Jutta Urpilainen on jälleen aukaissut sanaisen roskatynnyrinsä.

Myytti on Urpilaisen mukaan myös se, että maksuton päivähoito olisi tulonsiirto köyhiltä rikkaille. Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok) on arvostellut, että uudistus hyödyttäisi lähinnä hänen oman tulotasonsa ihmisiä.

Kun päivähoito rahoitettaisiin valtion progressiivisella tuloverolla, suurituloiset pääsisivät mukaan talkoisiin, Urpilainen lupasi

Ensimmäinen lauselman virhe on siinä, että Urpilainen haluaa siis sekoittaa valtion ja kuntien rahoja vielä nykyistäkin suuremmaksi puuroksi. Näin voidaan tehdä ja vaikka luopua koko moniportaisesta julkishallinnosta ja pistää kaikki valtion maksettavaksi, mutta samalla pitää luopua kunnallisesta itsehallinnostakin.

Jos päivähoidon toteuttaminen jätetään kunnille mutta valtio laitetaan rahoittamaan se, tuloksena on maaninen päiväkodinrakennusbuumi. Kunnan kannalta päiväkodin pykääminen tarkoittaa sitä, että sinne voi palkata valtion rahalla duunareita, jotka ensinnäkin maksavat kunnallisveroja ja toisekseen piristävät kunnan talouselämää kulutuksellaan. Kunta siis hyötyy taloudellisesti siitä, että sen alueella on sata päiväkotia eikä siitä, että päiväkoteja on sopivasti ja ne toimivat tehokkaasti. Eipä taida Urpilaisen 200 miljoonan euron taskuraha riittää tämän neronleimauksen rahoittamiseen. Kaikki sellaiset rakennelmat, jossa motivoidaan törsäämiseen eikä järkevään taloudenpitoon ovat ongelmallisia, mutta se ei taida Urpilaista kiinnostaa. Kuka hyvänsä yritysjohtaja voisi kertoa tämän asian hänelle paitsi ehkä Fortumin pomo.

Toinen erehdys on puhtaan demaropropagandistinen. Joku voisi myös kertoa Urpilaiselle, että suurituloisista vain muutama pörssiyhtiöiden ylin johtaja maksaa tuloveroja. Loput suurituloiset maksavat vain pääomatuloveroja, ja valtion progressiivisen tuloveron kiristäminen ei vaikuttaisi heihin mitenkään. Jos puolestaan korkein mahdollinen tuloveroprosentti pidetään siellä 54:n paikkeilla, missä se nytkin on, nämä suurituloiset palkansaajat eivät maksa pesoakaan enempää, sillä he maksavat jo valmiiksi tuon verran. Maksumiehiksi joutuisivat jälleen kerran keskituloiset kaupunkilaiset palkansaajat, joiden progressio jyrkkenisi.

Demarin logiikassa kuuluu luvata kaikkea “pieni- ja keskituloisille”. Ja käytännössä demari toteuttaa tämän niin, että korottaa keskituloisten maksamia veroja, mutta kutsuu näitä veronkorotuksia suurituloisten lisäverottamiseksi. Keskituloinen on propagandassa keskituloinen, mutta käytännössä häntä kohdellaan kuin suurituloista. Tämä sumutus toimii yllättävän hyvin, sillä edelleenkin reilu 20% ihmisistä on houkuteltavissa äänestämään tätä puoluetta.