Hesari tietää kertoa, että Kökkelin asuntomessutaloista on parin vuoden jälkeen myymättä enää kovin vähän, vuosi sitten paljon enemmän. Syitä arvailtiin hintatasosta ja ehkä myös siitä, että ihmiset haluavat perinteisen talon eikä kummallista hökötystä.

Niin.

En kiistä sitä, etteikö vanha arkkitehtuuri ole kaunista katseltavaa ja sellaisenaan säilyttämisen arvoista, kuten myös hintansa. Mutta nykyarkkitehtuurissa tuntuu erityisesti asuntomessujen tapauksessa olevan tilanne se, että eniten mainetta ja kunniaa saa se arkkitehti, joka onnistuu hukkaamaan moponsa kauimmaksi. Kun kyseessä on eräänlainen pituushyppykilpailu, kaikki yrittävät ponnistaa mahdollisimman pitkälle, ja sitten syntyy jotakin, joka ei tahdo käydä kaupaksi mitenkään.

Minulle ei ole koskaan selvinnyt, miksi talon tänä päivänä suunnitteleva dude on taiteilija eikä palveluskuntaa. Voisin hyvin kuvitella, että jos päätän rakennuttaa kesämökin, kerron ammattimiehelle, mihin kohtaan haluan tornit ja miten syvä vallihauta mielestäni torjuu Jehovan todistajat parhaiten ja mikä tyylisuunta viehättää eniten. Hän sitten tekee jotakin, kenties kysyy onko näin hyvä, ja sitten kun on hyvä, rakennusmies rakentaa.

Mutta se on minun mökkini eikä jonkun palveluskuntaan kuuluvan mestariteos. Jos epäilen myyntimiehen hyökkäävän selustasta ja haluan rakentaa takaosaan ylimääräisen tornin ja varustaa sen varsijousella, soitan rakennusmiehille ja käsken rakentaa samanlaisen kuin edessäkin on, ja päälle pyöritettävän lavetin. En ajatellut kysyä enää joskus aikaisemmin käyttämältäni duunarilta, mitä mieltä hän on tämän uuden rakennelman sopivuudesta kokonaisuuteen.

Se on minun taloni, ja kun naisiakaan ei ole viime aikoina näkynyt, saan myös päättää tornin paikan.

Otaniemessä muutaman vuoden töissä lusineena muistan, kuinka toivoton vitsaus oli Alvar Aalto -säätiö. Koska TKK:n päärakennus ei ollut koulurakennus vaan taideteos, sitä ei saanut muuttaa mitenkään huolimatta siitä, että talon rakentamisen päivistä aika moni asia oli muuttunut. Kaikki yritykset saada esimerkiksi lupa porata reikä seinään, että siitä saa ethernet-kaapelin läpi, kaadettiin aina tuossa dynamiikan pesäkkeessä. Konehuonettakaan ei saanut jäähdyttää siten kuin tavataan, sillä ilmastointikoneen vaatimia lauhduttimia ei saanut asentaa mihinkään 42 kilometrin säteelle tuosta mausoleumista. Joten ilmastoinnin lauhduttimena toimi jatkuvasti juokseva kraanavesi. Ympäristö kiittää, kuten myös varmaan Alvar Aalto, missä sitten nykyään pitääkin majaansa.

Kun seinään tarvittiin reikä, laboratorioinsinöörin oppiarvon saavuttanut virkamies tuli kertomaan minulle porakone kädessään, että olisi kiva, jos tuossa kohtaa olisi reikä aamulla, mutta minä kiellän sitä aivan ehdottomasti poraamasta. Vuosien varrella minä mestaritimpurina ehdin tehdä aika monta reikää TKK:n päärakennuksen kakkoskerroksen sisäseiniin yön pimeydessä. Minua ei oikein olisi voitu kuin paheksua jos siitä olisi narahtanut, mutta virkamies olisi joutunut vastuuseen.

Kai tämäkin on sopimuskysymys. Jos palkkaan joskus kulin suunnittelemaan minulle kesämökin, en taatusti pistä nimeäni sellaiseen paperiin, jossa tuolla työmiehellä on mitään oikeuksia lopputulokseen sen jälkeen kun olen palkan maksanut.