Miksi Eurooppa viivyttelee?
20/12/11 12:08
Olen ihmetellyt täällä jo pidemmän aikaa sitä, miksi Euroopassa viivytellään loputtomiin. Kreikka on jo konkurssissa eikä sillä ole enää muuta tietä kuin ulos eurosta. Reipas devalvaatio tarvittaisiin myös Portugalissa, Espanjassa ja Italiassa. Miksi näitä ei toteuteta vaan yritetään kantaa vettä kaivoon? Järjestetään loputtomia kokouksia ja yritetään ratkaista valtioiden ylivelkaantumisen ongelmaa lainaamalla niille lisää rahaa. Kreikka on tosiasiassa maksukyvytön, mutta sitä ei kutsuta maksukyvyttömäksi vaan se tekee “vapaaehtoisia” velkajärjestelyjä.
Edes viime vuoden virheistä ei ole opittu mitään. Ranskan ja Saksan pankit olivat kohtuullisen hyvässä kunnossa kolmisen vuotta sitten. Kun Lehmipojat kaatuivat ja Kreikan maksukykyä alettiin hieman kulisseissa epäillä, eurooppalaisten pankkien lainansaanti muuttui hankalaksi. EKP alkoi lainata
pankeille halvalla ja nämä puolestaan lainasivat Kreikalle kalliilla pistäen voitot taskuihinsa niin kauan kuin niitä tulee ja lopulta menevät konkurssiin kun osa veloista jää maksamatta.
Nyt ollaan samassa tilanteessa. Pankeilla on ongelma saada lainaa toisiltaan, ja nyt jo maailman muutkin keskuspankit ovat lainaamassa halvalla pankeille mitä vain valuuttoja. Onko meillä mitään syytä epäillä, että nyt toimittaisiin jotenkin toisin ja näitä rahoja ei lainattaisi kalliilla kriisimaille?
Tästä eteenpäin spekuloin vielä raskaammin.
Credit default swappien ongelmasta olen minä kirjoittanut ja niin on moni muukin. Ne siis ovat vakuutustyyppisiä sopimuksia, jossa sopimuksen ostaja maksaa siitä rahaa ja myyjä sitoutuu maksamaan summan X jos kohteena olevan maan tai yrityksen joku velkapaperi jää hoitamatta. Nämä eivät juridisesti ole vakuutuksia.
Oleellisin ero on se, että viime aikoihin saakka CDS:iä on saanut ostaa ilman allaolevaa velkasaatavaa. Nyt tämä on Euroopassa muistaakseni kielletty, mutta veikkaan, että kiellon kiertäminen on helppoa. Jos ne otettaisiin saatavan vakuudeksi, niiden vakuutustyyppisyys korostuisi. Kun niitä on voinut ostaa pelkästään spekulointimielessä, avoimet vastuut ovat räjähtäneet käsiin.
Kun vertaamme CDS:iä vakuutuksiin ja ihmisten käytökseen, huomataan siinäkin yhtenevyyksiä. Pitäisimme täysin hassunkurisena, että ihmiset voisivat ottaa palovakuutuksen johonkin satunnaisesti valitsemaansa rötiskään siten, että miljoonat kilisevät tilille jos tuo jonkun muun talo palaa. CDS:iä on saanut ostaa kuitenkin aivan juuri näin. Jos tuollaisia palovakuutuksia myytäisiin, niitä varmasti ostettaisiin, mutta niiden ostajilla ei olisi mitään motiivia ehkäistä tulipaloja vaan toimia juuri päinvastoin. Ensin vakuutetaan mörskä Puu-Vallilasta. Sitten aletaan järjestää sielläpäin ilotulituksia ja kaikennäköisiä “vastustamme kapitalismia, globalisaatiota, poliisia ja lihansyöntiä” -tyyppisiä kokouksia, mielenosoituksia ja marsseja. AInoana toiveena, että joku tekee jotakin ja mörskä palaa ilman, että siihen on itse suoraan syyllinen. Oman kotinsa Puu-Vallilassa vakuuttavat toimivat hyvin eri tavalla, sillä heille tulipalo merkitsee suurta vaivaa ja riesaa, vaikka vakuutus korvaisikin rahalliset tappiot.
CDS:t ovat pankkivalvonnan eivätkä vakuutusvalvonnan piirissä. Oikein tai väärin, näin on näreet. Vakuutusvalvoja edellyttäisi vakuutusyhtiöltä sen bisneksistä riippuen riittävää vakavaraisuutta. Pankkivalvoja edellyttää samaa asiaa, mutta pankkibisneksen vinkkelistä. Tässä asiassa vakuutusvalvojalla olisi parempi näkemys.
Teemme lukijan hämmentämiseksi vielä yhden tiikerinloikan ydinvoimaan. Aina kun jossain keskustellaan ydinvoimasta, ydinvoiman vastustajat pitävät pahana sitä, että jokaisessa vakuutussopimuksessa lukee, etteivät ne korvaa mitään ydinturman tapauksessa. Tämän mahdollistavaa lainsäädäntöä pidetään ydinvoiman piilotukiaisena. Tosiasiassa tämä ei ole ydinvoiman piilotukiainen vaan vakuutusyhtiöiden riskinhallintamenetelmä. Ydinonnettomuus Ruuhka-Suomessa olisi riskianalyysin
kannalta systeemiriski. Jos kaikki maa, kaikki rakennukset ja kaikki irtaimisto muuttuisivat arvottomiksi, vakuutusyhtiöt olisivat velvollisia suorittamaan kertasuorituksena korvauksen, johon niillä ei missään olosuhteissa ja millään vakavaraisuuden tasolla olisi varaa.
Kun vakuutusyhtiöitä ei velvoiteta varautumaan tähän edes teoriassa, pysyvät vakuutusmaksut kohtuullisina ja ihmiset voivat vakuuttaa omaisuuttaan vahinkojen varalta, sillä yksittäisissä vahingoissa vakuutusmatematiikka osaa jakaa riskiä oikein.
Credit default swapit ovat valtionlainojen tapauksessa täysin järjenvastainen tuote riskinhallintamielessä, sillä kuten nähty on, valtion finanssien kaatuminen kaataa koko mantereen pankkijärjestelmän ja sitä kautta lisää valtioita ja muiden mantereiden pankkijärjestelmiä. Credit default swapin ostaja tällaisessa tapauksessa ei siis tule saamaan juuri mitään, mutta CDS-dominoefekti romauttaa helposti aivan kaiken kun niiden ostajat, joista valtaosa on valtioiden kaatumista edesauttavia spekuloijia, yrittävät saada järjestelmästä rahojaan, joihin heillä sinänsä olisi oikeus.
Yrityslainoissa CDS on vahinkovakuutustyyppinen asia, sillä jos Apple kaatuu, siitä ei seuraa, että Microsoft tai Penan Autorasvaamo kaatuisivat. Yhden yrityksen kaatuminen ei kaada muita yrityksiä samalla toimialalla saati sitten muilla. Valtionlainoissa taas dominoefektin vaara on ilmeinen ja on vaikeaa kuvitella tilannetta ainakaan länsimaissa, jossa valtion kaatuminen ei aiheuttaisi systeemiriskiä.
Avoimet CDS-vastuut olivat kaksi vuotta sitten 60 triljoonaa, eli suunnilleen koko maailman BKT:n verran. Vuosi sitten niitä oli enää 23 triljoonaa, joka sekin on enemmän kuin on USA:n tai EU:n BKT.
Spekulatiivinen kysymykseni on tämä: Miten mahtaa tällä hetkellä käydä valtionlainojen CDS-kauppa? Jos se käy edelleen rivakasti, silloin tässä ei taida olla päätä eikä häntää. Jos kuitenkin kauppa on melko pysähdyksissä, tämä saattaisi selittää ajanpeluun.
On täysin selvää, että yli koko mantereen BKT:n olevia vastuita, jotka laukeaisivat kertalaakista dominoefektin takia, ei pystyisi kukaan maksamaan. Dominoefekti vain vyöryisi kaikkialle entistä rivakammin. Entä jos aikaa pelataankin siksi, että saadaan valtaosa avoimista valtioiden CDS:istä raukemaan vuoden kuluttua niiden ottamisesta? Jos uusia ei enää myönnetä ja pidetään vain korttitaloa pystyssä kunnes pahimmat vastuut ovat vanhentuneet, sen jälkeen voidaan tehdä se, mikä tehtävä on, ja keskittyä vain pankkijärjestelmän uudelleenpystyttämiseen.
En tiedä. Tämä on puhdasta arvailua.
Jos kuitenkin CDS-kauppa on viime keväästä saakka ollut pysähdyksissä, saatamme nähdä tukitoimien purkamisen noiden viiden kuukauden kuluttua ja siitä seuraavan pikaisen rysäyksen, jota olemme tässä odottaneet jo kuin kuuta nousevaa.
Edes viime vuoden virheistä ei ole opittu mitään. Ranskan ja Saksan pankit olivat kohtuullisen hyvässä kunnossa kolmisen vuotta sitten. Kun Lehmipojat kaatuivat ja Kreikan maksukykyä alettiin hieman kulisseissa epäillä, eurooppalaisten pankkien lainansaanti muuttui hankalaksi. EKP alkoi lainata
Nyt ollaan samassa tilanteessa. Pankeilla on ongelma saada lainaa toisiltaan, ja nyt jo maailman muutkin keskuspankit ovat lainaamassa halvalla pankeille mitä vain valuuttoja. Onko meillä mitään syytä epäillä, että nyt toimittaisiin jotenkin toisin ja näitä rahoja ei lainattaisi kalliilla kriisimaille?
Tästä eteenpäin spekuloin vielä raskaammin.
Credit default swappien ongelmasta olen minä kirjoittanut ja niin on moni muukin. Ne siis ovat vakuutustyyppisiä sopimuksia, jossa sopimuksen ostaja maksaa siitä rahaa ja myyjä sitoutuu maksamaan summan X jos kohteena olevan maan tai yrityksen joku velkapaperi jää hoitamatta. Nämä eivät juridisesti ole vakuutuksia.
Oleellisin ero on se, että viime aikoihin saakka CDS:iä on saanut ostaa ilman allaolevaa velkasaatavaa. Nyt tämä on Euroopassa muistaakseni kielletty, mutta veikkaan, että kiellon kiertäminen on helppoa. Jos ne otettaisiin saatavan vakuudeksi, niiden vakuutustyyppisyys korostuisi. Kun niitä on voinut ostaa pelkästään spekulointimielessä, avoimet vastuut ovat räjähtäneet käsiin.
Kun vertaamme CDS:iä vakuutuksiin ja ihmisten käytökseen, huomataan siinäkin yhtenevyyksiä. Pitäisimme täysin hassunkurisena, että ihmiset voisivat ottaa palovakuutuksen johonkin satunnaisesti valitsemaansa rötiskään siten, että miljoonat kilisevät tilille jos tuo jonkun muun talo palaa. CDS:iä on saanut ostaa kuitenkin aivan juuri näin. Jos tuollaisia palovakuutuksia myytäisiin, niitä varmasti ostettaisiin, mutta niiden ostajilla ei olisi mitään motiivia ehkäistä tulipaloja vaan toimia juuri päinvastoin. Ensin vakuutetaan mörskä Puu-Vallilasta. Sitten aletaan järjestää sielläpäin ilotulituksia ja kaikennäköisiä “vastustamme kapitalismia, globalisaatiota, poliisia ja lihansyöntiä” -tyyppisiä kokouksia, mielenosoituksia ja marsseja. AInoana toiveena, että joku tekee jotakin ja mörskä palaa ilman, että siihen on itse suoraan syyllinen. Oman kotinsa Puu-Vallilassa vakuuttavat toimivat hyvin eri tavalla, sillä heille tulipalo merkitsee suurta vaivaa ja riesaa, vaikka vakuutus korvaisikin rahalliset tappiot.
CDS:t ovat pankkivalvonnan eivätkä vakuutusvalvonnan piirissä. Oikein tai väärin, näin on näreet. Vakuutusvalvoja edellyttäisi vakuutusyhtiöltä sen bisneksistä riippuen riittävää vakavaraisuutta. Pankkivalvoja edellyttää samaa asiaa, mutta pankkibisneksen vinkkelistä. Tässä asiassa vakuutusvalvojalla olisi parempi näkemys.
Teemme lukijan hämmentämiseksi vielä yhden tiikerinloikan ydinvoimaan. Aina kun jossain keskustellaan ydinvoimasta, ydinvoiman vastustajat pitävät pahana sitä, että jokaisessa vakuutussopimuksessa lukee, etteivät ne korvaa mitään ydinturman tapauksessa. Tämän mahdollistavaa lainsäädäntöä pidetään ydinvoiman piilotukiaisena. Tosiasiassa tämä ei ole ydinvoiman piilotukiainen vaan vakuutusyhtiöiden riskinhallintamenetelmä. Ydinonnettomuus Ruuhka-Suomessa olisi riskianalyysin
Kun vakuutusyhtiöitä ei velvoiteta varautumaan tähän edes teoriassa, pysyvät vakuutusmaksut kohtuullisina ja ihmiset voivat vakuuttaa omaisuuttaan vahinkojen varalta, sillä yksittäisissä vahingoissa vakuutusmatematiikka osaa jakaa riskiä oikein.
Credit default swapit ovat valtionlainojen tapauksessa täysin järjenvastainen tuote riskinhallintamielessä, sillä kuten nähty on, valtion finanssien kaatuminen kaataa koko mantereen pankkijärjestelmän ja sitä kautta lisää valtioita ja muiden mantereiden pankkijärjestelmiä. Credit default swapin ostaja tällaisessa tapauksessa ei siis tule saamaan juuri mitään, mutta CDS-dominoefekti romauttaa helposti aivan kaiken kun niiden ostajat, joista valtaosa on valtioiden kaatumista edesauttavia spekuloijia, yrittävät saada järjestelmästä rahojaan, joihin heillä sinänsä olisi oikeus.
Yrityslainoissa CDS on vahinkovakuutustyyppinen asia, sillä jos Apple kaatuu, siitä ei seuraa, että Microsoft tai Penan Autorasvaamo kaatuisivat. Yhden yrityksen kaatuminen ei kaada muita yrityksiä samalla toimialalla saati sitten muilla. Valtionlainoissa taas dominoefektin vaara on ilmeinen ja on vaikeaa kuvitella tilannetta ainakaan länsimaissa, jossa valtion kaatuminen ei aiheuttaisi systeemiriskiä.
Avoimet CDS-vastuut olivat kaksi vuotta sitten 60 triljoonaa, eli suunnilleen koko maailman BKT:n verran. Vuosi sitten niitä oli enää 23 triljoonaa, joka sekin on enemmän kuin on USA:n tai EU:n BKT.
Spekulatiivinen kysymykseni on tämä: Miten mahtaa tällä hetkellä käydä valtionlainojen CDS-kauppa? Jos se käy edelleen rivakasti, silloin tässä ei taida olla päätä eikä häntää. Jos kuitenkin kauppa on melko pysähdyksissä, tämä saattaisi selittää ajanpeluun.
On täysin selvää, että yli koko mantereen BKT:n olevia vastuita, jotka laukeaisivat kertalaakista dominoefektin takia, ei pystyisi kukaan maksamaan. Dominoefekti vain vyöryisi kaikkialle entistä rivakammin. Entä jos aikaa pelataankin siksi, että saadaan valtaosa avoimista valtioiden CDS:istä raukemaan vuoden kuluttua niiden ottamisesta? Jos uusia ei enää myönnetä ja pidetään vain korttitaloa pystyssä kunnes pahimmat vastuut ovat vanhentuneet, sen jälkeen voidaan tehdä se, mikä tehtävä on, ja keskittyä vain pankkijärjestelmän uudelleenpystyttämiseen.
En tiedä. Tämä on puhdasta arvailua.
Jos kuitenkin CDS-kauppa on viime keväästä saakka ollut pysähdyksissä, saatamme nähdä tukitoimien purkamisen noiden viiden kuukauden kuluttua ja siitä seuraavan pikaisen rysäyksen, jota olemme tässä odottaneet jo kuin kuuta nousevaa.
blog comments powered by Disqus