Suomen uudet vientiyritykset
20/01/11 12:11
Kirjoitin tästä asiasta vähän juuri äskettäin parikin artikkelia.
Kirjoittaja tuo julki havainnon, että Suomeen ei ole viimeisen 20 vuoden aikana syntynyt yhtäkään uutta vientiyritystä. Tämän pitäisi pistää miettimään. Länsimaista ei todennäköisesti löydy yhtäkään maata, joka olisi pärjännyt tässä asiassa yhtä huonosti, ja itämaat pärjäävät paremmin kaikki. Suomi on siis lähinnä kehitysmaasarjassa.
Suomella on vientiyritysten luomisessa erityisongelmana kotimarkkinan koko ja läpikotainen persaukisuus. Tämä vaikuttaa sekä potentiaaliseen vientiyritykseen että tuon yrityksen potentiaalisiin rahoittajiin.
Vientimarkkinan avaaminen on aina taloudellisesti raskas investointi verrattuna kasvuun kotimarkkinoilla, sillä käytännössä tarvitaan ulkomaankielinen organisaatio tukitoimintoineen ennen kuin kaupanhieronta voi edes alkaa, ja tämä kustannus tulee etukenossa verrattuna mahdollisiin tuottoihin.
Kun kotimarkkina on pieni ja persaukinen, monikaan kasvuyritys ei pysty nyhtämään Suomen pieniltä markkinoilta niin paljon rahaa, että laajentumisen voi tehdä tulorahoituksella. Saksan kokoisessa maassa kotimarkkinan valloittamisessa onnistuminen tuo niin paljon rahaa, että laajentuminen hoidetaan kassavirralla. Sama koskee hieman Suomea suurempia maita, joissa keskiluokka on ostovoimainen.
Toinen ongelma liittyy rahoitukseen. Kun pienen firman vientiponnistus vaatii Suomesta käsin käytännössä ulkopuolista pääomaa, sitä ei Suomesta ole kovin avokätisesti tarjolla. Rahoitusta voi saada pankista, pääomasijoittajalta tai valtion rahoituslaitokselta.
Pankki ei käytännössä lainaa ja vaikka lainaisikin, sen asema olisi samanlainen kuin nykyisten valtion virastojen. Sieltä saa ehkä rahaa, mutta ei mitään muuta apua. Pääomasijoittajalla olisi intressi antaa kontaktiverkostonsa yrityksen käyttöön, jotta bisnes lähtee käyntiin rivakasti, mutta koska Suomen pääomasijoittajat mahtuvat samaan taksiin, markkinat eivät ole kovin kilpaillut ja pääomasijoittajilta saatavat diilit luokattoman huonoja.
Pankilla ei ole mitään erityistä osaamista jonkun ulkomaan niche-markkinoista ja valtion virastot ovat täynnä kepulaisia kiintiöpolitrukkeja, joiden käsitys mistään on varsin vaatimatonta sorttia. Näistä instansseista ei ole tarjolla mitään muuta kuin korkeintaan rahaa jos sitäkään, joten yritys on täysin omillaan miettimässä, mistä ihmeestä löytyy käyttökelpoisia kontakteja johonkin toiselle puolen palloa.
Tämä ongelma ei tietenkään ole ratkaisematon, mutta se vaatii uutta tapaa katsoa asioita.
Eilinen tai toissapäiväinen päätös kipata 180 miljoonan laina johonkin käytännössä kotimarkkinoille päätyvän laivan rahoittamiseen, on yksi osoitus siitä, mikä on perseellään. Vientiluototus pyörii liiaksi suurten firmojen ympärillä. Nämä firmat voisivat rahoittaa vientinsä itsekin, mutta jostain syystä eivät kuitenkaan tee niin. Viennin tukiratkaisujen käyttäminen ikuiseen ja mitään tuottamattomaan telakkatukeen on lähinnä irvokasta.
Kun vientiä aloitteleva yritys tarvitsee rahoitusta kohtuullisilla ehdoilla sekä kontakteja, joita muualla maailmassa saadaan molempia yksityisiltä pääomasijoittajilta, Suomeen pitää luoda joku tätä vastaava julkinen järjestelmä, johon rahoitus otetaan savupiipputeollisuuden saamista tukiaisista ja lainoista.
Rahoituksen pitää tulla valtiolta, mutta putkan johto ja asiantuntemus yksityisiltä tahoilta, jotka sitoutetaan toimintaan mukaan rahalla ja pienillä omistusosuuksilla. Suomessa on kyllä ihmisiä, joilla on hyviä ja käyttökelpoisia kontakteja ympäri maailmaa, mutta koska valtion virastot täytetään herrahissin jättämillä poliitikoilla, niissä ei tällaista osaamista ole. Suomessa on runsaasti golfmailan varteen siirtyneitä nuoria eläkeläisiä, hieman vanhempia eläkeläisiä, asiasta kiinnostuneita kulissien takaisia vaikuttajia ja muita harmaita eminenssejä, joiden osaaminen ei nyt hyödytä ketään. Monella näistä on jonkunnäköinen hengen palo asiaan ja he voisivat varmasti olla käytettävissä hyvinkin kohtuullista korvausta vastaan, sillä he ovat omat miljoonansa jo keränneet. Jos tällaisia mekanismeja on jo, niiden tulokset ovat siinä määrin vaatimattomia, että ne kannattaa rehellisesti lakkauttaa ja rakentaa uudelleen.
Näin ei kuitenkaan tehdä, lähinnä syistä, jotka ovat parhaimmillaankin puolivillaisia. Asioita on hallittu ja hallinnoitu Perinteisin Menoin vuosikymmenet ja rakennettu Suomen savupiipputeollisuus, joten järjestelmän on oltava täydellinen. Tämän päivän uusi vientiteollisuus on palveluvientiä kaikkialle maailmaan internetin ympärillä eikä sitä, että rakennetaan johonkin kehitysalueelle ruukki ja viedään sen tuotteita valtion tukiaisilla Neuvostoliittoon.
K-linjan miehillä ja heidän henkisillä rintaperillisillään on tässä bisneksessä varsin vähän annettavaa.
Kirjoittaja tuo julki havainnon, että Suomeen ei ole viimeisen 20 vuoden aikana syntynyt yhtäkään uutta vientiyritystä. Tämän pitäisi pistää miettimään. Länsimaista ei todennäköisesti löydy yhtäkään maata, joka olisi pärjännyt tässä asiassa yhtä huonosti, ja itämaat pärjäävät paremmin kaikki. Suomi on siis lähinnä kehitysmaasarjassa.
Suomella on vientiyritysten luomisessa erityisongelmana kotimarkkinan koko ja läpikotainen persaukisuus. Tämä vaikuttaa sekä potentiaaliseen vientiyritykseen että tuon yrityksen potentiaalisiin rahoittajiin.
Vientimarkkinan avaaminen on aina taloudellisesti raskas investointi verrattuna kasvuun kotimarkkinoilla, sillä käytännössä tarvitaan ulkomaankielinen organisaatio tukitoimintoineen ennen kuin kaupanhieronta voi edes alkaa, ja tämä kustannus tulee etukenossa verrattuna mahdollisiin tuottoihin.
Kun kotimarkkina on pieni ja persaukinen, monikaan kasvuyritys ei pysty nyhtämään Suomen pieniltä markkinoilta niin paljon rahaa, että laajentumisen voi tehdä tulorahoituksella. Saksan kokoisessa maassa kotimarkkinan valloittamisessa onnistuminen tuo niin paljon rahaa, että laajentuminen hoidetaan kassavirralla. Sama koskee hieman Suomea suurempia maita, joissa keskiluokka on ostovoimainen.
Toinen ongelma liittyy rahoitukseen. Kun pienen firman vientiponnistus vaatii Suomesta käsin käytännössä ulkopuolista pääomaa, sitä ei Suomesta ole kovin avokätisesti tarjolla. Rahoitusta voi saada pankista, pääomasijoittajalta tai valtion rahoituslaitokselta.
Pankilla ei ole mitään erityistä osaamista jonkun ulkomaan niche-markkinoista ja valtion virastot ovat täynnä kepulaisia kiintiöpolitrukkeja, joiden käsitys mistään on varsin vaatimatonta sorttia. Näistä instansseista ei ole tarjolla mitään muuta kuin korkeintaan rahaa jos sitäkään, joten yritys on täysin omillaan miettimässä, mistä ihmeestä löytyy käyttökelpoisia kontakteja johonkin toiselle puolen palloa.
Tämä ongelma ei tietenkään ole ratkaisematon, mutta se vaatii uutta tapaa katsoa asioita.
Eilinen tai toissapäiväinen päätös kipata 180 miljoonan laina johonkin käytännössä kotimarkkinoille päätyvän laivan rahoittamiseen, on yksi osoitus siitä, mikä on perseellään. Vientiluototus pyörii liiaksi suurten firmojen ympärillä. Nämä firmat voisivat rahoittaa vientinsä itsekin, mutta jostain syystä eivät kuitenkaan tee niin. Viennin tukiratkaisujen käyttäminen ikuiseen ja mitään tuottamattomaan telakkatukeen on lähinnä irvokasta.
Kun vientiä aloitteleva yritys tarvitsee rahoitusta kohtuullisilla ehdoilla sekä kontakteja, joita muualla maailmassa saadaan molempia yksityisiltä pääomasijoittajilta, Suomeen pitää luoda joku tätä vastaava julkinen järjestelmä, johon rahoitus otetaan savupiipputeollisuuden saamista tukiaisista ja lainoista.
Rahoituksen pitää tulla valtiolta, mutta putkan johto ja asiantuntemus yksityisiltä tahoilta, jotka sitoutetaan toimintaan mukaan rahalla ja pienillä omistusosuuksilla. Suomessa on kyllä ihmisiä, joilla on hyviä ja käyttökelpoisia kontakteja ympäri maailmaa, mutta koska valtion virastot täytetään herrahissin jättämillä poliitikoilla, niissä ei tällaista osaamista ole. Suomessa on runsaasti golfmailan varteen siirtyneitä nuoria eläkeläisiä, hieman vanhempia eläkeläisiä, asiasta kiinnostuneita kulissien takaisia vaikuttajia ja muita harmaita eminenssejä, joiden osaaminen ei nyt hyödytä ketään. Monella näistä on jonkunnäköinen hengen palo asiaan ja he voisivat varmasti olla käytettävissä hyvinkin kohtuullista korvausta vastaan, sillä he ovat omat miljoonansa jo keränneet. Jos tällaisia mekanismeja on jo, niiden tulokset ovat siinä määrin vaatimattomia, että ne kannattaa rehellisesti lakkauttaa ja rakentaa uudelleen.
Näin ei kuitenkaan tehdä, lähinnä syistä, jotka ovat parhaimmillaankin puolivillaisia. Asioita on hallittu ja hallinnoitu Perinteisin Menoin vuosikymmenet ja rakennettu Suomen savupiipputeollisuus, joten järjestelmän on oltava täydellinen. Tämän päivän uusi vientiteollisuus on palveluvientiä kaikkialle maailmaan internetin ympärillä eikä sitä, että rakennetaan johonkin kehitysalueelle ruukki ja viedään sen tuotteita valtion tukiaisilla Neuvostoliittoon.
K-linjan miehillä ja heidän henkisillä rintaperillisillään on tässä bisneksessä varsin vähän annettavaa.
blog comments powered by Disqus