Tässä on oivallinen esimerkki täysin käsittämättömästä nysväämisestä ja firmojen simputtamisesta.

Lentomailien pitäminen verotettavana tulona tuntuu puhtaasti kateuteen perustuvalta kiusanteolta. Kuvitellaan, että työmatkat ovat palkintoja itsessään, joten niistä kertyvät lentomailit ovat ylimääräinen palkinto palkinnon päälle, ja sehän nyt ei käy. Oikeasti työmatkustaminen on tappavan tylsää hommaa ja sitä ei tee kukaan saadakseen ilmaisia lentomaileja. Herätys ennen viittä, kotona joskus puolen yön jälkeen on aivan normaali päivän keikka Eurooppaan. Yhtä juhlaa.

Jos asia nähtäisiinkin periaatteellisena, eli ideologisista syistä halutaan puristaa keskiluokasta irti viimeinenkin ropo, verotuksellisesti lentomailit ovat ongelma, koska niille on vaikea löytää hintaa. Yksi lentomaili on aivan eri arvoinen eri lentoyhtiöillä, koska jossain firmassa tarvitaan 20000 pistettä bonuslentoon ja toisessa 42000. Edes lentolipulle ei ole löydettävissä vertailuhintaa. Jos matkustaja ottaa turistiluokan lipun Pariisiin, oletettaisiinko hinnaksi lentoyhtiön ilmoittama turistiluokan hinta, jota ei ikinä kukaan maksa, vai matkatoimiston ilmoittama sopimus- tai tarjoushinta, joilla liput oikeasti ostetaan?
Pisteiden käyttäminen upgradeihin on vielä hankalammin hinnoiteltava homma.

Erityisen syvältä ja poikittain on kuitenkin ajatus siitä, että työnantaja on vastuussa siitä, ettei maileja käytetä väärin, eikä työntekijä itse. Tämä ajatus on mieltä vailla siksi, että työnantajan keinot valvoa mailien keräämistä ja käyttämistä ovat olemattomat. Sallikaa minun selittää.

Valtiolla ja jossain paaviakin katolisemmissa firmoissa on firman bonuskortteja, joita teoriassa kuuluu käyttää ja firman käyttämä sopimusmatkatoimisto pistää nuo numerot varauksiin. Mutta asia ei ole tällä selvä, koska lipun ostaja ei päätä, mitä bonusohjelmaa lopulta käytetään vaan matkustajalla on oikeus päättää tämä. Vaikka varauksessa olisi mikä numero, check inissä voi aina tyrkätä sinne toisen kortin ja kenelläkään ei ole mitään keinoa estää tätä.

Kun firma ei saa tästä mitään automaattista palautetta, koska systeemi ei toimi niin, ainoa tapa, jolla työnantaja voi valvoa asiaa on se, että pidetään yhdessä excel-tablitsassa kaikki ostetut lentoliput ja sitten kun saadaan kuukausittain tai vuosittain mailiraportteja lentoyhtiöiltä, tarkistetaan, että jokaisesta lennosta on maileja firman tilille tullut. Kun toisaalta tiedämme, että bonusohjelmat ovat aikamoisia purkka ja liima -virityksiä, mailien häipyminen taivaan tuuliin ei ole mikään erityisen harvinainen tapahtuma. Minullekin on näin käynyt useita kertoja. Asian saa kyllä kuntoon reklamoimalla, mutta käytännössä siis paljon matkustamista harrastavalla firmalla on nälkävuoden mittainen lista lennoista ja mailiraportti kattaa ilman väärinkäytöksiäkin vain 90-95% lennoista.

Tämän jälkeen firman töpinäosaston tulee tarttua toimeen ja vaatia matkustajaa selvittämään lentoyhtiön kanssa, missä joskus puoli vuotta sitten lennetyn lennon mailit oikein kummittelevat. Paljon matkustavalla työntekijällä ei ole asiasta mitään käsitystä, koska kyseessä oli yksi lento muiden joukossa kauan sitten eikä se liene jäänyt mitenkään erityisemmin mieleen.

Mailien rahallinen arvo lienee useimpien matkustajien tapauksessa kymppejä vuodessa jos sitäkään. Näiden kymppien verollepanoa varten firmojen pitää palkata byrokraatteja tekemään idioottimaista kirjanpitoa jos nyt oikeudessa testattava käytäntö saa lainvoiman ja vastuu asiassa on firman eikä matkustajan.