Suomessa tuntuu olevan mahdotonta nykyään lukea sanomalehdestä edes kolmea ensimmäistä sivua ilman, että siellä puhutaan lapsipornosta.

Onko vastenmielinen pedofilia siis räjähtänyt nyt jotenkin käsiin vai esiintyykö sitä yhtä paljon kuin aina ennenkin? Minä en tiedä, mutta olettaisin jälkimmäistä. Lapsipornojahdista näyttää tulleen jonkunnäköinen nykyajan noitavaino, jossa täysin kuutamolla oleva jengi kiertää syyttämässä, kieltämässä ja tuomitsemassa hyvin epämääräisin perustein. Tämä noitavaino muistuttaa minua kummasti kymmenen vuoden takaisesta insestijahdista, jossa lapsia huostaanotettiin kaikennäköisten tuulesta temmattujen, huoltajuusriitoihin liittyvien insestisyytösten takia. Tähän on saatu viime aikoina joku tolkku, mutta minusta näyttää siltä, että tuolloinen inkvisitio on liikkeellä taas. Teema on muuttunut, mutta takana olevat ihmiset ja järjestöt eivät.

Kuka uskaltaisi sanoa näille mouhottajille, että pedofilia ei katoa maailmasta, vaikka perustetaan millainen kielto- ja megapoliisivaltio kyttäämään kaikkia epäilyttäviä ihmisiä, eli miehiä? Vapaa yhteiskunta pitää sisällään sen, että joukkoon mahtuu jokunen sairas ja hullu, jotka ehtivät tehdä pahojaan ennen kuin heidät napataan kiinni.

Kokoomuksen kaikkien kukkahattusosiaalitanttojen isä ja äiti Suvi Lindén jankuttaa tänäänkin siitä, että kyseessä ei ole mikään sananvapausasia vaan lastensuojeluasia. Oikeusoppineet ovat jo kertoneet hänelle, että hänen ajamansa internetinsensurointihanke on itse asiassa perustuslain vastainen, mutta Lindén ei ota kuuleviin korviinsa. Tädillä on nyt Missio, ja siinä eivät sellaiset epäoleelliset asiat kuin sananvapaus ja perustuslaki paljon paina.

Voisivatko lehtineekerit ryhdistäytyä ja ryhtyä nälvimään tätä Limingan niittujen Neroa hieman avoimemmin, sillä piilopiruilu ei tunnu menevän perille.