Sitä ei nyt sitten saa tuoda EU:hun kun brasilialaiset tuottajat eivät täytä "laatuvaatimuksia".

Mistä näissä vaatimuksissa oikein on kysymys? Vai onko kyse oikeasti piilotukiaisesta ranskalaisille lehmille? Kun brasilialainen maistuu kuluttajille hintansa, makunsa, kokonsa ja koostumuksensa puolesta, on eu-pihvilihan markkinoilla ollut ongelma. Ovatko nuo laatuvaatimukset nyt siis jotain oikeita laatuongelmia vai onko vedetty pakasta jotakin sellaisia vaatimuksia, joita kukaan ei Brasiliassa edes voi oikein täyttää ilman kohtuuttomia byrokratia-, konsultointi- ja sertifiointikuluja? Vai onko lihan laatu romahtanut? Viimeksi kuukausi sitten kun brasilialaista lihaa ostin, se oli sangen maittavaa.

Lontoon bussiverkosto on hämmentävä. Riippumatta siitä mistä mihin on menossa, todennäköisesti jostain lähistöltä menee suora bussilinja juuri sinne mihin on menossa.

Siinä missä Helsingissä metron tai radan tuleminen tarkoittaa usein sen kanssa kilpailevien bussilinjojen alasajoa, täällä näin ei näytä tapahtuneen. Linjat voivat olla älyttömän pitkiä ja ruuhka-ajan ulkopuolella ne ovat jopa ihan kohtuullisen nopeita. Alueesta riippuen niissä tosin saattaa olla rähisevää roskaväkeä, koska metroihin ja juniin näillä ei ole asiaa muuten kuin vahingossa kun taas bussikuski harvoin hyökkää kopistaan tekemään mitään.

Mietin joskus päissäni Eurooppaa ja tulin hämmentävään johtopäätökseen: Euroopan maissa sivistys on kääntäen verrannollinen maan naisten pulisonkien tuuheuteen.

Niin. Miettikääpä sitä. Kuulostaa rasistiselta, mitä se epäilemättä onkin, ja tarjoan kaikille vihaisille naisille partahöylän.

Länsimaisen sivistyksen sanotaan lähteneen Kreikasta reilu 2000 vuotta sitten, mutta karvas totuus on se, ettei se koskaan palannut sinne takaisin.

Toinen tuuheapulisonkisten naisten valtio on Portugali. Tuo maa, jossa tietääkseni ainoana maana maailmassa kuningas totesi kotimaansa olevan siinä määrin perseestä, että siirsi valtaistuimensa siirtomaahansa Brasiliaan 1700-luvun lopulla. Ja kun muutkin halusivat Portugalista pois, tuo pakolaiskuningas käski kaverinsa paavin antaa ulos bullan, että katoliset eivät enää saa muuttaa Brasiliaan, muistaakseni vuonna 1804, mutta saattoi se olla pari vuotta myöhemminkin. Koska juutalaisten Brasiliaan muuttoa ei estetty mitenkään, suorastaan hämmentävä joukko porvareita, jotka eivät pitäneet tuuheapulisonkisista naisista, kuuli ensin Jahven ja sitten seuraavan laivan kutsun.

Muut Euroopan valtiot, joissa ei tämän teorian mukaan tapahdu mitään järkevää ikinä, ovat Serbia, Kroatia ja muu Balkan siitä etelään, sekä Bulgaria. Romanialla tuntuisi olevan hyvinkin toivoa. Ja kovin usein persläveksi ja taskuvarasvaltioksi haukuttu Italia taas on ollut osa sivistystä alusta alkaen.

Onko teoria väärä?

Entinen kollega Pörssinmaalta kertoi olevansa Lontoossa tänään ja myös muuttavansa tänne hauskuttamaan paikallisia asiakkaita, ja menimme sitten Jerusalem Taverniin juomaan lämmintä olutta ja puhumaan käytännön asioista.

Tulin kotiin, mutta unohdin kännykkäni alakertaan housuntaskuun. Tein toivioretken kaksi kerrosta alaspäin ja löysin kännykkäni. Yläkertaan ei herrasmies saattanut rynnätä ihan tuosta vain vaan pysähdyin keräämään henkeä ensimmäiseen kerrokseen. Siellä Herra puhutteli minua ja kertoi, että kaappini peränurkassa olevassa Camparipullossa on niin vähän jäljellä, ettei sitä kehtaa vieraille tarjota, joten sinun pitää nyt juoda se pois.

Kömmin lasini kanssa yläkertaan ja päätin julistaa tämän hankalan matkan päässä olevan nöräyshuoneeni Norsunluutorniksi. Siellä asukoon tie, totuus ja elämä.

Täältä en tuomitse eläviä enkä kuolleita, mutta toivottavasti voin auttaa arvoisaa lukijakuntaa jatkossakin erottamaan valheen totuudesta.

Eilen oli päivän myöhässä Burns night tutun skotin luona. Siellä syötiin haggista ja juotiin viskiä. Burns nightissä on tiettyjä rituaaleja, kuten esimerkiksi se, että haggis leikataan tämän Burnsin "Address to a Haggis" -runon siivittämänä. Ruokajuomaksi viskiä ja viskiä.


Fair fa' your honest, sonsie face,
Great chieftain o' the pudding-race!
Aboon them a' yet tak your place,
Painch, tripe, or thairm:
Weel are ye wordy o'a grace
As lang's my arm.

The groaning trencher there ye fill,
Your hurdies like a distant hill,
Your pin was help to mend a mill
In time o'need,
While thro' your pores the dews distil
Like amber bead.

His knife see rustic Labour dight,
An' cut you up wi' ready sleight,
Trenching your gushing entrails bright,
Like ony ditch;
And then, O what a glorious sight,
Warm-reekin', rich!

Then, horn for horn, they stretch an' strive:
Deil tak the hindmost! on they drive,
Till a' their weel-swall'd kytes belyve
Are bent like drums;
Then auld Guidman, maist like to rive,
Bethankit! hums.

Is there that owre his French ragout
Or olio that wad staw a sow,
Or fricassee wad make her spew
Wi' perfect sconner,
Looks down wi' sneering, scornfu' view
On sic a dinner?

Poor devil! see him owre his trash,
As feckles as wither'd rash,
His spindle shank, a guid whip-lash;
His nieve a nit;
Thro' blody flood or field to dash,
O how unfit!

But mark the Rustic, haggis-fed,
The trembling earth resounds his tread.
Clap in his walie nieve a blade,
He'll mak it whissle;
An' legs an' arms, an' hands will sned,
Like taps o' trissle.

Ye Pow'rs, wha mak mankind your care,
And dish them out their bill o' fare,
Auld Scotland wants nae skinking ware
That jaups in luggies;
But, if ye wish her gratefu' prayer
Gie her a haggis!

Baltiassa juodaan paljon viinaa, mutta tämä otsikossa mainittu on huomionarvoisa.

Jos pidät Underbergistä tai Fernetistä, tämä on samaa kamaa mutta vähemmän makea. Minä pidän siitä kovin. Muuttomiehet saivat hommakseen pakata putelin sitä, koska tiedän, että sitä ei Lontoosta saa.

Joku mediatutkijakin oli huomannut, että Jere Karalahden mahdollisuudet saada puolueetonta oikeudenkäyntiä ovat jokseenkin vähäiset, koska tuomio on jo mediassa annettu.

Tähän on tietysti lehtineekereillä täysi oikeus ja lukijan tehtävä on sivuuttaa matala journalismi. Sen sijaan ainakin minua hämmentää, miksi tässä jutussa ja monissa muissa vastaavissa lehdistöllä on jatkuvasti käytössään tietoa, jonka kuuluisi olla vain tutkivien viranomaisten hallussa.

Suomessa on jokseenkin julkinen salaisuus, että aina kun julkkisten ympärillä tapahtuu jotakin, virkamiehet soittavat tutulle Seiskaan tai Iltalehmään ja tästä hyvästä lehdet maksavat lähinnä poliiseille mutta myös muille ihmisten yksityisasioita virkansa puolesta penkoville vihjepalkkioita mehukkaista jutuista. Miksi helvetissä tälle asialle ei tapahdu mitään? Kaikki tietävät, että käytäntö on ensinnäkin lainvastainen ja toisekseen sotii kaikkia vaitiolovelvollisuuksia vastaan. Lisäksi tietojen vuotamiseen syyllistyvät voisi aivan hyvin vetää kölin alitse epäherrasmiesmäisen käytöksen takia ja lähettää rangaistuksena rap-neekereiksi puettuina Kepun kesäjuhliin Pohjanmaalle.

Käytäntö on ikiaikainen ja kaikkien tuntema. Silti asialle ei tapahdu mitään. Ymmärrän, että poliisit eivät sahaa omaa tuottoisaa oksaansa, mutta eikö Suomesta löydy ketään asiasta kiinnostunutta pakottamaan tutkintaa käyntiin? Vuotoihin syylliset lienee jokseenkin helppoa käräyttää katsomalla, ketkä ovat olleet vuodettujen tietojen kanssa tekemisissä ja sen jälkeen hiostaa pientä joukkoa kunnes syyllinen löytyy. Muutama näytösluontoinen oikeudenkäynti vahingonkorvauksineen sekä työsuhteen purkaminen todennäköisesti hiukan hillitsisivät intoa vuotaa mitä hyvänsä kenestä hyvänsä kenelle hyvänsä tiedosta viisi kymppiä maksavalle.

Ranskassa on kuulemma tapahtunut "huijaus" kun joku oli hukannut johdannaismarkkinoilla muutaman naurettavan miljardin.

Tarinassa mikään tähän saakka kuultu ei kerro, että heebo olisi jotenkin pistänut rahat taskuunsa, mikä puoltaisi tekona sanojen huijaus ja petos käyttöä. Tähän mennessä tietoon on tullut nimenomaan vain se, että henkilö ei olisi hyötynyt itse tästä mitenkään vaan ainoastaan sijoittanut pankin rahoja toimenkuvansa mukaisesti, mutta tehnyt sen kolossaalisen huonosti. Pankin riskinhallinta on selvästi pettänyt, jos joku nöösipoika voi pistää bingoon viisi miljardia ilman, että Pomo-Pierre viitsii nostaa persettään lounaspöydästä ennen konjakkia, mutta ei sekään tee teosta huijausta.

Sanavalinta voi vaikuttaa sivuseikalta, mutta minun nähdäkseni asiasta tehtävä havainto on juurikin se, että riskinhallintaa tarvitaan ja että se on nyt pettänyt. Kun asia huonoilla sanavalinnoilla naamioidaan pahatapaiseksi ja pahansuovaksi rikollisuudeksi tyhmyyden ja piittaamattomuuden sijaan, analyysikin päätyy täydellisen metsään.

Nykyisen asuntoni pituuskoordinaatti näyttäisi olevan 0° 0'51.32" läntistä pituutta.

Olen viimein onnellinen BT:n linjan omistaja. Ei ollut ihan helppo homma sekään vaan juttelin sinne tänne ja oli vaikeaa. Sitten sieltä löytyi joku, joka sanoi, että tämä on hiukan tällainen epämääräinen tapaus, joten heidän olisi ikävä kyllä veloitettava 25 punnan deposit, joka sitten vähennetään ensimmäisistä laskuista. Kysyin käykö visa ja kävihän se ja se oli sitten sillä selvä.

Nyt olen ilman nettiyhteyttä epämääräisen ajan tästä ikuisuuteen, joten tänne ei ole odotettavissa päivityksiä varmaan pariin viikkoon.

Joskus puolitoista vuotta sitten tms. olin Los Angelesissa ja vuokrasin auton eräästä vuokraamosta.

USA:n vuokraamoissa homma toimii käytännössä niin, että mennään lentokentältä bussilla vuokraamoon, jossa on sitten pieni tönö paperitöitä varten. Kun ne on tehty, sieltä saa vuokraussopimuksen ja siinä lukee sitten, miltä parkkipaikalta auto löytyy ja avaimet ovat valmiiksi autossa. Minulla oli auto ruudussa C42, joten hyökkäsin sinne, pakkasin kamani ja lähdin liikkeelle. Ihmettelin, että auto oli aika pienen oloinen kun olin varannut aika ison, mutta koska en tiedä autoista tuon taivaallista enkä edes halua tietää, ajattelin, että se varmaan näytti kuvassa isommalta. Ruuduissa on takana metallitolpat, joissa olevassa kyltissä on isolla paikan numero, ja otin aivan varmasti oikeasta kohdasta auton.

Ajoin parkkipaikan kadulle vievälle portille, jossa on vahtimikko, joka katsoo vuokraussopimuksesta auton rekisterinumeron ja vertaa sitä autoon, sekä vertaa ajokortin nimeä sopimuksessa olevaan nimeen. Siitä tuli välittömästi kämmen nenään ja heppu totesi, ettei tämä ole minun autoni. Tulin ulos äimistelemään ja totesin, että näin oli näreet. Vuokraussopimuksessa oli joku aivan toinen rekisterinumero. Oikeasta ruudusta minä auton kyllä otin, mutta siihen oli parkkeerattu väärä auto sillä välin kun se minulle tuleva oli pesussa. Ovimikko käski minun palauttaa auton sinne mistä sen otinkin niin etsivät sillä välin sen minun autoni.

Tämä aiheutti kuitenkin ongelman, sillä kaikki autot olivat niissä ruuduissa peruutettuina, ja minä en osaa peruuttaa. Ajelin sinne ruudulle ja siinä oli auto molemmilla puolilla. Sahasin sitä muutama sentti kerrallaan ruutuun paikalleen. Jossain kohtaa totesin, ettei se nyt oikein mene sinne vaikka se on vielä aivan keskellä tietä, mutta lopulta sain sen haluamalleni paikalle. Sitten kun kävin tyhjentämässä paksista kamat, huomasin, että valuraudasta tehty C42-kyltti oli siellä auton alla kumossa ja auton takapuskurissa iso kolo ja se muutenkin repsotti vähän joka paikasta. Otin kiireesti kamani, hyökkäsin pesulan eteen parkkeerattuun omaan autooni ja poistuin paikalta joutuisasti.

En tunnustanut mitään enkä kuullut asiasta sen koommin.

Suomi joutuu vaihteeksi oikeuteen autoverosta.

Tämä on juuri niitä asioita, miksi olen penännyt Suomeen rangaistuskorvauskäytäntöä julkiselle sektorille. Kaikki tiesivät, että vuonna 1995 tuontiautojen verotuskäytäntö oli monelta osin EU-oikeuden vastainen. Kaikki myös tiesivät, miten autovero pitäisi periä, jos se halutaan tehdä oikein. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut. Pieniä, kosmeettisia muutoksia on tehty, jotta prosessit saadaan keskeytymään ja alkamaan alusta ja voitettua näin aikaa, mutta miksi hemmetissä kukaan ei ole vastuussa siitä, että toimitaan järjestään lainvastaisesti? Kun samaa virhettä toistetaan huomautuksista huolimatta, voidaan tätä pitää jo eräänlaisena taparikollisuutena.

Nykyisessä tuontiautojen verokäytännössä on kaksi ongelmaa: ensimmäinen on se, että arvonlisäveroa peritään verosta. Niin ei saa tehdä. Tästä asiasta voidaan mennä oikeuteen häviämään juttu kuten ilmeisesti tapahtuu, mutta jos sen jälkeenkään käytäntöä ei muuteta, mitä kansalainen voi tehdä oikeutta saadakseen? Valittaa samaan EY-oikeuteen, joka taas muutaman vuoden kuluttua toteaa käytännön laittomaksi. Mutta kun mitään rangaistusseuraamusta valtiolle ja virkavastuulla laittomia päätöksiä tehtailevalle virkamiehelle ei ole eikä tule, kyse on pitkälti vain hyvästä tahdosta.

Toinen ongelma on se, että vero peritään joidenkin salaperäisten autokauppialta saatujen ohjehintojen perusteella eikä ostohinnan mukaan. Tämä käytäntöä on lähtökohtaisen hölmö, koska autokaupan etu on pitää tuonti pienenä ja näin vero mahdollisimman korkeana. Näin annetuilla vertailuhinnoilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Ainoa oikea tapa periä autoveroa on joko määritellä se euroa per auto -muotoiseksi, jolloin ostohinnalla ei ole merkitystä, tai laskea prosenttimääräinen vero kuitilla osoitetusta ostohinnasta.

Jos jotain autokauppiailta saatuja hintoja käytetään, käytäntöä pitää muuttaa sen verran, että hinnan antaneelle autokauppiaalle syntyy velvollisuus lunastaa mikä hyvänsä kulkupeli antamallaan vertailuhinnalla.

Pengoin aikani kuluksi facebookista vanhoja tuttuja. Ja löytyihän sieltä niitä. Aika tarkkaan ns. usual suspects, mikä kertoo jotakin siitä, että facebook ja vastaavat eivät ole houkutelleet intternetin ääreen sellaisia, joiden on helppoa kuvitella sitä tähänkin saakka vierastaneen.

En sitten tiedä tekeekö tällä tiedolla tai havainnolla yhtään mitään...

En ole viimeiseen 20 vuoteen jaksanut ottaa osaa jämppään siitä, onko jumalaa olemassa vai ei ja jos on niin minkä värinen se on.

Minulle uskonasiat ovat jokseenkin henkilökohtainen osa elämää. En kysy niistä koskaan keneltäkään ja toivon, etteivät ihmiset avaudu näistä minulle niin kovin suuresti. Toisaalta pidän sangen typeränä ja moukkamaisena käytöksenä sitä, että muiden uskonasioita ryhdytään kovin voimaperäisesti lyttäämään. Tähän taas eivät useinkaan syyllisty fanaattiset uskovaiset. He kyllä tulevat toimeen sen kanssa, että joku muu tekee asioita vähän toisella tavalla. Vannoutuneimmat ateistit sen sijaan tuntevat toisinaa vähän turhan kärkästä intoa hyökätä ihmisten uskoa ja vakaumusta vastaan. Tälle hönökoplalle jokainen uskovainen on potentiaalinen uhri: aika hyvässä tapauksessa hänet saa käännytettyä ateistiksi ja parhaassa tapauksessa hänet saa suuttumaan ja argumentit eivät mitenkään kykene päihittämään Ateistin timantinkovaa insinöörilogiikkaa.

Minusta ihmiset saavat hommata elämäänsä mystiikka, uskontoja ja muutakin pään sisällä tapahtuvaa jännitystä ja hyvää mieltä ilman, että minun täytyy heitä tästä hyvästä yrittää käännyttää, ivata tai pilkata. Uskontoja ja jumalia on syntynyt eri puolilla palloa ilman, että eri mantereiden ja kansojen välillä on ollut mitään kommunikaatiota. Pidän tätä jonkunnäköisenä minulle riittävänä osoituksena siitä, että useat ihmiset tarvitsevat elämäänsä jumalan. Valistusaatteiden jälkeen on ollut viimein luvallista tunnustaa olevansa mihinkään yliluonnolliseen uskomaton, ja tämäkin valinta on yhtä oikea kuin mikä tahansa muukin.

Omista uskonasioistani en juurikaan viitsi puhua muille. Ehkä osittain siksi, etten ole näitä asioita selvittänyt kunnolla itsellenikään. Sen kuitenkin tiedän, että mikäli kristitty Jumala ei ole ruotsalainen sosialidemokraatti, katolisen, ortodoksisen ja protestanttisen kirkon lipeämistä jumalansa tahdon palvelemisesta voi pitää sangen ilmeisenä. Siinä, missä ihmisten vakaumus on henkilökohtainen ja arvokas asia, jonka pilkkaaminen on suunnilleen yhtä järkevää kuin ihmisten halventaminen heidän ulkonäkönsä perusteella, kirkot ja organisaatiot eivät tällaista kunnioitustamme ansaitse. Kirkkoja ja niiden äänitorvia kuten myös näiden nimissä tehtyjä tekoja saa ja pitää arvostella jos ne tuntuvat sen ansaitsevan.

Jotkut yrittävät rajoittaa näiden tekojen kommentointia uskonrauhaan ja uskonvapauteen vedoten, mutta tällaisia pellejä sopii huitaista hanskalla poskelle ja odottaa, että ne kääntävät sen toisenkin, ja toistaa harjoitusta kunnes ne ottavat opikseen.

Tulin äsken laivalla Helsingistä kotiin.

Istuskelin Starissa siellä 8. kerroksen kahvilassa nöräämässä. Kansan syvät rivit olivat liikkeellä myös, ja siellä sai seurata kahta toisistaan riippumatonta näytelmää. Kummassakin tapauksessa emansipoituneet naiset nuhtelivat erittäin kovaäänisesti huonotapaisia miehiään.

Ensin toisesta pöydästä kuului 142 desibelin voimalla "vedä vittu päähäs äläkä päätä mun puolesta". Viiden minuutin kuluttua toiselta puolelta kuului hieman vienommin mutta silti sangen kuuluvasti "haista vittu saatanan apina".

Kuka vielä väittää, että matkustaminen olisi tylsää ja viihteetöntä?

Niin kauan kuin muistan, on suomalaista asiakaspalvelua tavattu haukkua tai ainakin arvostella. Mietin tuossa asiaa ja tulin siihen tulokseen, että ainakaan nykyään moitteelle ei ole pahemmin sijaa kun taas joskus aikaisemmin on ollut, ja jäin miettimään, mistä se johtuu. Minulle tuli mieleen, että osa muutoksesta johtuu työelämän muutoksesta.

Ei siitä ole kuin 30 vuotta, kun "virkamies" oli arvostetuimpia ja tavoiteltuimpia työpaikkoja. Virkamies oli pyhä, erehtymätön, erottamaton ja kuolevaisen yläpuolella, ja tuollaisesta positiosta hän sitten kohteli asiakkaita kuin Paavi uskovaisia. Tämä oli se työntekijän paras a-ryhmä ja mittatikku muille. Ne, jotka eivät olleet virkamiehiä, apinoivat manööverit idoleiltaan. Oli sitten kyseessä bussikuski, tarjoilija, alkon myyjä tai lippukassan täti, väki omaksui tämän virkamiesasenteen. He ovat työssä ja ylevää sakkia ja muiden pitää nöyrtyä heidän oikkuihinsa. Näin saimme ynseitä bussikuskeja, nenänvarttaan pitkin katsovia tarjoilijoita, täydellisen joustamatonta asiakaspalveluhenkilöstöä. Ei heidän kuulu joustaa tai olla kiinnostunut asiakkaasta, koska idolikaan ei ole.

Nuo ajat menivät. Ei kukaan unelmoi tänään virkamiehen kunniakkaasta urasta paitsi eurouskovaiset Brysseliin tähtääjät. Suomessa on aina ollut jokseenkin hyväksyttävää ja suositeltavaa tehdä työnsä hyvin, ja tämä ei ole kadonnut mihinkään paitsi ehkä rakennusalalla. Asiakaspalvelussa ihmiset eivät enää ihannoi kalseaa virkamieskäytöstä vaan esimerkki otetaan ympäriltä tai vaikkapa tv:n jenkkisarjoista. En muista, koska olisin saanut Suomessa viimeksi huonoa palvelua. Bussikuskit ovat mukavia, tarjoilijat myös. Kaupoissa saa palvelua jos kohta myyjät eivät aina tiedä mitä ovat myymässä, mutta ne ovat tietämättömiä hymyillen. Nuoremmat lääkärit ovat huomattavan mukavia 55-vuotiaisiin virkaveljiinsä verrattuna. Jne.

Myytti vain elää sitkeästi ja se olisi jo aika kuopata.

Vanhan tutun, jolla hänelläkään ei mennyt niin kovin vahvasti, näkemisestä huolimatta tämä on ollut vähän sellainen päivä, että oikeastaan parempiakin saisi tulla vastaan.

Palkitsin itseni tuossa kahdeksan maissa kämpästä löytyvällä miedolla alkoholilla. Tänne oli jäänyt hämmentävä pino kaikennäköistä breezeriä ja mesimarjasiideriä ja herra ties mitä. Siirsin ne tuulensuojaan ja nenä on hiukan hukassa. Palkitsin sitten lopuksi itseni ensin vuorokaudenaikaan sopivalla viskillä, joka alkuillan huomioon ottaen oli 22-vuotias Glendullan. Kun sitten olin viskin makuun päässyt, päätin ottaa myös siivun vuodenaikaan sopivaa viskiä, joksi valikoitui 24-vuotias Port Ellen. Poppikoneesta olen soitellut runsaasti Roland Kaiseria, GG Andersonia ja Die Paldaueria, joita voin lämpimästi mainostaa kaikille, epäilemättä moniaille, saksankielisen uudemman iskelmän ystäville.

Lienee aika mennä nukkumaan.

Toisaalla oli puhetta suomen kielen kauniista sanoista. Niitähän riittää, mutta äkkiseltään ainakin seuraavat ovat huomionarvoisan kauniisti sointuvia:

• nysvätä
• puliveivari
• vieroksua
• äveriäs

Lisääkin varmasti löytyy kun vain hetken miettii.

Yritin tänään tilata British Telecomilta puhelinlinjaa kämppääni. Tuossa maassa puhelinlinja pitää olla, että sen päälle saa nettitöpselin, vaikka koko linjaan ei ikinä laittaisi edes puhelinta kiinni.

Netissä homma ei onnistunut, koska olin asunut kyseisessä osoitteessa liian vähän aikaa. Joten soitto asiakaspalveluun. Sain annettua sinne osoitteen ja nimen ja vanhan puhelinnumeron, joka siihen kämppään on aikaisemmin ollut kytkettynä. Ongelma tuli kuitenkin yhteystietojen kohdalla. Niiden hieno atk-systeemi ei suostu ottamaan tilausta vastaan, jos siellä ei ole puhelinnumeroa yhteystietona. Toisaalta niiden käyttöliittymä ei anna syöttää sinne kuin brittiläisiä lankapuhelinnumeroita. Joten siis pystyäkseen tilaamaan uuden linjan BT:ltä, pitää olla BT:n linja, jonka numeron sinne voi antaa yhteystiedoiksi. Yrittävät nyt tehdä jotain jollain keksityllä numerolla, mutta epäilen, että siitä ei tule mitään.

Taannoin lentokentällä sain seurata jälleen kerran läheltä, miten ihmiset käyttäytyvät kun lentoja peruutetaan tai ne ovat tukevasti myöhässä.

Ensimmäinen ryhmä räyhää ja aukoo päätään minkä kerkiää. Kovaäänistä mesoamista ja palveluskunnan haukkumista. Sen katsominen nolottaa ja koko touhu vaikuttaa jokseenkin moukkamaiselta. Toisinaan nämä saavat tahtonsa läpi, useammin kuitenkaan eivät. Toinen ryhmä käyttäytyy juuri ja juuri korrektisti, mutta ei ole valmis antamaan periksi mistään asiasta tuumaakaan "minua ei kiinnosta miten asia järjestyy kunhan se järjestyy". Jos asia on järjestettävissä, nämä yleensä onnistuvat asiansa järjestämään aika hyvin, sillä jämäkkyydellä yleensä saa aikaan tuloksia. Mutta jos yhtälö on mahdoton, heitä ei sitten lopulta erota ensimmäisestä ryhmästä mikään. Ja jono kerääntyy taakse kun nämä eivät suostu uskomaan tosiasioita esimerkiksi aikatauluista tai siitä, paljonko kello on.

Olen kuulunut noihin ryhmiin vain harvoin jos koskaan. Itse olen saanut kerrassaan erinomaista palvelua poikkeustilanteissa myös toisella tavalla. Kun esimerkiksi joku lento on peruutettu, en viitsi hyökätä sinne selvittelytiskeille ensimmäisenä vaan annan rähisijöiden mennä ensin. Niiden jälkeen siellä on tiskillä elämäänsä ja duuniinsa kyllästynyt virkailija, joka mielellään losauttelisi siitä jonosta pahimmat räyhääjät pumppuhaulikolla päreiksi jos se ei laskisi bonuksia.

Itse olen mennyt sinne hymyillen ja kertonut, että minulla on tällainen juttu, voisikohan tälle tehdä mitään. En turhaan viitsi huutaa ihmisille, jotka eivät ole edes etäisesti syyllisiä yhtään mihinkään henkilökohtaisesti. Sitten kun sanotaan, että tänää ei kyllä nyt onnistu kun lentoja ei enää mene, sanon yleensä jotain tyyliin "no ei se mitään. Sellaista sattuu eikä tässä nyt niin kiire olekaan. Koskas sitten pääsisi?". Olen huomannut, että henkilökunta on mielellään avulias sellaiselle, joka ei tuossa tilanteessa rähjää kuin kiiluvasilmäinen hullu. Poikkeuksetta olen saanut asian järjestymään juuri niin hyvin kuin se voi järjestyä. Pääsen ensimmäisellä lennolla liikkeelle ja maagisesti tuollaisissa tilanteissa usein jaettavat upgradet ja muu ekstra osuvat kohdalle.

Rähjääjä kyllä pääsee ensimmäiselle lennolle, mutta peräpenkkiin kolmen koliikkisen kersan väliin. Herrasmiesmäisesti ja sivistyneesti käyttäytyvä taas saa sen vapaana olevan bisnesluokan paikan, ja lisäksi kaikille asianosaisille jää hyvä mieli.

Siinä ne nyt sitten ovat. Ensimmäiset pakatut laatikot. Jätesäkkejä täyttyi jo riittoisasti ja kun ne loppuivat, pöydällä odottaa taas yksi röykkiö pois viemistä ja taloyhtiön pieni roskalaatikko kiittää.

Viime kerralla muuttaessa oli seitsemän vuoden tauhka perattavana, nyt vain kahden, joten urakka ei liene aivan mahdoton. Vaatteet kävin läpi joutuisasti. Tällä kertaa isoin luuta näyttäisi lakaisevan atk-krääsähyllyssä. Siellä on käsittämätön määrä kaikennäköisiä ikivanhoja softaversioita, pahvilaatikoita, joissa on joskus ollut softaa, manuaaleja aikaa sitten käytöstä poistettuihin kännyköihin, käytöstä poistettuja kännyköitä sekä kummallisia piuhoja, jotka eivät ole ikinä sopineet mihinkään.

En ole tietoisesti jaellut täällä sijoitusvinkkejä, mutta niin usein ponnahtaa esiin kysymys siitä, onko eläkevakuutus hyvä vai huono juttu ja kannattaisiko sellainen nyt ottaa, joten lausun asiasta mielipiteeni nyt tässä näin yhdessä paikassa. Kyseessä on puhtaasti oma mielipiteeni eikä se edusta mitään virallista totuutta tai tieteellistä lähestymistapaa.

Minusta eläkevakuutukset kannattaa kiertää kaukaa. Ne voivat olla ihan hyvä juttu lopulta, mutta niissä on minusta niin paljon riskejä, että en ottaisi. Säästää kannattaa kyllä, jollain tavalla. Hyvä tapa eläkesäästää on pitää rahaa osakemarkkinoilla aluksi 100% ja sitten siirtyä pikku hiljaa korkopaperien suuntaan siten, että eläkkeelle siirtyessään varmaa mutta matalaa tuotta tuottavissa korkopapereissa on lähes 100% pääomasta. Tämän voi tehdä itse jos osaa tai säästää aluksi osakerahastoihin sen verran, että siellä on pääomaa noin 10-15 tonnia, jonka jälkeen pankkien varainhoidot alkavat olla kiinnostuneita henkilöstä asiakkaana. Niissä voi sitten sopia, miten tuo allokaatio muuttuu vuosien kuluessa ja sitten ei taas tarvitse tehdä itse käsin mitään.

Riskit eläkevakuutuksissa ovat jokseenkin nämä. Näistä eivät varmasti kaikki toteudu, mutta joku saattaa toteutua, sillä aika tästä päivästä eläkkeelle on aika pitkä ja siinä ajassa maailma ehtii muuttua paljon.

1. Emme tiedä tulevaisuuden veroratkaisuista mitään. Nyt sanotaan, että kun säästät nettopalkasta, saat nostaa sitten eläkkeesi pääomatuloveroprosentilla. Mutta mikä tuo prosentti on ja onko järjestelmä silloin vielä tämä? Meillä on historiaa siitä, että eläkevakuutusten verokohtelua muutetaan lennossa olemassaoleviin sopimuksiin kajoten eikä vain uusia koskien. Näin tehtiin silloin kun ne siirrettiin tuloverotuksen piiristä pääomatuloverotuksen piiriin ja poistettiin ainoa motiivi, joka 99,42%:lla oli eläkevakuutus ottaa, eli se, että sinne sai laittaa tuloverovapaasti jonkun summan rahaa.
2. Emme tiedä tulevaisuuden eläkejärjestelmästä mitään. Meillä on työeläkejärjestelmä, mutta entäs jos se romahtaa ja tulevia eläke-etuuksia joudutaan leikkaamaan? Tehdäänkö leikkaukset koskemaan kaikkia vai tehdäänkö leikkaukset "sosiaalisesti oikeudenmukaisesti", eli leikataan työeläke niiltä, joilla valtio tietää säästöjä olevan? Eläkevakuutukset ovat siinä määrin säännelty juttu, että noita rahoja ei voi kätkeä verottajalta mihinkään. Pahimmassa tapauksessa eläkevakuuttaja maksaa veroissa julkisen järjestelmän ja nettopalkassaan yksityisen täydentävän, mutta työeläkettä leikataan täsmälleen sen verran kuin yksityisesti saa, eli maksetaan kahdesti ja saadaan kerran.
3. Riippumatta siitä, mikä on asuinmaa, eläkevakuutuksen tuotosta pitää maksaa vero Suomeen. Muiden pääomatulojen tapauksessa verotusmaa on se, missä sattuu asumaan. Jos aikoo asua ikänsä Suomessa, tämä kohta on tietenkin merkityksetön.
4. Emme tiedä, mikä on eläkevakuutusten kohtalo siinä tapauksessa, että sellaisen myöntänyt vakuutusyhtiö menee konkurssiin. Sellaistakin on toisinaan tapahtunut varsinkin punapääomaa lähellä.
5. Eläkevakuutuksesta ei pääse eroon tuottojen kanssa oikeastaan mitenkään. Jos näyttää siltä, että valtio alkaa nysvätä ikävää lainsäädäntöä tai vakuutusyhtiö on menossa kanttuvei, rahojaan ei saa sieltä pois kertyneen tuoton kanssa, ulos saa ainoastaan inflaation syömän pääoman. Sitoudut siis pariksi vuosikymmeneksi järjestelmään, joka voi osoittautua kannaltasi katastrofaalisen huonoksi. Ja vaikka tiedät sen muuttuvan täydelliseksi kyrdeksi, joudut vain maksamaan kuukaudesta toiseen ja elättämään tuota käenpoikasta.
6. Sijoitusinstrumentti, jota on varaa markkinoida jatkuvasti valtavilla mainoskampanjoilla ja myydä suoramyyntinä "veroneuvonnan" tai muun kusetuksen nimikkeen alla, on oltava hemmetin hyväkatteista puuhaa. Nämä rahat tulevat eläkevakuuttajilta.

Mutta valinta on vapaa. Itse en ottaisi ikimaailmassa suomalaista eläkevakuutusta vaan säästäisin muuten.

Päivä on mennyt hoitaessa sellaisia asioita, jotka ovat Tallinnassa halvempia kuin Englannissa. Kamera on puhdistettavana, röykkiö vaatteita on pesulassa. Samaten kävin ostamassa muutaman uudesta mestasta pomminvarmasti puuttuvan asian, joskaan en löytänyt siedettävää kirjahyllyä. Yhden löysin, mutta sen toimitusaika oli pidempi kuin heti, joten se ei kelvannut. Pitänee katsella toisaalta. Vielä pitäisi ostaa ilmeisesti jotain verhoja ja vuodevaatteita, mutta ne jätin suosiolla ylihuomiseen kun käyn joka tapauksessa kaivamassa taas auton kinoksesta, että saan haettua pesulakuorman takaisin.

Enää pitäisi pakata, ja ajatuskin ahdistaa. Muuttopäivän sain sovittua ensi viikon keskiviikoksi nyt kuitenkin, eli siihen mennessä pitäisi varmaan tehdä jotain.

Kuten olen joskus aikaisemmin kirjoittanut, minusta on hieno homma, että Helsingistä lennetään ympäri vinkuintiaa päivittäin sellaisiin mestoihin, joihin ei pääse edes Euroopan suurista maista, ja bisnes jopa tuntuu olevan kannattavaa eikä airfrancemaista tukiaismaailmanvalloitusta.

Olen nyt mennyt kymmenisen kertaa Helsingin läpi parin viime kuun aikana. Lehtiinkin on päässyt Finnairin kaukolentojen sietämätön myöhästely, ja aivan aiheesta. Kiinnitin jo joskus syksyllä huomiota siihen, että kaukolennoista yksi tai kaksi on aina vähän myöhässä ja yksi tuntikausia myöhässä, ja meno on vain pahentunut vuoden loppua kohti. Juuri äsken tulin taas Helsingistä ja kolmesta kaukolennosta vain Bangkok oli ajoissa. Peking oli 40 minuuttia myöhässä ja Mumbain myöhästymistä ei edes tiedetty vielä. Seitsemältä lähtenyt lento ei ollut saanut minun sieltä 20:30 lähdettyäni vielä edes lähtöaikaa itselleen.

Finnair selittelee, että kyse on onnettomista yhteensattumista. Voi olla, mutta maineelle jatkuva myöhästely avainreiteillä ei ole hyväksi. Jos niillä on ongelmia pitää nykyistä reittiverkostoa toiminnassa nykyisellä konemäärällä ja koneiden kunnolla, silloin pitää joko hommata lisää lentokoneita tai supistaa sen verran reittivalikoimaa, että kaikille lentokoneille toisinaan tulevista vioista voidaan toipua jotenkin säällisessä ajassa ilman, että yksi kahdeksan tunnin myöhästyminen myöhästyttää lentoja seuraavat kaksi viikkoa. Tai ehkä bisnes lentää niin vahvasti, että ne voivat kohdella asiakkaita kuin Paavi uskovaisia, mutta yleensä tällä asenteella on edessä lopulta ollut konkurssi. Finnairin on lisäksi aivan turhaa piiloutua ulkoistamiensa huoltopalvelujen taakse. Ei asiakasta kiinnosta, millainen hankintaketju siellä takana on. Asiakas on asiakkuussuhteessa Finnairiin ja sen kuuluu vastata Ali Hankkijan työstä kuin omastaan asiakkaan suuntaan eikä selitellä, että kyllä me hyviä olisimme, mutta nuo, joille maksamme banaaneilla, eivät kykene ylisuorituksiin.

... mutta tässä alkaa jo olla pihiydelle palkinto.

Mittailimme juuri tuossa, kuinka tilava ja mukava on 29 tuuman penkkiväli. Mutta eihän matka kestä kuin 12 tuntis ja koneen hajotessa saa ylimääräisen 12 tunnin odottelun intialaiselle lentokentälle.

Löysin sitten tällaisen Greenwichistä. Hemmetin kallis, tai no 150 puntaa kuussa enemmän kuin mitä olin ajatellut mörskästä maksaa, mutta nuo 150 puntaa muuttavat näemmä ihan oleellisesti sitä, mitä rahalla saa. Hiukan halvemmalla, 1300-1400 punnalla kuussa saa hyvin tavallisia peruskaksioita, tuo viimeinen satanen sitten tuo markkinoille nämä, joissa on kerroksia, viisi huonetta ja piha. Eilisen kiertelin katselemassa kaksioita ja totesin nyt sitten kuitenkin, että minulla olkoon tuohon kalliimpaan rahaa. Jos löydän jotain järkevää duunia ennen tämän vuoden loppua, sitten ongelmaa ei olekaan, koska järkevästä työstä myös maksetaan jokseenkin järkeviä summia. Mutta on tuo sen verran kallis, että säästöihin koskematta parin vuoden eläminen siinä mitään tekemättä saattaa olla hiukan hankalaa.

Itse asiassa vasta eilen yhtä toista katsomassa käytyäni selvisi, että Bow olisi kanssa ollut ihan kelpoisaa aluetta. Luulin sitä samanlaiseksi kuin Poplar, jossa etniset vähemmistöt hyppivät liaaneilla puusta toiseen paitsi jos joku on varastanut ne puut. Bow oli valtaosin aika mukavan näköistä seutua, mutta kaksi päivää kämppiä katseltuani iski lamaannus ja kun tämän nyt sain niin myös otin. Greenwich on seutuna täydellisen tuttua, mikä helpottaa asettumista kummasti.

Nyt pitäisi sitten lähteä tekemään jotain papereja ja kuponkeja. Illalla ajattelin palkita itseni lämpimällä oluella.

Päivän lehti tietää kertoa, että Tampereen yo-talo oli kieltäytynyt päästämästä jotain pellekerhoa soittamaan sinne arjalaishenkistä metallimusiikkia "natsiepäilyjen vuoksi".

Omistaja saa tietysti kieltäytyä vuokraamasta tilojaan perustelematta sitä mitenkään, mutta tämä perustelu haisee kuin eilispäivän lounas. Mikä hemmetin perustelu "natsiepäily" oikein on? Pahimmillaan kyse on siitä, että on sorruttu trendikkäästi punavihreän näennäissuvaitsevan painostuksen edessä. Parhaimmillaankin kyse on jokseenkin hämmentävästä perustelusta, sillä Suomessa erityisesti ei saa harjoittaa syrjintää esimerkiksi poliittisten mielipiteiden perusteella. Minun nähdäkseni tässä tehdään juuri näin.

Olen penännyt pitkään ja useasti jonkunnäköisen liberaaliuden ja suvaitsevaisuuden esiinmarssia Suomessa. Suvaitseva yhteiskunta sietää arjalaishenkisen metallimusiikin siinä kuin punavihreät pummitkin ja jos joku kopla tekee itsestään julkisesti pellen, niille voidaan nauraa yhdessä. Suomalainen näennäissuvaitsevaisuus sen sijaan on turskea tuulahdus 70-luvun retoriikkaa. 70-luvulla oli "edistyksellisiä" stallareita, jotka oikeasti jumaloivat maailman senhetkisistä hallinnoista kaikkein verisintä ja pysähtyneintä. "Taantumukselliset" kannattivat sellaisia asioita kuin sananvapautta, poliittisen vaikuttamisen vapautta, lehdistönvapautta jne. ja olivat altavastaajina aina kun "edistykselliset" halusivat näitä vapauksia kaventaa siinä tapauksessa, että kritiikki osuu suurta Neuvostoliittoa tai kommunismia vastaan.

Tänään meillä on "suvaitsevaisia", jotka suvaitsevat kaikkia heidän kanssaan samaa mieltä olevia ja jotka yrittävät jatkuvasti heittää kapuloita sananvapauden, kokoontumisvapauden, julkaisuvapauden ja poliittisen vapauden rattaisiin jos esimerkiksi halutaan järjestäytyneemmin arvostella vapaata maahanmuuttoa ja peräti lopettaa se erityisesti islamilaisista maista tykkänään. "Fasistit" ovat aikamme taantumuksellisia, jotka kuitenkin maagisesti kannattavat huomattavasti useampia länsimaisen yhteiskunnan perusvapauksia ja yksilön oikeuksia kuin "suvaitseva" punavihersakki.

Tampereen episodi osoittaa ainakin minulle sen, että erilaisten ajatusten suvaitsemiseen ja sietämiseen on meillä vielä matkaa. Ja se matka on pitkä ja kivinen. Siinä, missä yliopistot muualla maailmassa pääsääntöisesti ovat suvaitsemisessa ja erilaisen hyväksymisessä olleet aina eturintamassa, Suomessa ne ovat viimeiset 40 vuotta olleet pysähtyneisyyden ja ahdasmielisyyden linnakkeita ja kaikennäköisten muotiaatteiden vietävissä. Minusta on tuntunut jo pitkään siltä, että Otaniemen Kokoomusteekkarit ovat sangen avarakatseista ja maailmasta hyvin perillä olevaa sakkia Tampereen yliopiston kasvatteihin verrattuna, ja tämän asian ei pitäisi olla kunniaksi oikeastaan kummallekan ryhmälle.

Aikaisemmin Suomen valtaapitävät valittiin Moskovassa. Nyt puhaltelevat uudet tuulet. Kukahan tämänkin nollatutkimuksen on viitsinyt rahoittaa? En tiedä päätetäänkö Suomen henkilökysymyksistä edelleen Moskovassa, mutta sen tiedän, että Moskovan henkilökysymyksiä ei niin kauhean usein ole päätetty Helsingissä tehtävissä gallup-kyselyissä. Ja miksipä oikeastaan pitäisikään?

1200 punnalla kuussa saa koirankopin. 1300 punnalla kuussa, jota olin ajatellut ylärajaksi, saa koirankopin kalustettuna. 1400-1500 punnalla saa 4-5 huonetta pihalla.

Hitsi mitä tehdä?

Afrikassa osataan taas kusta omaan pakkiin. Tällä hetkellä Keniassa, joka on ollut vuosikymmenet itäisen Afrikan stabiili valtio. Stabiliteetti on ollut hyvä bisnes niin turismin kuin kansainvälisten yritysten konttorienkin takia. Kun rähinää jatketaan vielä vähän aikaa, tämä bisnes pakkaa kamansa ja häipyy Etelä-Afrikkaan, joka on kaukana, mutta jossa on vaikea päästä hengestään.

Luin tänään Financial Timesiä, ja siellä joku älykkö oli jo tullut siihen tulokseen, että tuokin rettelö on eurooppalaisten syytä ja että Eurooppa saa taas harrastaa itsetutkiskelua. Minulle ei oikein avautunut, millä tavalla asia oli eurooppalaisten vika, mutta liekö tuolla niin väliksikään. Maailman ikävät asiat ovat eurooppalaisten syytä paitsi jos niistä voidaan syyttää amerikkalaista imperialismia, ja kummassakin tapauksessa tarvitaan eurooppalaista rahaa asioiden korjaamiseksi ja aneiden ostamiseksi. Epäilen, että Kenia ei muodosta tässä asiassa poikkeusta.

Vuosi vaihtui ja samalla muuttuu moni asia. Olen nyt virallisesti työtön! Lontooseen muuttoa pitäisi edistää etsimällä asunto ylihuomenna. Toivottavasti löytyy.

Tänne kirjoittelua jatkan rauhallista tahtia aina kun maailmalla joku asia kaipaa välttämättä huomiotamme.