Tänään Suomen Pankki on varoitellut kokonaisveroasteessa olevan viiden prosenin kiristystarpeen. Niinistö puolestaan on vaatinut nykyisen budjetin olettamia ja lukuja näkyviin, koska epäilee niistä löytyvän ilmaa, ja velkaantumistahdin muodostuvan todellisuudessa vielä nykyistäkin synkemmäksi.

Suomen julkistalous on katastrofaalisessa tilassa. Jos valtio lainaa 8 miljardia, se tarkoittaa, että noin 20% menoista katetaan velalla. Luku on naamioitu pienemmäksi ottamalla mukaan jotain eri paikkaan meneviä eläkekertymiä jne. asioita. Tämä ei kuitenkaan auta mitään, koska rahoja ei voi sieltä ottaa valtion menojen jatkeeksi.

20% syömävelka on sietämätön. Irlantia moititaan kun hieman yli kymmenen prosenttia menoista katetaan velalla, ja luottoluokitus on laskenut jo kahdesti. Suomen luottoluokitus on toistaiseksi hyvä, mutta perustuu lähinnä temppuiluun. Kun sitä joskus ryhdytään laskemaan ja asiaan kiinnittämään huomiota, se laskee rivakasti ja pompsauttaa budjettivajetta entisestään kun korkomenot nousevat.

Veronkorotukset ovat vieläkin sietämättömämpi tie, koska ainoa “oikeudenmukainen” ja poliitikoille helposti toteutettava veronkorotus on korottaa keskiluokan tuloveroja. Kulutusverot osuvat myös pienituloisiin, kuten myös hintoihin vyörytettävät yritysverojen kiristykset. Jäljelle jää progression jyrkentäminen, sillä 54% tuloveroja maksavaa jengiä on niin vähän, että pelkän korkeimman prosentin nostaminen ei auta mitään. Jos palkansaajan keskimääräinen tuloveroprosentti pompsahtaa 33:sta lähemmäksi neljääkymmentä, kyse ei enää ole hienosäädöstä vaan useampien satasten nettopalkkaleikkaus kuukausittain tilanteessa, jossa asuminen syö jo nyt valtaosan tuloista, leikkaa rajusti kotimaista kulutusta ja heikentää edelleen julkistaloutta.

Sekä järjetön velkaantuminen että verojen korottaminen nykyistä menopohjaa vastaamaan ovat hölmölän peitonjatkamista. Velan tapauksessa sillä tuhotaan pariksikymmeneksi vuodeksi Suomen mahdollisuus olla kilpailukykyinen talous. Veronkorotusten tapauksessa ommellaan kangasta toiseen päähän peittoa, mutta sen vaikutus kysyntään on sama kuin hölmöläisten tarinan kankaan ottaminen peiton toisesta päästä. Mitä enemmän peittoa jatketaan, sitä enemmän se leikkautuu toisesta päästä, ja ainoa voittaja on leikkaaliimaa -toimenpidettä pyörittävä byrokratia.

Valtava velka ja vieläkin sietämättömämmälle tasolle korotettu tuloverotus ajavat Suomea banaanivaltioputkeen. Kun jatkossa Suomessa ei kannata innovoida kun innovaation helmet verotetaan vajeiden paikkaamiseksi, innovaatiot tehdään muualla. Jos Suomessa ei ole innovatiivisia firmoja vaan bulkkia ja alkutuotantoa, velkojen maksu kilpailluilla aloilla kestää sata vuotta eikä 20 vuotta, ja muut voivat mennä 80 vuotta oikealta ohi.

Mitä jää jäljelle? Ainoa järkevä mahdollisuus, eli julkisten menojen leikkaaminen. Sitä ei pidä tehdä juustohöylällä vaan kassaralla, eli päättää mikä on tärkeää ja oleellista, ja karsia kaikki muu. Vasta jos rönsyjen karsiminen ei riitä, on juustohöylättävä peruspalvelukakkua, mutta tähän ei ajauduta jos rönsyt osataan tunnistaa oikein ja myös karsia, vaikka poliitikkojen leikkikentät supistuisivatkin.

Minun nähdäkseni pitkällä tähtäimellä on jokaisen suomalaisen etu, että Suomessa tuotetaan vähemmän palveluja laadukkaasti kuin paljon juustohöylätysti. Samaten on jokaisen suomalaisen etu, ettei julkistalous ylivelkaannu ja kriisiydy, ja että Suomi on verotuksen ja kustannustason perusteella järkevä paikka tehdä työtä.