Rakentakaapa nyt se hallitus
06/06/11 12:00
Jatkan edelleen hetken SDP:n ja Kokoomuksen käsittämättömästä välirikosta hallitusneuvotteluissa.
Nyt olisi ollut mahdollisuus synnyttää Suomeen kaupunkilaisten hallitus ja jättää maalaispuolueet oppositioon. Se olisi ainakin mahdollistanut aluepolitiikan alasajon ja maaseudun näivettämisen, mitä Suomi tarvitsisi kipeästi talouskurimuksen oikaisemiseksi ja muutenkin.
Selitykseksi tarjottiin, että Kokoomus vaati palkkaverojen alentamista ja SDP vastusti arvonlisäveron korotusta, ja näitä näkemyksiä ei kyetty sovittamaan yhteen.
Erikoista on se, että sekä SDP että Kokoomus ovat oikeassa, mutta toistensa asioissa.
SDP on aivan oikeassa siinä, ettei tuloverojen alentamiseen ole varaa juuri nyt. Tuloverojen alentaminen olisi mukavaa, muttei sitä voi juuri nyt tehdä kun valtio on kassakriisissä rakenteellisen ongelmansa kanssa. Kokoomus taas on aivan oikeassa siinä, että arvonlisäveroa pitää nostaa. Se puolestaan ei ole mukavaa, mutta se on melko lailla välttämätön toimenpide, sillä juuri mikään muu veronkorotus ei tuota niin helposti runsaasti euroja.
Näyttäisi siltä, että molemmat joutuvat joustamaan kynnyskysymyksistään. SDP ei voi jähnätä vastaan alv-asiassa ja Kokoomuksen on turhaa vaatia veronalennuksia. Molemmat voisivat aivan hyvin sanoa omilleen, että tämä ei ole nyt kivaa mutta näin pitää tehdä, koska valtio lainaa joka neljännen käyttämänsä euron. Jos tilanne paranee, sitten teemme kuten lupasimme.
Tällaisen hallituksen muodostaminen olisi nyt astetta helpompaa, sillä pikkupuolueita on nyt peloteltu sillä, että Maalaisliitto hyökkää hallitukseen. Vihreät olisivat ainakin mukana vaivatta jos vaihtoehto on Kepun avustama hallitus.
Yhä enemmän on tuntunut siltä, että Katainen on luuseroinut ajatellessaan, että mahdollisimman suuret komiteat jotenkin saavat aikaiseksi hallitusohjelman. Ajatus lienee ollut se, että näin sitoutettaisiin puolueiden eri fraktiot kun hallituspohja ei ole erityisen tukeva. Tämä on kuitenkin saattanut osoittautua suureksi virheeksi.
Tuntuu täysin käsittämättömältä, että neuvottelupöytään päästettiin sellaiset hahmot kuin Erkki Tuomioja ja Jaakko Laakso. Kumpikin on avoimen vihamielinen sille, että pitäisi tehdä yhteistyötä Kokoomuksen kanssa. Erkki Tuomioja kirjoitti blogissaan neuvottelujen kariuduttua, että aloite on nyt “pimeillä voimilla”. Mitä järkeä on kutsua neuvotteluihin henkilöitä, joilla ei ole aikomustakaan sopia mistään vaan jotka nimenomaan pyrkivät kariuttamaan neuvottelut? Kokoomuksen neuvottelijakaartia en tunne, mutten pidä mahdottomana, että siellä on jotain samantapaisia änkyröitä, joille yhteistyö sosialistien kanssa on täysin mahdoton ajatus.
Tässä pitäisi nyt vain koota puolueiden puheenjohtajat pöytään ja asettaa ainoaksi tavoitteeksi talouskurimuksen oikaiseminen. Ei mitään rettelöintiä siitä, mikä on “kestävyysvaje” tai joku muu arvattu numero, vaan ainoastaan tavoitteena kääntää valtiontalous ylijäämäiseksi vaaikaudella. Sen jälkeen kun tämä on tehty, ruvetaan miettimään veronalennuksia, tukiaisten korottamisia ja mitään muita menolisäyksiä. Kaikennäköiset vastarannan kiisket pitäisi potkaista pois läheltäkään neuvotteluja, sillä heillä ei ole tähän mitään annettavaa.
Vaikeassa taloustilanteessa tulee kovin ikävä Paavo Lipposta ja Sauli Niinistöä, jotka onnistuivat sopimaan asioista nopeasti ja potkimaan omat vastarannan kiiskensä ruotuun.
Nyt olisi ollut mahdollisuus synnyttää Suomeen kaupunkilaisten hallitus ja jättää maalaispuolueet oppositioon. Se olisi ainakin mahdollistanut aluepolitiikan alasajon ja maaseudun näivettämisen, mitä Suomi tarvitsisi kipeästi talouskurimuksen oikaisemiseksi ja muutenkin.
Selitykseksi tarjottiin, että Kokoomus vaati palkkaverojen alentamista ja SDP vastusti arvonlisäveron korotusta, ja näitä näkemyksiä ei kyetty sovittamaan yhteen.
Erikoista on se, että sekä SDP että Kokoomus ovat oikeassa, mutta toistensa asioissa.
Näyttäisi siltä, että molemmat joutuvat joustamaan kynnyskysymyksistään. SDP ei voi jähnätä vastaan alv-asiassa ja Kokoomuksen on turhaa vaatia veronalennuksia. Molemmat voisivat aivan hyvin sanoa omilleen, että tämä ei ole nyt kivaa mutta näin pitää tehdä, koska valtio lainaa joka neljännen käyttämänsä euron. Jos tilanne paranee, sitten teemme kuten lupasimme.
Tällaisen hallituksen muodostaminen olisi nyt astetta helpompaa, sillä pikkupuolueita on nyt peloteltu sillä, että Maalaisliitto hyökkää hallitukseen. Vihreät olisivat ainakin mukana vaivatta jos vaihtoehto on Kepun avustama hallitus.
Yhä enemmän on tuntunut siltä, että Katainen on luuseroinut ajatellessaan, että mahdollisimman suuret komiteat jotenkin saavat aikaiseksi hallitusohjelman. Ajatus lienee ollut se, että näin sitoutettaisiin puolueiden eri fraktiot kun hallituspohja ei ole erityisen tukeva. Tämä on kuitenkin saattanut osoittautua suureksi virheeksi.
Tuntuu täysin käsittämättömältä, että neuvottelupöytään päästettiin sellaiset hahmot kuin Erkki Tuomioja ja Jaakko Laakso. Kumpikin on avoimen vihamielinen sille, että pitäisi tehdä yhteistyötä Kokoomuksen kanssa. Erkki Tuomioja kirjoitti blogissaan neuvottelujen kariuduttua, että aloite on nyt “pimeillä voimilla”. Mitä järkeä on kutsua neuvotteluihin henkilöitä, joilla ei ole aikomustakaan sopia mistään vaan jotka nimenomaan pyrkivät kariuttamaan neuvottelut? Kokoomuksen neuvottelijakaartia en tunne, mutten pidä mahdottomana, että siellä on jotain samantapaisia änkyröitä, joille yhteistyö sosialistien kanssa on täysin mahdoton ajatus.
Tässä pitäisi nyt vain koota puolueiden puheenjohtajat pöytään ja asettaa ainoaksi tavoitteeksi talouskurimuksen oikaiseminen. Ei mitään rettelöintiä siitä, mikä on “kestävyysvaje” tai joku muu arvattu numero, vaan ainoastaan tavoitteena kääntää valtiontalous ylijäämäiseksi vaaikaudella. Sen jälkeen kun tämä on tehty, ruvetaan miettimään veronalennuksia, tukiaisten korottamisia ja mitään muita menolisäyksiä. Kaikennäköiset vastarannan kiisket pitäisi potkaista pois läheltäkään neuvotteluja, sillä heillä ei ole tähän mitään annettavaa.
Vaikeassa taloustilanteessa tulee kovin ikävä Paavo Lipposta ja Sauli Niinistöä, jotka onnistuivat sopimaan asioista nopeasti ja potkimaan omat vastarannan kiiskensä ruotuun.
blog comments powered by Disqus