Yksi keskeinen havainto suuria lehtiotsikoita päivittäin tuottavassa finanssikriisissä on se, että harva on huomannut vielä mitään muuta. Kaikki toimii aivan kuin ennenkin paitsi Islannin pesojen vaihtaminen, joka pitäää tehdä Gunnarilta pimeällä kujalla jos niitä sattuu tarvitsemaan.

Vaikutuksia Suomeen pyritään nyt korostamaan ja varoittelemaan, että kohta vasta kauheita tapahtuu.

Voi olla, että tapahtuu, mutta voi olla myös, ettei tapahdu ainakaan nyt heti alkuun paljon mitään. Suomessa keskeinen kysymys on työllisyyden kehitys. Varmasti lama lisää työttömyyttä, mutta kuinka paljon? Kun ihmisten sijoitukset asuntomarkkinoilla ovat lähinnä oman kodin suuruisia ja osakkeissa olevaa löysää rahaa ei tarvitse realisoida nyt vaan se on pitkäaikainen sijoitus, mitään akuuttia tarvetta myydä asioita tappiolla laskua syventäen ei välttämättä ole, paitsi jos työttömyys pompsahtaa.

Englannissa asuntolainoista iso osa mutten tiedä kuinka iso on ollut ns. buy to let -lainoja, eli joku ostaa 100% velaksi asunnon, vuokraa sen ja maksaa vuokratuotoilla korot ja lyhennykset. Tässä mallissa ongelma on heti jos asunto jää pariksi kuukaudeksi tyhjilleen, koska yleensä näin tekevillä ei ole niin paljon muita tuloja, että voisi vuokrakämpän lainat hoitaa. Asuntoja tulee pakkomyyntiin ja kuoppa syvenee.

Suomessa kuitenkin työpaikkansa säilyttävälle ei tapahdu mitään. Laina-aika on pidentynyt korkotason noustessa mutteivät kuukausierät paitsi jos on ottanut tasalyhenteisen lainan, muttei sellaisia ole tainnut monikaan enää viime vuosina ottaa kun se on kallis hoitaa alussa, jossa rahaa on vähemmän käytössä. Vaikka vakuusarvo putoaisi, se ei vaikuttaisi mihinkään, koska se on vain numero jossain ennustuksessa. Kun ei ole pakko ostaa eikä myydä ja pystyy lainansa hoitamaan, ei tapahtunut mitään.

Työttömyys varmasti pompsahtaa, mutta kuinka paljon? Kun toisaalta eläkkeelle jää jatkuvasti suurempia ikäluokkia kuin työelämään tulee, eli työmarkkinoilla on joka päivä hiukan vähemmän väkeä kuin eilen. Jos Nokian kokoinen putka siirtää toimintansa pois Suomesta, silloin ongelma on iso, koska hyväpalkkaista kuluttajaa poistuu pilvin pimein kortistoon ja tuo näkyisi koko yhteiskunnassa kuten jo Lontoossa näkyy se, että pankeista on potkittu pois kuopiollinen jengiä. Ravintoloissa on tilaa, baarit ovat tyhjillään, minicab-kuskikin valitteli ajojen määrän ja näin omien tulojen pudonneen puoleen muutamassa kuukaudessa.

Nyt tilanne vaikuttaisi siltä, että työntekijän neuvotteluasema työmarkkinoilla ei ole kaksinen. Firmat voivat aina pakata kamansa ja lähteä muualle ja nyt niitä ei siihen kannattaisi motivoida, koska siitä seuraisi romahdus. Palkkaneuvotteluissa kannattaa käyttää enemmän luovuutta kuin perinteistä pennilinjasta räyhäämistä. Esimerkiksi jättämällä palkankorotukset pieniksi ja sopimalla isosta bonuksesta jos firmalla menee hyvin. Tai jotain.

Mielestäni tämän kriisin seuraava aalto maailmalla liittyy eläkkeisiin. Kaikki länsimaat ovat jonkunnäköisessä “suuret ikäluokat” -tilanteessa ja vain USA:ssa ja Britanniassa väestö on kasvanut nopeasti, ja niistäkin jälkimmäisessä paikassa kasvu on pääosin hyödytöntä, koska se sijoittuu arabi- ja bangladeshilaisghettoihin, joista ei ole ihmisiä onnistuttu tähänkään saakka motivoimaan huippuosaajatielle vaan lähinnä kyse on menoerästä.

Mutta siis eläkkeet. Joissain maissa eläkkeet ovat suoraan sijoitusvarallisuuden tuottoa. Kun osakkeiden arvosta on haihtunut puolet, on lupa olettaa, että eläkerahoista on haihtunut neljäs- tai viidesosa. Suomessa eläkerahastojen kestävyys taas on laskettu vahvan talouskasvun ja hyvän osakemarkkinatuoton varaan. Nyt talouteen ennustetaan vaatimatonta kasvua useaksi vuodeksi, ja osakemarkkinoilla on tullut turskaa viime aikoina runsaasti.

Joten olemme siinä tilanteessa, että pitää joko leikata eläkkeitä, nostaa eläkemaksuja tai tyhjentää eläkekassoja paljon vauhdikkaammin kuin oli tarkoitus jättäen niihin vajauksen. Kaksi ensimmäistä ovat suoraan pois kulutuskysynnästä nyt, joten niistä seuraa työttömyyttä ja talousongelmia ja lisää laskua. Kassojen putsaaminen rivakasti taas jättää pään vetävän käteen joskus 10-15 vuoden kuluttua. Jos silloinkin sattuu olemaan lama, tuloksena on iso kuoppa kuten 90-luvun alussa kun useampi asia sattui samaan aikaan. Tämän tien valitseminen on siis riski.

Työssäkäyvien eläkemaksuja ei voine loputtomiin nostaa ja paikata vajetta sitä kautta, joten jotain leikkauksia eläkkeisiin lienee yleismaailmallisesti luvassa. Kun eläkeläisiä on paljon, raha on isolta osin pois juuri kotimaisesta kulutuskysynnästä.

En minä tiedä mitä tapahtuu, eikä taida kukaan tietää. Mutta olen ihmetellyt, miksi kukaan ei ole tarkastelussaan ottanut eläkejärjestelmiä mukaan ennustuksiinsa. Kun joka maassa tarvittaisiin vahvaa työllisyyttä ja eläkejärjestelmäongelmien takia joudutaan kotimaista kysyntää leikkaamaan, tuloksena ei todennäköisesti ole vahvaa työllisyyttä, ja sen puutteesta seuraa enemmän ongelmia kuin siitä, mikä on euron kurssi dollaria vastaan, öljyn tynnyrihinta tai jonkun yksittäisen arpalipun päivän hinta bingossa.