Limbo

Hesarissa oli tänään kaksi mielenkiintoista uutista.

Toinen oli se, että helsinkiläisen sinkun välttämättömät menot ilman asumismeoja ovat 600 euroa kuussa. Toinen oli se, että SAK haluaisi laskea lapsiperheiden verotusta kaikennäköisten veronkorotusten seassa.

Lapsiperheillä on melko paljon ystäviä kautta poliittisen kentän ja hyvä niin. Vähälle huomiolle jää kuitenkin se, että Suomen julkisissa turvaverkoissa sinkku on sangen huonossa asemassa, ja hänen kaveriensa määrä on varsin vähäinen.

Yksin elävän kulut ovat selvästi yli puolet lapsettoman pariskunnan menoista, sillä asuminen maksaa enemmän ja pariskunta ei tarvitse kahta pesukonetta tai nettitöpseliä. Kun mitään ei voi jakaa kenenkään kanssa ja jokainen lasku on maksettava kuukausittain,
yksin elävän tulot eivät saisi merkittävästi laskea. Jos pariskunnan toinen puolikas jää työttömäksi, se aiheuttaa loven talouteen, mutta kun toisen tulot eivät muuttuneet miksikään, vaikutus prosentteina nettotuloista on pienempi.

Ansiosidonnaisissa päivärahoissa on kuitenkin leikkureita ja muita alennuksia ja korotuksia saa vasta lapsista. Yksin elävän korkeampaa kustannustasoa ei siis tunnusteta olevan olemassakaan, vaikka se voidaan näyttää numeroilla. Helsingin hintatasolla vuokralla asuvan keskituloisenkin voi olla vaikea selvitä laskuistaan eikä asuntovelkaisen asema siitä paljon parane. Pankista voi ottaa muutaman kuukauden lyhennysvapaata ja jos työttömyys päättyy nopeasti, ongelma on väistetty. Vuokralla asuvalla ei tätä vaihtoehtoa ole.

Ansiosidonnaisen leikkuri on tällä hetkellä 2307 euron ökykuukausipalkassa ja tämän ylittävä osa nostaa päivärahaa vain 20%:lla. Suomalaisen keskipalkka on jo yli kolme tonnia ja keskipalkka pääkaupunkiseudulla vielä tätäkin korkeampi. En tiedä mikä on keskimääräinen vuokra pääkaupunkiseudulla nykyään, mutta tuskin 400 eurolla selviää.

Päivarahalaskuri tuottaa eri palkoilla tällaisia päivärahoja, joista peritään tulovero:

1800/1009
2300/1200
2800/1410
3500/1506
5100/1823
7200/2200

Helsinkiläisen keskipalkka huidellee tuolla 3500:n paikkeilla. Asiantuntijatehtävissä keskipalkka oli jonkun näkemäni taulukon mukaan tuo 5100, minä sain 7200 tai jotain ennen kuin muutin Suomesta pois.

Veroprosentti tietysti tippuu merkittävästi kun putoaa ansiosidonnaiselle päivärahalle, muta jos ajatellaan, että sinkku tarvitsee tuon 600 + asumismenot, nähdään ongelma. Jos sinkku asuu hyvin edullisesti ja vuokra on 500:n paikkeilla, 3500 euron entisillä kuukausituloilla selviää juuri ja juuri. Tuota vähemmän tienaava ei käytännössä pärjää ansiosidonnaisella tai sairauspäivärahalla. Jos atk-miehen oppiarvon saavuttanut sinkku on tehnyt moraalisesti väärin ja mitoittanut asuntonsa hieman lähemmäs maksukykyään ja vuokra onkin pröystäilevästi tonni kuussa, huomataan, että edes seitsemän tonnin kuukausitulot eivät riittäisi jos jääkin ansiosidonnaisen varaan.

Samaan aikaan SAK ehdottaa toisaalla lisää veroja yksineläville paitsi jos on pienituloinen ja vähemmän veroa lapsiperheille. Lapsiperheet ovat varmasti pienemmät veronsa ansainneet, mutta tuntuu siltä, että sinkunkaan kohtelu ei aina aivan oikeudenmukaista ole.

Pitäisiköhän tähän asiaan jotenkin puuttua ja myöntää, että nykyiset
ansiosidonnaiset etuudet on tosiasiassa ajateltu sellaista perhettä varten, jossa molemmat vanhemmat käyvät töissä? Minusta tuntuu siltä, että juuri kukaan ei pysty elämään kasvukeskuksessa yhden palkansaajan tuloja vastaavalla ansiosidonnaisella päivärahalla. Kun ansiosidonnaisen päivärahan idea oli se, ettei työttömäksi jouduttuaan tai sairastuttuaan pitäisi heti muuttaa kaiken muun myllerryksen keskellä, tämä ei tosiasiassa koske nyt talouksia, jotka elävät yhden palkansaajan rahoilla.

Asia voitaisiin korjata kolmella eri tavalla:
  1. Tunnustetaan ongelma ja maksetaan päivärahaa ilman leikkureita yhden palkansaajan talouksille. Tämä maksaa rahaa, joten se on vaikeasti toteutettavissa
  2. Tunnustetaan, että ansiosidonnainen päiväraha ei tuota yhden palkansaajan talouteen haluttua efektiä. He siis maksavat vakuutusturvasta, joka ei heitä auta. Annetaan näille ihmisille mahdollisuus jättäytyä pois koko järjestelmästä, jolloin heidän verojaan ja sivukulujaan alennetaan ja siirretään raha nettopalkkaan. Samalla edellytetään, että he hoitavat itselleen jostain vakuutuksen tätä varten. Vaikea toteuttaa ja byrokraattinen, käytännössä ei kovin realistinen vaihtoehto kustannustenkaan takia.
  3. Tunnustetaan ongelma mutta myös rahoituksen ongelma. Annetaan näille ihmisille (tai kenelle hyvänsä jos näin päätetään) vapaus valita etukäteen, millaisen ansiosidonnaisen työttömyysturvan haluaa. Haluaako 500 päivää nykyisillä ehdoilla vai jotakin muuta? 60 päivää täydellä palkalla? 150 päivää 80% palkalla? Näitä pitäisi jonkun pyöritellä ja löytää oikeita keston ja tason kombinaatioita siten, että kustannukset pysyvät keskimäärin ennallaan.
En näe mitään syytä, miksi kolmoskohtaa ei voisi toteuttaa koska vain. Ainoa syy on se, että ansiosidonnaisen työttömyysturvan tulee olla monoliitti, sillä tähän dinosaurukseen ei saa ammattiliittojen vastareaktiota puoleensa vetämättä ehdottaa minkäänlaisia muutoksia huolimatta siitä, että järjestelmä ei tarjoa kaikille sitä turvaa, minkä takia koko järjestelmä rakennettiin.

Nyt kuitenkin puhutaan jopa 2300 euroa tienaavista riistoporvareista ja kyllähän tällaisten herrojen voi olettaa itse säästävänsä. Ansiosidonnainen on vain Rehdille Duunarille.
blog comments powered by Disqus