Vasemmistoliiton Arhinmäki on lausunut näkemyksiään politiikan nykytilasta ja tulevista hallitusratkaisuista.

Keskeinen yritys vasemmistoliitolla on selvästi liimata kasaan jonkunlaista vasemmistorintamaa SDP:n ja Vihreiden avulla. Tämä on ajatuksena mielenkiintoinen, mutta sisältää myös riskejä.

Juuri nyt politiikka on sellaisessa asennossa, että tuo koalitio ei saisi yhteen hiileenkään puhaltamalla aikaan enemmistöhallitusta, ja tuskin saa seuraavien vaalien jälkeenkään. Näin ollen voidaan ajatella, että realistisesti kyse ei ole suuresta hingusta hallitukseen ainakaan juuri nyt, vaan lähinnä hengen kohottamisessa. Vasemmistoliiton kaukainen esi-isä SKDL oli hallituspuolue useammankin kerran, ja Siimeksen johdolla puolue käväisi Lipposenkin hallituksessa. Sen jälkeen on kuitenkin ollut osana lähinnä sivuraide ja paitsio, ja tämä syönee taistelumoraalia jossain päin puoluetta. “Ehkä joskus” -lupauksilla saadaan ehkä vältettyä vuoto tältä laidalta muualle.

Ajatuksellisesti Vasemmistoliitto tekee saman, jonka olen tehnyt itse jo ajat sitten: huolimatta siitä, että Vihreät pitää itseään keskitien kulkijana ja kaiken maallisen jaottelun yläpuolella olevana jumaluskontona, minä asemoin sen vasemmalle, kuten tekee myös nyt Arhinmäki. Jos se vaakkuu kuin ankka ja vaappuu kuin ankka, se voi vaikka olla ankka, ja Vihreiden vaapunta on vängeltänyt vasemmalle jo pitkään, oikeastaan aina. Lähinnä tämä ilmenee vahvassa uskossa julkisen sektorin vahvaan rooliin.

Vasemmistoliiton kannalta tämä kokonaisuus on hyvä ja huono asia.

Jos näistä visioista tulisi totta ja Suomen vasemmisto kykenisi yhtymään, se olisi Vasemmistoliitolle oikeastaan ainoa tie hallitusvastuuseen. Tämä kärki on suunnattu aika ovelasti SDP:tä vastaan, sillä SDP on se, joka tekee Suomen vasemmistossa kuninkaan jos on tehdäkseen. Jos SDP ja Kokoomus muodostavat hallituksen, mikä on vaalien jälkeen peräti todennäköinen skenaario, Vasemmistoliitto jää auttamatta rannalle. Siellä on liikaa erinäköisiä fraktioita, että kaksi suurta puoluetta jaksaisi suuresti yrittää hauskuttaa niitä kaikkia. Paljon säyseämmän hallituskumppanin saa RKP:stä, jos apupuolue ylipäätään tarvitaan, ja Vihreätkin ovat osoittaneet tällä hallituskaudella kykenevänsä hallitusyhteistyöhän ilman änkyröintiä ja iltalypsyä.

Nyt Vasemmistoliitto yrittänee pakottaa SDP:n valitsemaan puolensa ennen vaaleja, sillä Vasemmistoliitolla on tässä vain voitettavaa. Jos SDP saadaan ottamaan asiaan kanta ja se suosii vasemmiston yhteistyötä, se tietää Vasemmistoliitolle varmaa hallituspaikkaa jos liitto menestyy. Ilman Vasemmistoliittoa tällaista kuviteltua vasemmistohallitusta tuskin voitaisiin luoda, SDP:n ja Vihreiden äänet eivät siihen riittäisi.

Jos taas SDP kieltäytyy ottamasta kantaa, mikä on todennäköistä, selittäisi ympäripyöreitä vaalituloksesta, mikä olisi sama asia, tai yllättäen lähtisi tavoittelemaan hallitusta Kokoomuksen kanssa, Vasemmistoliitto voisi hyökätä SDP:tä vastaan ja kalastella sieltä ääniä. SDP:ssä tulee varmasti olemaan vasemmalla laidalla tyytymättömyyttä puolueen liian oikeistolaiseen linjaan, ja Jungnerin valinta tuskin helpotti asiaa tässä segmentissä, ja asiaa eivät edistäneet myöskään puoluekokouksen Kokoomusta ylistävät lauselmat. Tällöin Vasemmistoliitto ei pääse hallitukseen, mutta se saattaa saada kasvatettua kannatustaan.

Tämän asetelman riski on ilmeinen myös. Ei Vasemmistoliitto skabaa äänistä Kokoomuksen tai Kepun kanssa. Persutkin ovat vaihtoehto vain Lapin korpikommunisteille ja muutamalle jäljellä olevalle vanhalle ay-jyrälle, jotka ovat Arhinmäen Vasemmistoliitolle lähinnä painolasti muutenkin. Ydinkannattajakunta Helsingin nuorisossa ei persuihin päin vilkaisekaan. SDP:tä vastaan skabataan, ja ulkopuolelta on näyttänyt siltä, että vasemmalle vinksahtaneen nuorison joukossa puolue on ollut SDP:tä vahvempi tai tasavahva jo jonkun aikaa. Tuskin keski-ikäinen ay-rividemari siirtyy Vasemmistoliiton kannattajaksi, mutta nuorison äänistä taistellaan jonkun verran.

Tosiasiallinen kilpakumppani lie Vihreät. Vihreillä on tällä hetkellä paljon enemmän valtaa kuin Vasemmistoliitolla, ja tilanne tuskin muuttuu. Vihreät on hallituspuolue, Helsingissä puolue taitaa valtuustossa olla toiseksi suurin. On aivan selvää, että ihmiset, jotka haluavat vaikuttaa eivätkä vastustaa, saattavat kokea Vihreät paremmaksi kerhoksi kuin Vasemmistoliiton, varsinkin kun maailmaa syleillen kerrotaan Vihreiden olevan yhtä vasemmistolaista perhettä. Tätä ajatusta vastaan Arhinmäki hyökkäsi tietysti oitis ydinvoima-asialla, mutta tämän asian mainosarvo ei ole loputon ja vaaleihin on aikaa.

Suurin kanto tämän vision toteutumisen kaskessa on tietenkin se, että vasemmisto on Suomessa ollut aina täydellisen hajallaan. Oli kommunistit ja SDP. Sitten kommunistit hajosivat enemmistön enemmistöön, enemmistön vähemmistöön, vähemmistön enemmistöön ja vähemmistön vähemmistöön. Nyt mukana ovat myös Vihreät.

Proletaarien liittyminen yhteen näyttää olevan Suomessakin kovasti vaikea asia, ja on aika vaikea kuvitella, että SDP saisi aikaan toimivan hallituksen Vihreiden ja Vasemmistoliiton avulla. Näissä kummassakin puolueessa on runsaasti erilaisia siipiä ja sisäisiä klikkejä, joista osa kykenee kompromisseihin, osa ei. Hallitustyöstä ei tulisi mitään, jos hallituspuolueiden riveistä irtoaisi joka äänestyksessä joku kerho: milloin eläintensuojelijat, milloin prekaarit, milloin sähkön vastustajat, milloin feministit jne. ja pääministeri vain joutuisi käyttämään aikaa omien paimentamiseen ja hajanaisuuden selittelyyn.

Itse taaskin ulkopuolisuutta korostaen olen tosin sitä mieltä, että Vasemmistoliiton ja Persujen kaltaisten puolueiden paikka ei oikeastaan olekaan hallituksessa. Hallituksessa pitää aina tehdä lehmänkauppoja ja tyytyä kompromisseihin, ja lisäksi pitää suu kiinni ja olla samaa mieltä kaikesta.

Politiikka tarvitsee sellaisiakin kerhoja, joissa vain osoitetaan nykymenon ongelmia ja kiinnitetään huomiota sellaisiin asioihin, joista vallankahva mielellään vaikenee siksi, kun asia on vaikea. Tämän takia tarvitaan Persujen ja Vasemmistoliiton kaltaista varaventtiiliä, josta alkaa kuulua metakkaa sitten kun vallankahva hukkaa moponsa tarpeeksi syvälle metsään. Asioita ei korjata antamalla valtaa näille varaventtiileille, sillä niillä tuskin riittäisi kykyjä sitä käyttää, mutta ne pitää saada hiljaisiksi, ja se tehdään parhaiten kuuntelemalla, mikä oikein närästää ja antamalla joissain asioissa periksi, sillä usein näin tekemällä noudatetaan ns. kansan syvien rivien tuntoja sangen hyvin.