Kauppalehdessä kerrottiin tänään, että pankeissa väki ei oikein koe voivansa vaikuttaa alaan vaan siellä mennään lähinnä virran mukana.

Tältähän ala aika pitkälle on näyttänytkin. Hyvinä vuosina pankeissa ei ole motivaatiota uudistaa alaa pahemmin, koska rahaa tulee ovista ja ikkunoista vaikka pyörittää vain vanhaa sorvia. Henkilöstön palkitsemisjärjestelmä tuntuu rakentuvan kerta toisensa jälkeen sille periaatteelle, että markkinaosuus on kaikki kaikessa. Kun talous kasvaa kohisten ja riskit näyttävät vähäisiltä, sijoitussalkkujen hoitajat alkavat ottaa riskejä, yrityslainoitustoiminta lähtee rahoittamaan kiinteistöhankkeita ja yksityispankkitoiminta ryhtyy antamaan asuntolainoja persaukisille ilman vakuuksia.

Tuloksena on kupla markkinoille ja sen puhjettua jonkunnäköinen pankkeihin osuva kriisi. Näiden tuloksena pankit irtisanovat työvoimastaan kaiken uuden kehittämiseen kykenevän ja istuvat vain runkomiehityksellä perseillään odottamassa laman loppumista ja sitten taas mennään.

Yleensä bisneksessä kuuluisi lähteä siitä, että huonoina vuosina pitäisi yrittää myydä entistäkin enemmän ja palkita henkilöstö pienistäkin diileistä, sillä ne ovat parempia kuin ei mitään. Kun perinteiset firmat saattavat laman seurauksena löytää uusia asiakkaita ja uusia markkinoita, pankit vain istuvat paikallaan ja odottavat laman loppumista, koska se on aina ennenkin loppunut joskus.

Tuloksena näistä pankkibisnes ei oikein ota kehittyäkseen. Propellipäät keksivät lähinnä vieläkin kummallisempia sijoitusinstrumentteja, jotta riskin ja vastuun suhde jää jälleen kerran asiakkaalta pimentoon. Mutta itse rakenteeseen eli siihen, että pankit myyvät raivokkaasti ja hukkaavat moponsa huippuvuosina, mutta tarvitsevat massiivisia pelastusoperaatioita lamavuosina tai ainakaan eivät tee mitään kun kaikki on irtisanottu ja loput eivät viitsi tehdä mitään oaakekurssin kehitykseen ja markkinaosuuden kasvuun perustuvat palkitsemisjärjestelmät eivät tuota mitään vaikka kauppa hiukan kävisikin.

Tämänkertaisessa finanssikriisissä suomalaiset pankit näyttävät selvinneen aika hyvin, koska edellinen lama on vielä muistissa. Asuntolainojen myöntäminen persaukisille aloitettiin myöhään ja lopetettiin aikaisin heti kun maailmalta alkoi kuulua puhkeavien kuplien ääntä. Ensi kerralla todennäköisesti ei käy enää näin, sillä jos nyt pankit selviävät vähällä, ne saavat itseluottamusta siihen, ettei niitä mikään uhkaa ikinä. Ja seuraavalla nousukaudella nekin voivat hukata moponsa taas kerran kun taas amerikkalaiset lienevät hiukan varovaisempia.

Olen ajatellut asiaa lähinnä siitä vinkkelistä, että nykyinen puhtaasti suhdanteita omassa toiminnassaan seuraava pankkibisnes lienee altis paremmin toimivalle kilpailijalle. Jos joku hyökkää markkinoille jarruttelemaan huippuvuosina ja hyökkäämään lamavuosina kun kassassa on rahaa yllin kyllin ja lainasalkun laatu edelleenkin erinomainen, markkinaosuutta saa parissa lamasyklissä ihmeesti haalittua. Kun oma bisnes on tervettä, voi helposti kohentaa asemiaan ostamalla konkurssin partaalla olevien kilpailijoiden terveet bisnekset pois tai ainakin houkutella niistä asiakkaat.