevät maksaneet tähän mennessä jo miljoonia per juoja.

Nyt asiaa valmistelemaan on pantu vihervetoinen työryhmä. Vihreiden riveissä on ainakin tähän saakka vallinnut käsitys, että sunnuntaiaukiolo riistää naisia ja sitä pitää vastustaa, joten tuskin tuosta ajatusmyllystä mitään kovin vapauttavaa mietintöä valmistuu. Katainen oli tänään oikeassa sanoessaan, että ala on muuttunut. Ammattiliitoille voi jättää sen asian valvomisen ja neuvottelemisen, että jokaisella on kaksi peräkkäistä vapaapäivää, mutta ei niiden ole mikään pakko lauantai ja sunnuntai olla. Ja kun sunnuntaityöstä maksetaan paremmin, vuorot täyttyvät vapaaehtoisilla eikä töihin pakotetuilla.

Alkoholin myynti on toinen kestopuheenaihe. Ei muu maailma ole ajautunut juoppouteen vaikka viinaa saa koska hyvänsä mistä hyvänsä, mutta Suomi on epäilemättä poikkeus kylmän ilmaston ja pitkien etäisyyksien takia, kuten kaikissa muissakin asioissa. Erityisesti kepun vastaanharaamista tässä asiassa ihmettelen, sillä kyläkauppoja maaseudulla ei tapa marketti vaan marketin vieressä oleva alko. Kun viinaostosten takia pitää ajaa marketin viereen kuitenkin, miksi siitä ei samalla ostettaisi ruokaa kun valikoimakin on parempi ja hinnat halvemmat? Jos marketin viereen ei tarvitsisi mennä ollenkaan, tilanne muuttuisi ainakin joidenkin osalta.

Katainen väläytti myös, että viinan ja käsikauppalääkkeiden myyntikielto marketeissa pitää ulkomaiset kilpailijat poissa Suomesta. Tämä tietysti käy hyvin suomalaiselle keskusliikemafialle, joka pääsee myymään meille kanaa hunajamarinadissa ja muita suomalaisen elintarviketuotantoketjun inhottavuuksia kolminkertaiseen hintaan. En ollut itse asiaa ajatellut näin, mutta kun rupesin miettimään niin saattaisi siinä jotain perää olla. Täällä lääkehyllyt ovat metrimitallisesti pidempiä kuin lihahyllyt ja jotkut ovat jalostaneet bisnestä pidemmällekin hommaamalla paikalle toisinaan lääkärin kirjoittelemaan reseptejä niitä juttuja varten, joita ei suoraan saa.

Onkohan tässä sittenkään tarkoitus suojella suomalaisia juoppouden kiroilta ja välttää buranan liikakäytöstä seuraavat lukuisat kuolemantapaukset? Vai olisiko perimmäinen tarkoitus suojella suomalaista, poliitikkoihin perinteisesti hyvät suhteet pitävää keskusliikemafiaa rönsyineen turhanaikaiselta kilpailulta?

Pidin tästä hesarin uutisesta ja kun olen viime aikoina lähinnä mollannut niin mainitaan nyt tämäkin asia.

Suomi on tilastojen valossa sangen väkivaltainen paikka, mutta harvemmin näkee mitään analyysiä siitä, mistä se oikein johtuu. Jos katsotaan vain tapahtumia per 100000 asukasta, saataa syntyä mielikuva, että satunnaista ohikulkijaa vaaniskelee kiiluvasilmäinen rosvo joka pusikossa. Näiden satunnaisiin uhreihin kohdistuneiden rikosten määrä ei ole Suomessa kaksinen maailman isoihin maihin verrattuna. Lontoossa näitä sattuu harva se viikko kun joku satunnainen posteljooni tai ohikulkija sattuu keskelle somalien ja nigerialaisten jengisotaa. Suomessa näitä ei juurikaan tapahdu, eikä myöskään ole tapana hiljentää vahingossa paikalle sattuneita jonkun muun rikoksen silminnäkijöitä.

Samaten meillä aina kohistaan pari kertaa vuodessa naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Sekin on ongelma, muttei keskeinen Suomen väkivaltalukuja selittävä tekijä. Naisasialla on vain paljon airuita lehdistössä ja kaiken nais-alkuisen tutkimiseen tuntuu heruvan rahaa avokätisesti.

Suomalaisen väkivaltarikollisuuden tyypillinen uhri on kuitenkin mies, ja jollain tavalla laitapuolen kulkija. Kukaan ei liene laskenut, kuinka moni on kuollut maailman vaarallisimpaan drinkkiin “viimeinen kossutilkka”, mutta määrä on vähäistä suurempi. Ryyppyporukat tappelevat kun viina on loppu ja sitten tulee ruumiita.

Uhrinsa satunnaisesti valitseville hulluille emme voi tehdä muuta kuin panostaa mielenterveystyöhön sen verran lisää, että väkivaltaisia ei tarvitse pitää avohoidossa, apua haluavat saavat sitä jostakin ja mahdollisesti avun tarpeessa tietämättään olevia osataan ohjata oikeaan paikkaan puhumaan asiasta.

Jos tilastoja halutaan yleisesti kaunistaa, pitäisi saada jotenkin laitapuolen kulkijat raitistumaan, muttei tähän ole kukaan tainnut ihmelääkettä vielä keksiä. Tai sitten pitäisi huolehtia, ettei heiltä viina lopu.

Ostin perjantaina Applen Iphonen ja olen nyt räplännyt sitä pari päivää.

Kyllähän tuo nyt toimii. Näyttö on hyvä kuin mikä ja koskettamalla ohjaaminen on aika helppoa. Sovellusten hakeminen application storesta on tehty helpoksi ja niiden asentaminen ei edellytä tietokoneen käyttämistä vaan ne tehdään suoraan kännykällä. Mailien konfigurointi oli helppoa kuten myös kaikkien tarpeellisten asioiden synkronoinnin.

Verkkopuoli toimii periaatteessa hyvin. Jos tarjolla on wlan, sitä käytetään, muuten jotain tarjolla olevaa mobiilidataa. Asetuksista kuitenkin puuttuu wlanin osalta yksi valinta. Siellä voi nyt kääntää wlanin päälle ja pois sekä valita “ask to join unknown networks” eli jos tarjolla ei ole tuttuja, se tarjoaa tuntemattomia. Tämä on periaatteessa ihan ok, mutta siinä pitäisi olla vielä joku valinta, jolla kerrotaan “älä tyrkytä salasanan vaativia verkkoja”. Minulla on noin kahdessa paikassa tuntemani verkko, jossa on salasana, ja nämä on jo konfiguroitu ja ovat puhelimelle tuttuja verkkoja. Ainakin Lontoossa kuuluu joka paikkaan kymmenen wlania, joten aina kun kaivan puhelimen taskusta ja otan pois näppislukon, saan popupin, jossa tyrkytetään näitä wlaneja, vaikka ne ovat kaikki salattuja. Tämä dialogi toistuu vähän väliä ja on omien verkkojen löytämisen jälkeen täydellisen turha paitsi jos siellä on seassa salaamaton verkko.

Minulla on vielä tekstinsyötön kanssa ongelmia. Nappulat ovat hiukan liian pieniä, joten virhepainalluksia tulee aika paljon. Siinä on jonkunnäköinen korjaustoiminto, eli jos sanassa on virhe, se saattaa sen osata korjata, mutta tämä on myös ongelma. Tekstiä pitää katsoa koko ajan, sillä korjaus toimii automaattisesti sen jälkeen kun sanan on kirjoittanut valmiiksi ja painaa sananväliä. Jos korjausta ei halua käyttää, se pitää erikseen siitä hylätä. Muutamaan sms:ään on tullut hassuja sanoja kun vehje on arvannut kirjoittamieni sanojen tilalle jotain puutaheinää. Tuohon kuulemma harjoitus auttaa. Toinen ongelma ovat skandit. Ne tehdään pitämällä esim a:ta pohjassa pitkään ja sitten aukeaa popup, jossa on 8 erilaista a-varianttia ja sieltä sitten valitaan ä. Eli skandien kirjoittaminen kestää kauemmin kuin muiden kirjaimen, ja jos haluaa kirjoittaa “älähän mätäpää rääkkääkään mäkärää” niin se kestää tuhottoman kauan.

MMS:n puute on tunnettu, ja minua oikeastaan ihmetyttää, miksi sitä ei tuossa ole. MMS:n ongelma on asetuksissa, mutta kun puhelin toimii vain yhden operaattorin verkossa, siinä voisi aivan hyvin olla tuon operaattorin asetukset valmiina. Toinen puute on se, ettei härveli toimi kannettavalle bluetoothin/kaapelin kautta modeemina, joka olisi hyvä tällä saarella kun “mokkulat” eivät sisällä rajoittamatonta dataa vaan ainoastaan pienen määrän eivätkä ole näin yksityiselle käyttäjälle järkeviä. Tämä tosin lienee suunniteltu juttu, jotta operaattorit on ylipäätään saatu mukaan koko hommaan.

Vehkeessä on vielä softassa pieniä lastentauteja, eli 2.1:ää odottelen. Tuo on kahdesti mennyt sellaiseen moodiin, että wlan toimii, mutta mikään mobiilidata ei. Ruudusta poistuu dataverkkoa näyttävä symboli eikä mikään verkkosovellus toimi paitsi jos on wlanissa. Kun tekee “reset network settings” tms, se toipuu siitä, mutta samalla menevät kaikki wlan-asetukset. Pari kummallista hidastelua/jumia on löytynyt myöskin. Esimerkiksi contactit avattaessa puhelin arpoo 5-10 sekuntia ennen kuin näyttö reagoi mihinkään, mutta sitten se toimii kuten pitääkin. Toinen jumi tuntuu välillä esiintyvän application storen kanssa. Se jää joskus minuutiksi miettimään ennen kuin saa sieltä ensimmäisen ruudun näkyviin ja toimii sitten hyvin.

Akku kestää aika vaihtelevasti. Jos sillä tekee mitään, se kuluu aika nopeasti ja on 24 tunnin jälkeen jo aika tyhjä.

Käyttöliittymä on aika toimiva. Pieni ongelma liittyy sen minimalismiin. Kun näytölle ei haluta laittaa paljoa nappuloita, toimintojen etsiminen voi toisinaan ottaa aikansa. Esimerkiksi karttasoftassa löytyy sieltä takasivulta “drop a pin” jolla merkataan kartasta piste. Merkkailin pari juttua kokeeksi ja sitten ihmettelin tunnin kuluttua, mihin ne oikein hävisivät kun kartalla ei niitä neuloja näy. Hakukentän päässä on kentän tyhjentävä rasti jos siinä lukee jotain, mutta jos siinä ei lue mitään, siihen tuleekin bookmarks -nappula. Minä etsin tuota aika kauan ennen kuin ymmärsin. Ja samasta syystä voi olla, että värkissä on vaikka mitä toimintoja, joita en vain ole löytänyt vielä.

Kyllä tuo hyvinkin 99 punnan arvoinen härveli on. Täällä nuo operaattorisopimukset ovat aika hyviä, koska mobiilidataa ei flat-hinnoiteltuna edelleenkään ole tarjolla joillain operaattoreilla ollenkaan ja lopuilla se maksaa aika paljon. Tässä sopimuksessa data kuuluu hintaan, eli kun aikaisemmin maksoin 25/kk pelkistä puheluista ja viesteistä, nyt maksan 35/kk ja siinä on sama määrä puheluita ja viestejä, mutta lisäksi rajoittamaton mobiilidata ja o2:n ja BT:n wlan-hotspottien käyttö, joka sekin maksaa toista kymppiä kuussa jos sen ostaa erikseen.

Tässä on uutinen, jonka tyylistä en erityisemmin pidä.

Uutinen on asiallinen siihen saakka, kunnes kerrotaan, että päivä oli tärkeä uusnatseille.

Emme tiedä tuon taivaallista siitä, kuka oikein ampui ja miksi, mutta uutisoimalla asia näin saadaan luotua mielikuva, että kiiluvasilmäiset nasset kävivät ampumassa kivaa ja viatonta neekeriä. Voi olla, että näin kävi, mutta emme tiedä. Jos paljastuu, että kyseessä oli pyssyn kanssa räiskinyt hullu ilman mitään natsikytköksiä, Hesari tuskin viitsii asiaa meille enää kertoa ja korjata luomaansa erheellistä mielikuvaa.


Sauli Niinistö taas puolestaan ottaa askeleen kohti sosialismia tässä kommentissaan. Jos valtio on mukana bisneksissä, mikä velvollisuus valtiolle syntyy tehdä yhtään mitään missään sen jälkeen kun bisnes pannaan pakettiin? Ei tällaista velvollisuutta ole yksityiselläkään, joten miksi valtiolla pitäisi olla? Jos hyväksymme Niinistön teesit, hyväksymme samalla sen, että valtionyhtiöllä on lupa tuottaa huonosti siksi, että se varautuu kaikennäköisiin aluepolitiikkajuttuihin.

Raimo Sailas sen sijaan puhuu järkeviä ja kertoo meille, että kohonneita hintoja (energian, hv) ei tule kompensoida palkansaajille palkankorotuksilla vaan matalampaan elintasoon on vain totuttava. Jos nyt pompsautamme palkkainflaation täyteen laukkaan, se vain valuisi asumisen hintaan ja bensaan ei siltikään olisi enempää rahaa. Samalla tosin romuttaisimme kilpailukykymme.

Ilta-Sanomat on onneksi ajan hermolla ja kertoo Meiju Suvaksen lopettaneen laihiksen.

Toimisiko se?

Malleja on esitetty siellä täällä, mutta en ole saanut niistä mitään erityisempää tolkkua. Ne näyttävät hyviltä, mutta herättävät myös kysymyksiä.

Kaikkien näkemieni ehdotusten hyvä puoli on se, että työhön siirtyminen mallissa olisi aina kannattavaa, koska tuloloukut puuttuvat kun perustulo pysyy samana eikä laske tulojen kasvaessa kuten sosiaalitukiaiset nyt. Tästä heräävä kysymys on puolestaan se, toteutuuko tämä vai ei. Vihreiden uusimmassa perustulomallissa perustuloksi on määritelty 440€/kk/aikuinen. Tämä on summa, jolla ei elä kukaan edes yksin, saati sitten jos on huollettavia.

Tämä implikoi, että järjestelmässä on perustulon ohella oltava muitakin tulonsiirtoja ja tukiaisia ja köyhäinapuja, sillä vaikka työnteko olisi aina kannattavaa, töitä ei välttämättä ole tarjolla. Miten nämä perustulon ulkopuoliset tuet käyttäytyvät? Ovatko ne harkinnanvaraisia ja rakentuuko niiden ympärille kuitenkin tuloloukku esimerkiksi pääkaupunkiseudulla, jossa eläminen maksaa pihistikin elämällä helposti toista tonnia kuukaudessa?

Toinen mallien hyvä puoli on se, että ne yritetään rakentaa julkisen sektorin vinkkelistä kustannusneutraaleiksi, eli siis ne olisivat vaivatta toteutettavissa kun ei tarvitse miettiä, mistä löydetään ylimääräistä rahaa muutama kymmenen miljardia vuodessa. Järjestelmän kustannukset tunnustetaan, ja ne on tarkoitus kattaa ympäristöveroilla ja pääomatuloveron kiristyksillä. Mutta miten nämä veronkorotukset vaikuttavat ensinnäkin taloudelliseen toimeliaisuuteen ja toisekseen ihmisten omaan talouteen?

Ympäristöverot esitetään helposti hiukan käärmeöljymäisellä tavalla toteamalla, että niillä vain verotetaan “väärää” kulutusta, joten kulutusvalinnoilla niiltä voi välttyä. Mutta jos ihmiset jättävät nämä verot maksamatta, ei tuo vero sitten mitään tuotakaan, ja perustulo pitää kuitenkin rahoittaa jotenkin. Kun jo nyt haittaverot tuottavat enemmän kuin haittaavan asian aiheuttaman haitan poistaminen maksaa, näiden verojen korottaminen saattaa aiheuttaa tilanteen, jossa haitallisen asian kulutuksen vähentyminen vain aiheuttaa paineen siirtää nämä ympäristöverot muualle hankalammin vältettäviin paikkoihin, koska niiden kuuluu tuottaa X miljardia vuodessa.

Jos taas lähdetään siitä, että noiden verojen kuuluu tuottaa, silloin niillä on vaikutus palkansaajan elintasoon, koska raha on heiltä pois kalliimpina hintoina. Miten käy palkansaajan ostovoiman? Perustulomalleissa näytetään aina vain, että kaikille jää enemmän rahaa käteen muttei puhuta siitä, mitä tuolla rahalla saa. Tämäkin voi olla ongelma, mutta sitä ei ole käsitelty. Minun on hieman vaikea kuvitella, että malli, jossa kaikki saavat enemmän kuin nyt, olisi toteutettavissa ilman, että julkisen sektorin BKT-osuutta laskettaisiin, mutta tämä ei ollut tarkoitus, koska hankkeen piti olla julkisen sektorin vinkkelistä kustannusneutraali.

Taloudellinen toimeliaisuuskin herättää kysymyksen. Onko perustuloehdotus talouskasvun vinkkelistä neutraali, sitä kiihdyttävä vai sitä jarruttava? En tiedä, mutta tämäkin pitäisi tietää, esimerkiksi työllisyysvaikutustensa vuoksi.

Entä mitä tehdään monumentaaliselle julkiselle sektorille? Keksitäänkö nykyisten tukiaisten siirtelijöille suojatyöpaikka jostain muualta vai pistetäänkö heidät luiskaan?

Jos puolestaan kasvukeskuksissa asuville annetaan kaikille lisää rahaa kuussa, mitähän mahtaa tapahtua asumisen hinnalle? Niistääkö tämä pois kaiken lisääntyneen rahan ja jäljelle jäävät vain kohonneet verot ja hiukan erilainen rakenne tulopuolella? En tiedä, mutta pitäisi varmaan miettiä tätäkin.


En sinänsä vastusta perustulomallia, jos se vain saadaan toteutettua järkevästi. Keskustelu asiasta kuitenkin tuntuu lähinnä puuttuvan. Vihreät esittävät omaa malliaan kerran kuussa, kaksi parhaassa, ja muut eivät joko tee mitään tai sanovat, ettei käy. Vihreidenkin rummunpaukutus oman mallinsa puolesta rajoittuu sen ylivertaisuuden osoittamiseen, mutta eivät hekään tunnu pohtivan näitä “mutkan kautta” seuraavia vaikutuksia vaan nysväävät lähinnä näyttämällä palkansaajan nettopalkan kehitystä eri tuloluokissa ja hihkuvat, että kaikki saavat enemmän. Kokonaisuuden tarkastelu sen sijaan tuppaa puuttumaan.

Englannissa julkinen sektori on lakossa vaatimassa muikeita palkankorotuksia, koska hinnat ovat nousseet.

Kirjoitin tästä juuri pari viikkoa sitten. Jos kaikkialla tehdään näin, hinnat nousevat vain lisää, koska hintojen nousu johtuu kohonneesta kysynnästä ympäri maailman. Ainoa tapa laskea hintoja on muuttaa kulutuskysyntää siten, että se kohdistuu nykyistä useampiin asioihin. Ruuan kysynnälle emme voi paljon mitään, mutta energian kulutukselle voisi tehdä vaikka mitä. Ja joissain tapauksissa voimme tuottaa enemmän kuin nyt.

Nähdäkseni kuitenkin nykytilassa pitäisi tunnustaa, että useiden elintaso laskee jollain tavalla. Se nousee varmasti taas joskus, mutta juuri nyt kun sekä vanhan että uuden maailman kysyntä kohdistuu samoihin asioihin, emme voi kuvitella saavamme näistä niukoista resursseista yhtä paljon kuin ennenkin. Palkkainflaatiopyörän pyörittämisellä vain jatkamme ongelmia, sillä samalla romutetaan kotimainen kilpailukyky ja edessä on sopeutumista vielä sittenkin kun kysyntäpaineet ovat tasoittuneet.


Suomessa taas SDP:n Urpilainen vaatii kaikennäköisiä verotemppuja, jotta pienituloisille saadaan kompensoitua hintojen nousu ja elintason lasku. Tämä kommentti kertoo meille, ettei Urpilainen ymmärrä tuloerojen merkitystä tai ainakin teeskentelee tyhmää.

Maailma toimii siten, että pienituloisten mahdollisuus kuluttaa on pienempi kuin suurituloisten. Jos niukkaa resurssia pitää jakaa hinnoittelulla, ensimmäisenä markkinoilta tippuvat ovat juuri pienituloisia. Ei siksi, että kyseessä olisi joku salaliitto köyhien kyykyttämiseksi vaan siksi, että heidän osuutensa maailman resurssien käytöstä on vähäisempi kuin äveriäämpien. Sosialistien ongelma Suomessa ja muualla on se, että jos he ajavat veronkorotuksia sinne tänne, se osuu pienituloisiin, ja jos he ajavat veronalennuksia, niitä ei kulutusverojen tapauksessa voi olla suuntaamatta kaikille, ja tuloverojen tapauksessa pienituloisimmat eivät veroja muutenkaan pahemmin maksa.

Lopputuloksena verokikkailulla ei voi vaikuttaa siihen, että niukoista resursseista tapeltaessa köyhät jäävät niistä ensimmäisenä paitsi. Tätä voidaan pitää epäoikeudenmukaisena, mutta kukaan ei ole tainnut kyetä ongelmaa ratkaisemaan siten, että esimerkiksi vain hyvätuloisten autoilua vähennettäisiin ja köyhät saisivat jotenkin maagisesti tukiaisia voidakseen autoilla kuten ennenkin.

Nyt kun Kepu taas vaatii ruuan arvonlisäveroa alemmaksi, pitäisi taas jotenkin miettiä, miten vahditaan alennuksen siirtyminen hintoihin.

Kun kampaamojen ja parturien ALV:tä laskettiin, keskimäärin hinnat nousivat hiukan. Muutama siirsi alennuksen suoraan hintoihin, valtaosa ei tehnyt mitään vedoten rutiinivalheeseen “hinnassa on ollut korotuspainetta, joten nyt vältyimme korotuksilta, joten teidän pitäisi olla nöyriä ja kiitollisia tästä hyvän tahdon eleestä”, ja jotkut nostivat hintoja.

Olen alkanut kallistua sille kannalle, että USA:n systeemi, jossa verot tulevat mukaan vasta kassakoneessa, ei ole kauhean huono. Ensinnäkin, ihmiset ymmärtävät paljon helpommin, paljonko verot oikeasti ovat kun hyllyssä satasen värkkiä ei saakaan satasella vaan 122 pesolla. Toisekseen, jos hyllyn kyljessä oleva hinta on se, jota ihmiset osaavat seurata, se ei muutu veroja muutettaessa miksikään. Jos pihvi maksaa ilmoitetun hinnan mukaan 24,20 kilo, se maksaa 24,20 myös jos arvonlisävero putoaa 17 prosentista 12 prosenttiin.

Mutta jos hyllyssä lukee nyt 28,30, kuinka moni meistä tietää, mikä on sen oikea uusi hinta jos veroja lasketaan 12 prosenttiin? Se olisi 27,10, mutta jos kaupustelija myy sitä hintaan 27,90, huomataan hinnan laskeneen, mutta ilman laskukonetta on vaikea huomata, että kaupustelija veti röyhkeästi välistä.

Jotkut voivat tietysti väittää, että on hirveän hankalaa kun hyllyn ja kassan hinnat eivät ole samat. Mutta eipä tuo ole pesussa kutistuneille amerikkalaisillekaan ollut mikään ongelma, joten miksi maailman parhaalla koululaitoksella pröystäileville suomalaisille?

Mutta näin ei tarvitsisi olla epämääräisten ja manipuloitavissa olevien iltapäivälehdistön vertailujen varassa sen selvittämiseksi, mitä verojen alentaminen tekee hinnoille. Ja yksikään kaupustelija ei voi vetää välistä mitenkään vaan vero elää omaa elämäänsä ja kauppiaan ilmoittama hinta omaansa. Ja kun ihmiset näkevät, kuinka älytön siivu joka laskusta menee “hyvinvointipalveluihin”, jokainen voi miettiä, onko hinnan ja hyvinvointipalvelun laadun suhde oikea. Kun kaikki vain maksaa helvetin paljon, kauppiaat saavat syyt niskoilleen myös siitä osasta hintaa, johon he eivät voi vaikuttaa mitenkään, ja hymynaamainen holhousvaltiokoneisto voi jatkaa törsäämistä kun ketään ei kiinnosta.

Ruotsin demarit haluavat perustaa SDP-yksityisperuskoulun.

Nähdäkseni tässä ollaan korjaamassa yhtä virhettä toisella sivuuttaen kolmas kokonaan. Ruotsissakin yksityiskouluista osa on uskontojen ympärillä puuhastelevia, ja kun kerran uskovaisten koulut sallitaan, lienee vaikeaa kieltää poliittista puoluetta koulua perustamasta. Itse karsastan sekä uskonnollisia että poliittisia opinahjoja. Jos lapsia on täysin luvallista aivopestä jonkun aatteen taakse koulussa eikä esitellä yhteiskunnassa vaikuttavia voimia, aatteita, oppeja, etujärjestöjä jne. edes jokseenkin tasapuolisesti, hukataan yksi osa sitä ajatusta, miksi koulutus on nähty tarpeelliseksi ottaa yhteiskunnan jonkuntasoiseen valvontaan.

Englanti ja USA ovat täynnä uskovaisten yksityiskouluja, enkä ole vakuuttunut siitäkään, että näistä kouluista tulee avarakatseista väkeä toimimaan globaalissa maailmassa. Tietysti vanhemmat voivat tuputtaa oman uskontonsa ja poliittisen kantansa lapsilleen ja siihen on vaikea puuttua, mutta koulun olisi juuri tästä syystä oltava sangen vapaa sekä politiikasta että uskonnosta, jotta lapset saavat edes jonkunnäköisen käsityksen siitä, ettei maailmassa ole yhtä ainoaa oikeaa totuutta.

Ruotsissa kymmenesosa lapsista käy yksityiskoulua, mikä on aika paljon. Suomessa yksityisiä kouluja ei pahemmin ole, ja ne taitavat rajoittua lähinnä vieraskielisiin kouluihin, steiner-huuhaapuuhasteluleikkikouluihin ja jonkun minulle hieman hämäräksi jääneen oppilasvalintanakkisuojan varassa toimivaan SYK:hon.

Yksityiskoulujärjestelmän yleistyminen tarkoittaa sitä, että vanhemmat maksavat koulutuksesta kahdesti: ensin veroissa ja sitten yksityiskoululle, joten mitään kovin tehokasta yksityiskoulujärjestelmästä on vaikea rakentaa. Hesari olisi voinut kertoa meille nimittäin myös mistä johtuu, että Ruotsissa yksityiskouluissa alkaa olla jokainen kaupunkien lapsi jos vain vanhemmilla on kylliksi rahaa. Ruotsi onnistui sössimään peruskoulujärjestelmänsä ensinnäkin täyttämällä maan maahanmuuttajilla ja heidän lapsillaan ja luopumalla oppilaiden arvostelusta, jolloin motiivi tehdä mitään on vähäinen.

Julkisia kouluja olisi jokaiselle, mutta kun puolet oppilaista on ensimmäisen tai toisen polven maahanmuuttajia maahanmuuttajan ongelmineen ja kenelläkään ei ole motiivia tehdä paljon mitään ellei satu olemaan pinko, koulut ovat muuttuneet paikoitellen apinataloiksi. Kukaan ei laita niihin lapsiaan, jos ei ole aivan pakko. Entisten ruotsalaisten kollegoiden kanssa asiasta aina toisinaan puhuttiin ja ainakin Tukholman lähellä ihmiset valitsevat asuinpaikkansa oikein kun lapset alkavat lähestyä kouluikää, jotta saavat lapsensa kalpeanaamaenemmistöisiin kouluihin, ja jos tämä ei onnistu, sitten yksityiskouluun.

Sen sijaan, että Ruotsin demarit perustavat omia sananlevittämisyksityiskoulujaan, niiden pitäisi ryhtyä oikeiston kanssa miettimään, miten demarivallan aikana tehdyt virheet koulutuspolitiikassa saataisiin fiksattua. Apinataloihin pitää palauttaa kuri ja järjestys, oppilaat pitää motivoida töihin ja opettajat opettamaan. Mutta sitten pitäisi samalla tunnustaa, että maahanmuutto-, kotoutus- ja koulutuspolitiikka on onnistuttu 20 vuoden aikana ryssimään, joten helpompi vain perustaa yksityiskoulu ja ryhtyä kasvattamaan siellä poliittisia broilereita.

Suomessa puolestaan kannattaa katsella, mitä kaikkea Ruotsissa on sössitty ja yrittää tehdä paremmin. Todennäköisesti ongelmien estämiseen tarvitaan myös rahaa, mutta se kannattaa maksaa vain kerran sen sijaan, että rakennetaan Suomeenkin rinnalle yksityiskoulujärjestelmä ja annetaan julkisen peruskoulutuksen tason laskea ja siitä huolimatta kupata hirveästi rahaa vuosittain.

Tällä hetkellä kuitenkin Suomessa vallitsee PISA-vauhtisokeus. Kun kerran mittauksissa suomalaiset pärjäävät paremmin kuin muut, kaikki on täydellistä. Varmasti osa asioista toimii Suomen koulujärjestelmässä aika hyvin, mutta Suomi on saanut tähän saakka näissä tutkimuksissa muuhun läntiseen Eurooppaan verrattuna etua siitä, että oppilaat ovat olleet pääosin samasta kieli- ja kulttuuritaustasta. Maahanmuutto tulee aiheuttamaan Suomenkin oppimistuloksissa notkahduksen kuten se on jo muualla aiheuttanut, ellei sitä onnistuta jotenkin torjumaan. Asia ei tapahdu itsekseen, ja jos Helsingin kouluissa jo 20% ekaluokkalaisista on maahanmuuttajia kuten meille taannoin kerrottiin, nyt alkaisi olla jo kiire tehdä muutakin kuin hokea “olemme maailman parhaita” -mantraa.

Apple on viime aikoina onnistunut menemään alamäkeä fanipoikien hurratessa.

Aikaisemmin pidin Applesta siksi, että se oli onnistunut hoitamaan toimitus- ja valmistusketjun kuntoon. Viime aikoina sen sijaan tämä ei enää pidä paikkaansa. Tilasin uuden kannettavan Applestoresta. Toimitusaikaa annettiin 3 päivää + rahdin aika, mutta heti maksamisen jälkeen se pompsautettiin 8 päiväksi + rahdiksi ja rahtikin kesti vielä kaksi päivää kauemmin kuin olisi pitänyt. Periaatteessa pikkujuttu, mutta minua asia ehti harmittaa jonkun kerran, koska se sotki suunnitelmia.

Toinen Applen hyvä puoli on ollut se, että kun ne jossain showssa julkistavat tuotteita, ne ovat olleet ostettavissa viisi minuuttia shown päättymisen jälkeen. Viimeinen vuosi tai kaksi ovat menneet kuitenkin aivan toisella tavalla. Uusi käyttöjärjestelmä julkistetaan, mutta toimitukset alkavat vasta pitkän ajan kuluttua ja senkin jälkeen julkaisupäivää vielä siirretään kuukausilla eteenpäin. Timecapsulekaan ei tainnut tulla kauppaan julkistuksen jälkeen vaan sekin kusahti.

Nyt olen odotellut Iphonea, koska vanhasta kännykästäni aika on jättämässä ja uusi tarvittaisiin ja ajattelin kokeilla tuota. Sekin julkistettiin viime kuun alussa, mutta kaupassa sitä oli vasta 11. päivä heinäkuuta. Paitsi ettei ole, koska ne loppuivat viidessä minuutissa kun niitä oli tullut Englannin kokoiseen maahan joku minierä ja lisää tulee “joskus” tarkemmin määrittelemättömän aikana.

Apple-fanipojut pitävät tätä tietysti nerokkaana markkinointistrategiana ja muutenkin täydellisenä valintana kuten kaikkea muutakin putkan tekemää. Minulle jäi kuitenkin tästäkin huono maku. Hypetetty värkki, jota olin odottanut, ja sitä ei sitten olekaan tarjolla kaupassa. Minun mielestäni Applen imagolle olisi ollut parempi, että värkin julkistuspäivä olisi ollut vaikkapa 11.8. jos kerran valmistus kusee niin, ettei vehkeitä riitä kauppaan kuin näytösluontoisia mainoseriä.

Nykyisin Apple näyttää olevan vain yksi IT-kusinarikka muiden joukossa. Aikataulut kusevat, toimitukset kusevat, aivan kuten kaikilla muillakin.

Olen seuraavan reilun viikon lomalla enkä aio kirjoittaa tänne mitään.

Samalla tulee kuluneeksi vuosi siitä kun tämän palstan pidon aloitin. 420 artikkelia timantinkovaa asiaa. Lukijoitakin on kertynyt jokunen. Ei ehkä aivan niin paljon kuin olisin saattanut kuvitella ottaen huomioon, että tarjolla on kuitenkin ainoa ja oikea Totuus maailman menosta, mutta kuitenkin. Ilahduttavaa on sen sijaan huomata viime kuukausina lisääntynyt aktiivisuus linkittää juttuja johonkin muualle, joten tilastoja suurempi joukko ihmisiä pääsee nauttimaan tästä ajatuksien pulppuavasta lähteestä.

Mutta nyt tosiaan lomailua Suomessa viikon verran ja sitten palaamme taas asiaan.

... minkä takia on aina pakko riehua kun on G8-kokous ja vaatia, että kerho lopetetaan?

Samat pummit, jotka räyhäävät kaikissa maailman johtajien kokouksissa, pitävät sinänsä aivan oikeutetusti kiinni omasta kokoontumis- ja yhdistymisvapaudestaan, mutta miksi he eivät viitsi suoda tätä valtioille? Maailmassa on pilvin pimein erilaisia foorumeita. Joissain ovat kaikki maat mukana, toisissa taas ei. Miksi rähisevät roskaväki ei koskaan osoita mieltään Afrikan unionin kokouksessa ja vaai lakkauttamaan moista eurooppalaisia halpa-arvoisesti syrjivää kerhoa?

Jostain minulle tuntemattomasta syystä vain länsimaiden johtajien kokoontumiset ovat sellaisia, joita kuuluu vastustaa. Onko tässä joku logiikkakin takana vai onko tarkoitus vain rikkoa mcdonaldsin ikkunat muutaman kerran vuodessa ja näin antaa opetus inhottaville valkoisille miehille?

Meille kerrotaan aina, että naisilla on hirveästi ulkonäköpaineita.

Facebookissa on joku huuhaa-applikaatio sparkey, jossa muunmuassa näytetään ihmisille omassa ja tuttujen verkostossa olevien ihmisten kuvia ja kysytään “would you date him/her”.

Katsoin sen keräämää statistiikkaa. Itse olen jokseenkin tavallisen näköinen kuten kuvasta näkyy. Minut oli arvioitu 204 kertaa, joista 201 oli ei ja hulppeat kolme oli kyllä, ja niistäkin kolmesta osaan arvata noin kaksi tuttujen joukosta. Lisäksi minulle kerrotaan vertailu muihin ja paljastuu, että olen jokseenkin parasta a-ryhmää, sillä 55% on rankingissa alapuolellani. Oikeastaan haluaisin tietää, onko maailmassa yhtään niin rumaa naista, että onnistuu saamaan tässä 1% kyllä, 99% ei.

Mutta älkäämme ikinä unohtako, kuinka naisilla on niin vaikeaa kun miehet ovat niin ulkonäkökeskeisiä ja muutenkin hirveän vaativia.

Biopolttoaineita syytetään ruuan hinnan noususta. Voi olla, että väite pitää paikkansa. Voi olla ettei.

Asia on helppoa kääntää “taas rikkaat maat riistävät leivän kehitysmaiden asukkien suusta” -vollotukseksi ja tyytyä siihen. Mutta jos asiaa katsoo hiukan pidemmälle, tämän viimeistään luulisi kertovan meille, että ihmisten vapaa liikkuminen paikasta toiseen on siinä määrin keskeinen elementti läntisissä yhteiskunnissa, että sen eteen ollaan valmiita tekemään suuriakin uhrauksia.

Punaviherlinnakkeissa, joissa muuten ensin kannatettiin biopolttoaineita ja sitten ryhdyttiin vastustamaan niitä kun huomattiin, että markkinatalous kykeni ottamaan biopolttoaineet omakseen sen sijaan, että tapahtuu suuri yhteiskunnallinen murros kohti kivikautta, elää vahvana ajatus siitä, että autoilusta eli tuosta vapaasta liikkumisesta on luovuttava, kuten monista muistakin asioista länsimaissa. Tämä kanta näyttää enemmän periaatteelliselta lopputulemalta kuin yhdeltä keinolta saavuttaa jotakin, mistä syystä keskustelu ja mielipiteet eivät oikein tunnu kohtaavan.

Mutta kun ruokaa tuottavat pellot ollaan valmiita muuttamaan polttoainetuotantoon, tämän pitäisi kertoa meille jotakin liikkumisen tärkeydestä. Joukkoliikenne on hyvä ja toimiva vaihtoehto suurkaupunkien keskustojen liepeillä, mutta muiden ongelmaa se ei ratkaise. Eikä myöskään tavaroiden liikuttelemisen ongelmia. Vihreistä ilmansuunnista saattaa tässä kohtaa tuuli kuiskutella mantraa siitä, että ihmiset kuuluu pakata suurkaupunkeihin ja heidät pitää pakottaa olemaan kuluttamatta tavaraa. Useimmat eivät tähän kuitenkaan ole valmiita.

Vapaa liikkuminen ei ole yksinomaan haitallinen menoerä vaan yksi talouskasvun ja työllisyyden tekijä. Jos lähdetään kuvitteellisesti siitä, että Uudenmaan läänin kokoisella alueella ei autoilla juurikaan vaan kaikki kulkevat työn ja kodin väliä joukkoliikenteellä, voinemme olla yksimielisiä siitä, että valtaosan tapauksessa tämä liikkumiseen kulunut aika kasvaa. Ne, joiden matka lyhenee ajallisesti joukkoliikenteellä, käyttävät pääosin joukkoliikennettä nytkin. Mutta ei tarvitse mennä pääteiden ja -ratojen varrelta kovinkaan montaa sataa metriä johonkin suuntaan Espoossa niin auto ruuhkineenkin on itse asiassa nopeampi tapa matkustaa kuin joukkoliikenne keskustassa vaihtaen johonkin muualle.

Kyseessä on siis suuri joukko ihmisiä, joille joukkoliikenteeseen siirtyminen tarkoittaa vähäisempää vapaa-aikaa. Ei työnantaja ole työtunneista valmis tinkimään ainakaan samalla kuukausipalkalla, joten aika on pois vapaa-ajasta. Kun ihmisten vapaa-aika vähenee, vähenee myös heidän mahdollisuutensa kuluttaa. Harrastus- ja vapaa-aikabisnes näivettyy, koska ihmisillä ei enää ole samalla lailla vapaa-aikaa kun se lusitaan busseissa. Tavara ei käy kaupaksi entiseen malliin, koska sitä ei joko ehditä ostaa tai sitä ei tarvita mihinkään kun ei ole aikaa harrastaa entiseen malliin.

Tämä sopii tietysti vasemmistolaiseen ideologiaan sangen hyvin, sillä siellä on ollut jo pitkään dilemmana se, miten onnistutaan ottamaan vain hyvätuloisilta koskematta köyhien elintasoon samalla. Hintojen nousu on myrkkyä erityisesti köyhille, koska heihin se ensimmäisenä osuu, mutta jos otetaan pois hyvätuloisilta vapaa-aika, tavoite saavutetaan ainakin osittain.

Mitä nyt sitten pitäisi tehdä? Joukkoliikenteeseen pitää tietysti panostaa kaupungeissa, jotta “turhaa” polttoaineen kulutusta saadaan lyhyellä tähtäimellä vähennettyä. Tämän lisäksi on kuitenkin yritettävä keksiä öljystä riippumaton tapa liikutella ihmisiä. Se voi olla sähköä, ilmaa, vetyä tai jotain kierrätettävää energialientä. Mutta tämä on se ongelma, joka meidän kuuluu ratkaista, sillä vasta sitten liikkumiseen käytetty öljynkulutus oikeasti laskee, on öljy sitten peräisin pellosta tai kaivosta.

Mutta meiltä näyttäisi puuttuvan täysin politiikasta vihreän yksityisautoilun kannattajien joukko. Meillä on vihreissä kivikausipuolue, joukkoliikennepuolue, kieltopuolue, veronkorotuspuolue ja kiusantekopuolue. Näistä ei ole asiassa suurempaa hyötyä, sillä niistä useille yksityisautoilu on joku rikkaan etuoikeus ja köyhän vihollinen eikä asiaa nähdä keskeiseksi osaksi läntistä yhteiskuntaa, jossa yksi tapa pitää vallankahva ja kaupustelijat kurissa ja herran nuhteessa on se, että ihmiset eivät ole sidottuja turpeeseen vaan voivat karauttaa hevosellaan kohti auringonlaskua jos meno lähipiirissä alkaa muuttua ankeaksi.

Olenko ainoa, jota ei ole yhtenäkään kesänä koskaan ikinä kiinnostanut, mitä kuuluu Suonenjoen mansikkasadolle?

Asiasta on perinteisesti kesäisin uutinen päivässä, kaksi parhaassa. Kerrotaan, miten moiset epähedelmät tänään kypsyvät ja jos eivät kypsy, kerrotaan, että sade ei vaurioittanut niitä. Tai ennustetaan satoa. Tai jotakin. Ymmärrän etäisesti yhden uutisen kesässä, muttei tuo nyt sentään päivittäisen seurannan arvoinen aihe tuntuisi olevan.

Stagflaatiosta meitä on varoiteltu taas viimeksi tänään. Siis tilanteesta, jossa talouskasvu näivettyy ja hinnat nousevat siitä huolimatta.

Kyseessä ei ole edes mikään kovin erikoinen tilanne. Se on ollut harvinainen vieras, mutta sen syntymekanismi on täysin luonnollinen. Tähän tilanteeseen ajaudutaan globaalissa maailmassa yhä useammin sen jälkeen kun tämänkertaisesta on selvitty. Viimeksi tauti vaivasi meitä öljykriisin aikaan 70-luvun alkupuolella.

“Normaalissa” lamassa tavaroiden ja raaka-aineiden kysyntä ja hinnanmuodostus ovat sidoksissa länsimaiden talouskasvuun. Kun talous kasvaa, kaikkea tehdään paljon ja hinnat nousevat. Tässä tilanteessa talouskasvu laukkaa ja sitä hillitään koronnostoilla. Kohoavat hinnat kompensoituvat ihmisille parempina palkkoina. Perinteisessä lamassa talous sukeltaa, mutta niin sukeltavat hinnatkin, koska kysyntä tyssää. Asiaa autetaan koronlaskuilla ja houkutellaan laiska raha taas investoimaan, mutta työnsä säilyttäneet ihmiset hyötyvät laskevista hinnoista.

En tiedä miksi kutsutaan stagflaation vastakohtaa, eli sitä tilannetta, jossa talous kasvaa kohisten ja hinnat laskevat siitä huolimatta. Länsimaat elivät vuosituhannen alun käytännössä tässä tilanteessa, sillä talous kasvoi rivakasti, mutta globalisaatio ja Kiina-ilmiö polkivat tavaroiden hintoja jatkuvasti. Tämä on stagflaatiota huomattavasti harvinaisempi taloudellinen ilmiö. Viimeksi se lienee ollut tosiasia joskus 50-60 -luvulla ja sitä ennen teollistumisen tultua hyödyttämään jokaista kuluttajaa. Tätä tilannetta on vaikea “korjata” mitenkään, koska se näyttää tilanteelta, jota ei korjata tarvitse. Eikä tarvitsisikaan, jos siitä ei seuraisi krapulaa kuten siitä helposti seuraa.

Nyt ihmiset on totutettu kohoavaan ostovoimaan ja parempaan elintasoon. Stagflaatio on myrkkyä tässä tilanteessa, sillä efektiivisesti stagflaatio on seurauksena, jos ihmisten elintaso on liian kova realiteetteihin verrattuna ja sitä pitää laskea. Se on seurausta tilanteesta, jossa maailman tavarakauppa eriytyy länsimaiden talouskehityksestä. Nythän tilanne on se, että lännessä talous sukeltaa, mutta minkään hinta ei laske, koska maailmassa on miljardi ostovoimaista ja -kykyistä ihmistä enemmän kuin vielä reilu 10 vuotta sitten.

Asiassa ei ole mitään erityisen epäselvää. Kun olemme kipanneet vuosituhannen alun ja vanhan vuosituhannen lopun ajan rahaa Kiinaan ja Intiaan ylläpitääksemme tuota halpenevien hintojen ja kasvavan talouden tilannetta, nyt tuo raha vyöryy sieltä takaisin. Kun resurssien määrä maailmassa ei ole kasvanut, mutta jakajia on kaksi kertaa enemmän, tuloksena on yleinen resursseista riippuvan elintason lasku.

Stagflaatio muodostaa ongelman juuri nyt, sillä vaarana on inflaation pompsauttaminen täysin valloilleen. Ihmiset nimittäin eivät hevillä usko, että heidän elintasonsa kuuluu nyt pudota. Ei romahtaa, mutta melkein kaikki joutuvat tinkimään jostakin ja on oma valinta mistä. Tätä lähdetään korjaamaan hirvittävän kalliilla palkkaratkaisuilla. Tässä ongelmana on se, että jos teemme ainoana maana niin, menetämme kilpailukykymme ja pompsautamme työttömyyttä kun vienti ei enää vedä ja tuonti on halvempaa kuin kotimarkkinatuotanto. Jos taas koko länsi tekee niin, painoimme vain maailmaan lisää rahaa. Kun tavaraa ei edelleenkään ole tarjolla enempää, hinnat nousevat lisää eikä ostovoima siitä parane.

Stagflaatioon ei ole mitään ihmelääkettä. Se menee ohi itsekseen kun tavoite on saavutettu eli elintasomme on laskenut riittävästi. Se voi loppua ulkoisen syyn takia, jos esimerkiksi kuvitteellisesti Kiina ja Intia alkaisivat sotia keskenään ja poistaisivat markkinoilta valtaosan kuluttajista. Mutta keskuspankit eivät voi tehdä mitään. Työmarkkinamekanismi ei voi tehdä mitään korjaavaa, sillä edes nollalinja ei korjaa tilannetta ja palkankorotukset vain pahentavat. Poliitikot eivät voi tehdä mitään.

Asia kannattaisi tunnustaa ääneen sen sijaan, että mietitään keinoja korjata vikaa, joka ei ole vika ensinkään vaan pelkästään seuraus menneen kymmenen vuoden kulutusjuhlasta.

Hesari tietää kertoa, että brittiläinen Specsavers olisi kahminut pienen osuuden Suomen silmälasimarkkinoista. En tiedä firmasta mitään, kuulen sen nimen nyt ensimmäisen kerran, mutta hinnalla kilpaileminen tuossa bisneksessä alkaa ilmeisesti viimeinkin toteutua.

Olen itse käyttänyt silmälaseja muistaakseni 9-vuotiaasta saakka. Ne pitää uusia aina toisinaan. Aikaisemmin parin vuoden välein, nyt menee 3-4. Suomessa ne maksoivat aina aivan mahdottomia summia. Tallinnasta niitä sai puoleen hintaan. Britannian tasoa en ole vielä selvittänyt.

Joskus dinosaurusten kultaisina vuosina muistamme, että keskustojen arvokkaimmilla liikepaikoilla oli joka kadunkulmassa pankin konttori. Sitten pankkibisnes kusahti ja konttoreista häipyi kolme neljäsosaa johonkin, ja harva on edes huomannut mitään. Bisneksessä vain oli hinnoissa kohtuuttomasti läskiä ja se elätti toiminnan.

Tänä päivänä kadunkulmissa ei ole pankkeja, mutta laskekaapa huviksenne optikkojen määrä Aleksilla ja sen poikkikaduilla. Tämä kertoo minulle siitä, että bisneksessä on aivan joutavaa ilmaa hinnoissa ja vain kilpailu rassaa sen pois. Kun kotimainen kilpailu ei ole toiminut, tarvitaan ulkomainen kirittäjä.

Asiaa voi miettiä myös tarpeen kannalta. Miksi yhdenkään optikon liikkeen pitäisi olla kalliissa ja keskeisessä paikassa? Ihmiset ovat valmiita ajamaan 42 kilometriä suuntaansa, viikottain, päästäkseen haluamaansa ostariin ostamaan maitoa ja pullaa. Jos silmälasit tarvitaan joka kolmas vuosi, tuntuu oudolta, että ihmiset eivät tätä ostosta viitsisi mennä tekemään mihinkään kauemmaksi. Tietenkään kyse ei ole tästä vaan siitä, että optikot voivat toimia älyttömien katteidensa suojassa keskustassa kun kilpailu ei ole toiminut. Minäkin olen mieluummin töissä Helsingin keskustassa kuin jossain parakissa Konalan tuolla puolen. Mutta rillejä oikeasti voisi kaupustella kyllä sielläkin.