Rikottu edustuksellinen demokratia
09/12/11 19:39
Takaisin taas maisemissa kun hajonnut mäkki on tullut takaisin huollosta.
Tämän viikon uutisia on tietysti tähdittänyt Euroopan sosiaalidemokratioiden kassakriisi ja EU-huippukokous, jossa on jälleen yritetty ongelmia ratkoa. Emme mene nyt vielä tehdyn sopimuksen ruotimiseen, sillä emme aivan vielä tiedä, mitä siitä seuraa, mutta Britanniassa asuvana pidän hyvänä asiana, että David Cameron viittasi sopimukselle kintaallaan. Eurooppa ei tarvitse Britanniaa tässä asiassa eikä Britannia Eurooppaa, joten asiasta on sen enempää turhaa kohista.
Keskustelua täällä, tuolla, siellä ja täällä seuraavana on kuitenkin huomio kiinnittynyt ajan henkeen, jota luonnehtii se, että edustuksellinen demokratia on menty rikkomaan juuriaan myöten ja tämä asia tulee jatkossakin aiheuttamaan ongelmia monissa asioissa.
Edustuksellisen demokratian idea on jotenkin sellainen, että rahvas äänestää puolueet parlamenttiin ja parlamentti valitsee tai ainakin myötävaikuttaa hallituksen kokoonpanoon. Kaunis ajatus on se, että tämän jälkeen hallituksella on mandaatti toimia niin kauan kuin se nauttii parlamentin luottamusta
ja parlamentilla puolestaan on mandaatti toimia seuraaviin vaaleihin saakka. Minä ymmärrän ajatuksen niin, että nämä vallankahvan tahot voivat ja niiden pitää käyttää niille suotua valtaa tämän periaatteen puitteissa.
Nyt kuitenkin kaikennäköiset perusminkätahansamaalaiset kiusanhenget, nurkkapatriootit ja kyläpoliitikot ovat marssineet etulinjaan ja tulos ei miellytä minua ensinkään. Tämä nimittäin on nostanut kyläpolitikoinnin ja nysväyksen etulinjaan.
Kyläpoliitikoilla on tehokas tiedotuskoneisto ja tällä hetkellä kansalaisten tunnot tuntuvat myötäilevän kyläpoliitikkoja eikä vastuullisia vallankäyttäjiä. Kun pääministeri lähtee neuvottelemaan jostakin kimurantista kysymyksestä ja suuresta kokonaisuudesta, ainoa hänelle annettava evästys on yritys neuvotella maan kannalta mahdollisimman hyvä lopputulos. Tavoitteitakin voidaan antaa, mutta pitää ymmärtää, että kaikki nämä ovat pelinappuloita suurella laudalla eivätkä häntä, joka koiraa heiluttaa.
Jos parlamentti ei ole tyytyväinen pääministerin suorituksiin ja neuvottelutuloksiin, sen kuuluu vaihtaa pääministeri tai hallitus. Nyt kuitenkin Suomessa ja muualla annetaan eväiksi pussillinen ehdottomuuksia “tässä asiassa on saatava aikaiseksi tulos X”. Kun pöytään pannaan 27 pääministeriä, joilla on jokaisella pussissaan kolme ehdottomasti syötäväksi tarkoitettua evästä, minkään järkevän ja toimivan ratkaisun löytäminen on mahdotonta. Euroopan kriisin kaltainen sotku tarvitsee luovia ja ovelia ratkaisuja, mutta nyt neuvotteluissa ei edes yritetä etsiä sellaisia vaan ameebamainen kompromissi, joka onnistuu juuri ja juuri kiertämään joka maan nurkkapatrioottien tielle heittämät esteet.
Eikä tämä asia rajoitu vain julkistalouksien velkakriisiasiaan. Kaikissa muissakin asioissa annetaan nykyään neuvottelijoille matkaevääksi ehdottomia vaatimuksia eikä tavoitteita. Tällä tavoin ei synny mitään kovin rakentavaa, sillä aika ja energia kuuluu lähinnä sanahelinätyyppiseen luovuuteen, jolla jotenkin otetaan huomioon joka maan änkyräfraktion lempiaiheet.
Kun äänestän vaaleissa, haluan antaa mandaatin jollekin joukolle johtaa maata ja tehdä päätöksiä. Nyt näyttää siltä, että vaalituloksesta liikkumatta todellisia vallankäyttäjiä ovat kaikkien asioiden vastustajat, jotka tuntuvat voivan latoa tiskiin mitä hyvänsä vaatimuksia. Juuri missään euromaassa ei näytä tällä hetkellä olevan sellaista hallitusta, joka kykenisi tekemään päätöksiä ilman, että sen pitää hauskuttaa hallituspuolueen peräpenkkiläisiä ja opposition kylähulluja.
Tämän viikon uutisia on tietysti tähdittänyt Euroopan sosiaalidemokratioiden kassakriisi ja EU-huippukokous, jossa on jälleen yritetty ongelmia ratkoa. Emme mene nyt vielä tehdyn sopimuksen ruotimiseen, sillä emme aivan vielä tiedä, mitä siitä seuraa, mutta Britanniassa asuvana pidän hyvänä asiana, että David Cameron viittasi sopimukselle kintaallaan. Eurooppa ei tarvitse Britanniaa tässä asiassa eikä Britannia Eurooppaa, joten asiasta on sen enempää turhaa kohista.
Keskustelua täällä, tuolla, siellä ja täällä seuraavana on kuitenkin huomio kiinnittynyt ajan henkeen, jota luonnehtii se, että edustuksellinen demokratia on menty rikkomaan juuriaan myöten ja tämä asia tulee jatkossakin aiheuttamaan ongelmia monissa asioissa.
Edustuksellisen demokratian idea on jotenkin sellainen, että rahvas äänestää puolueet parlamenttiin ja parlamentti valitsee tai ainakin myötävaikuttaa hallituksen kokoonpanoon. Kaunis ajatus on se, että tämän jälkeen hallituksella on mandaatti toimia niin kauan kuin se nauttii parlamentin luottamusta
Nyt kuitenkin kaikennäköiset perusminkätahansamaalaiset kiusanhenget, nurkkapatriootit ja kyläpoliitikot ovat marssineet etulinjaan ja tulos ei miellytä minua ensinkään. Tämä nimittäin on nostanut kyläpolitikoinnin ja nysväyksen etulinjaan.
Kyläpoliitikoilla on tehokas tiedotuskoneisto ja tällä hetkellä kansalaisten tunnot tuntuvat myötäilevän kyläpoliitikkoja eikä vastuullisia vallankäyttäjiä. Kun pääministeri lähtee neuvottelemaan jostakin kimurantista kysymyksestä ja suuresta kokonaisuudesta, ainoa hänelle annettava evästys on yritys neuvotella maan kannalta mahdollisimman hyvä lopputulos. Tavoitteitakin voidaan antaa, mutta pitää ymmärtää, että kaikki nämä ovat pelinappuloita suurella laudalla eivätkä häntä, joka koiraa heiluttaa.
Jos parlamentti ei ole tyytyväinen pääministerin suorituksiin ja neuvottelutuloksiin, sen kuuluu vaihtaa pääministeri tai hallitus. Nyt kuitenkin Suomessa ja muualla annetaan eväiksi pussillinen ehdottomuuksia “tässä asiassa on saatava aikaiseksi tulos X”. Kun pöytään pannaan 27 pääministeriä, joilla on jokaisella pussissaan kolme ehdottomasti syötäväksi tarkoitettua evästä, minkään järkevän ja toimivan ratkaisun löytäminen on mahdotonta. Euroopan kriisin kaltainen sotku tarvitsee luovia ja ovelia ratkaisuja, mutta nyt neuvotteluissa ei edes yritetä etsiä sellaisia vaan ameebamainen kompromissi, joka onnistuu juuri ja juuri kiertämään joka maan nurkkapatrioottien tielle heittämät esteet.
Eikä tämä asia rajoitu vain julkistalouksien velkakriisiasiaan. Kaikissa muissakin asioissa annetaan nykyään neuvottelijoille matkaevääksi ehdottomia vaatimuksia eikä tavoitteita. Tällä tavoin ei synny mitään kovin rakentavaa, sillä aika ja energia kuuluu lähinnä sanahelinätyyppiseen luovuuteen, jolla jotenkin otetaan huomioon joka maan änkyräfraktion lempiaiheet.
Kun äänestän vaaleissa, haluan antaa mandaatin jollekin joukolle johtaa maata ja tehdä päätöksiä. Nyt näyttää siltä, että vaalituloksesta liikkumatta todellisia vallankäyttäjiä ovat kaikkien asioiden vastustajat, jotka tuntuvat voivan latoa tiskiin mitä hyvänsä vaatimuksia. Juuri missään euromaassa ei näytä tällä hetkellä olevan sellaista hallitusta, joka kykenisi tekemään päätöksiä ilman, että sen pitää hauskuttaa hallituspuolueen peräpenkkiläisiä ja opposition kylähulluja.
blog comments powered by Disqus