Tunnustan suosiolla aina ääneen, etten ole viinimäen miehiä.

Olen yrittänyt maistella, mikä tekee puna- ja valkoviinistä hyvää, mutten ole keksinyt, koska hyvää ei ole vielä kävellyt vastaan. Olen myös yrittänyt maistella viinejä ruuan kanssa kun väki aina myhisee, että viini sopii nyt erinomaisesti tämän ruuan kanssa. En ole kyennyt mihinkään järkeviin havaintoihin tässä asiassa, koska viinin maulla saa vain pilattua hyvän ruuan maun ja ruokaa pitää taas syödä muutama suullinen, ennen kuin viininliri ei enää seassa maistu.

Kyllähän minä tietysti viiniä voin juoda jos muuta ei ole tarjolla, mutten voi sanoa, että se olisi mikään erityinen nautinto. Shamppiksista osaan erottaa makuuni sopivan sopimattomasta, mutta kuplattomassa viinissä oivallus antaa odottaa tuloaan.

Jos joudun ostamaan viiniä esimerkiksi vieraita varten, minulla ei ole mitään käsitystä mistään viiniin liittyvistä asioista. Ravintolassa voi sentään kysyä suosituksia, supermercadon myyjien viinitietouden en oleta olevan paljonkaan omaani parempi.

Ostan aina viiniä, joka on ns. röttelöviini-kategoriassa: niissä on mustavalkoinen etiketti (punaisella kirjoitettu nimi tai laatuluokitus on sallittu), jossa on rivitolkulla hölynpölyä ranskaksi eikä sanaakaan sivistyskieliä, ja kuvana joku linnanraunio tai talonrähjä. Näitä ostamalla saa aina jotakin, joka näyttää viiniltä ja maistuu viinille, sen sijaan, että se näyttää marjamehulta ja maistuu mille sattuu.