Tämän syksyn siirtomaakierros on lusittu.

Monella tapaa värikäs kierros, sopivasti erilaisia paikkoja ja maiseman vaihtamista sen verran usein, ettei aika käy tylsäksi.

Fiji lienee ihan ok paikka, mutta minä en erityisemmin pitänyt siitä, johtuen todennäköisesti siitä, että olin mestan turistireservaatissa. Maa on Australian kanariansaaret ja joka paikka on täynnä kaljaa juovia ääliöitä, joiden seurassa ainoa sallittu puheenaihe on se, kuinka hieno paikka Australia on, ja kun sitä on kuunnellut aikansa, se alkaa kyllästyttää. Sisämaassa olisi varmaan hienojakin paikkoja, mutta ilman nelivetoa sinne ei ole asiaa, joten jätin käymättä.

Tuvalu oli hauska "keskellä ei-mitään" -kokemus. Istuin sinne lentäessä takarivissä, ja maahantulokupongit loppuivat kesken ja niitä ei riittänyt minulle, joten täytin sellaisen vasta lentokentällä ja olin sitten jonon viimeinen. Rajamies katsoi kuponkia ja sanoi "kas, meillä on taas yksi turisti täällä, edellinen oli kaksi viikkoa sitten". Maa on pikkuruinen atolli kolmen tunnin lentomatkan päässä lähimmästä asutuksesta ja kuten kirjoittelin aikaisemmin, siellä oli tsunamihälytys ja pois pääsy hieman viivästyi, mutta onnistui kuitenkin. Eihän mestassa mitään ollut, mutta tällaisissa paikoissa on toisinaan kiva käydä katsomassa elämänmenoa.

Maa oli niin pieni, että kaikki tunsivat siellä jokaisen. Lentokentän vieressä oli hallintorakennus, jonka vieressä oli maan ainoa hotelli, ja sen baariin ministerit tulivat illansuussa. Minä kiersin saaren sisäministerin autolla kun oli lähdössä nätytämään paikkoja parille bisnestyypille ja kysyi hotellin baarissa, haluanko tulla mukaan katsomaan paikan ihmeitä, kuten jätteenpolttouunia ja sodanaikaista ruostunutta traktorinrämää.

Tongasta pidin runsaasti. Pääsaari oli ehkä hieman tylsän tasainen, mutta etelärannikon "blow holet" olivat spektaakkeli. Rannat olivat täynnä korallia, kalkkikiveä tai jotain muuta huokoista ja reikäjuustoista. Aina kun aalto tuli, kymmenet tai sadat pienet geysirit suihkuttivat vettä ja sen katsominen oli perin hypnoottista. Tunnin matka pääsaarelta pohoiseen oli Vava'u, jossa pääsi uimaan valaskalojen seassa. Saari oli muutenkin hyvin erinäköinen Tyynenmeren saari ulokkeineen, kukkuloineen ja poukamineen. Ryhävalaiden sekaan pääsi pulskimaan ja ne olivat kolmen metrin päästä katsottuna sangen kookkaita.

Tongalla käy turisteja, mutta ei mitenkään aivan mahdottomia määriä. Väki on ystävällistä ja mukavaa, mutta kukaan ei yritä myydä mitään. Kadulla joku saattoi kysyä mistä olen, mutta se oli vain uteliaisuutta ja sen jälkeen toivotettiin hauskaa päivänjatkoa eikä yritetty myydä turistiajelua ja possujuhlalippua.

Uudessa-Seelannissa olin kuukauden, ja se oli sopivasti sen mestan näkemiseen. Ehdin kierrellä tuossa ajassa sen aika ristiin rastiin ja se on nähty nyt siinä määrin, ettei sinne lie lähiaikoina syytä mennä uudelleen. Kuvankaunis maa ja valokuvaajalle paratiisi, mutta jossain vaiheessa pienuus ja takapajuisuus alkoivat ärsyttää. Auckland on ainoa suurempi kaupunki, ja se on keskustaltaan lähes täysin kiinalainen. Sen jälkeen on vain kylää ja pikkukaupunkia, jotka voi jakaa suunnilleen kahteen kategoriaan: maajussien tankkaus- ja ostospaikat, joissa ei ole mitään, ja turistiaktiviteettimestat, joissa on kaikissa tarjolla benjihyppy, koskenlasku, kalliokiipeily, helikopterilennätys ja 4wd-safari. Paikallisten kepulaisten mestat eivät pahemmin minua kiinnosta, ja koska en ole kiinnostunut kuvatuista enkä oikeastaan minkäänlaisista järjestetyistä aktiviteeteista aikatauluineen, myöskään jälkimmäiset eivät tarjonneet mitään suuria jipii-elämyksiä.

Koko valtio on jonkunlainen suuri lasten puuhamaa, ja ainakin minä kyllästyn Linnanmäkeen aina jonkun ajan jälkeen. Ehkä minä siellä joskus taas käyn, mutta en lähivuosina.

Australiaa pitää joskus kierrellä enemmän, nyt olen kierrellyt vain itärannikkoa. Aikansa se ottaa, pitää katsoa joskus sopiva parikuukautinen siihen. Näkemistä riittää, mutta ihmiset ovat jossain määrin pesussa kutistuneita, ja hampuusien, rantapummien sekä röyhkeiden ja huonotapaisten ihmisten runsaslukuisuus jaksavat aina yllättää. Parin kuukauden projekti voisi olla löytää mestasta yksi herrasmies.

Mitään suurempaa ikävää ei sattunut. Menomatka ei mennyt aivan suunnitellusti kuten kirjoitettu on, tuvalun tsunamihälytys oli jännittävä kokemus, Uudessa-Seelannissa oli hieman hysteerikkoa huolestuttavia terveysongelmia mutta ne ilmeisesti ratkaisivat itsensä eivätkä olleet mitään vakavaa, ja Australiassa onnistuin hajottamaan autonrenkaan ja katson nyt, tuleeko sieltä lasku perässä kun vuokrausfirman valtuuttamalla rengasliikkeellä ei samanlaisia renkaita ollut vaan ainoastaan melkein-samanlaisia.

Nyt sitten taas kotona uusien asioiden kimpussa.