Kannettu vesi ei kaivossa pysy
30/11/11 15:22
Päivän talousuutinen on se, että keskuspankit ryhtyvät tukemaan vaihteeksi pontevammin pankkijärjestelmää.
Tämä vaikuttaa näin maallikon vinkkelistä melko järjenvastaiselta toimenpiteeltä. Ajatus siis on se, että eurooppalaiset pankit (ja todennäköisesti muutkin) saavat valuuttamääräisiä lainoja keskuspankeista markkinahintojen alapuolella ja näin maailma pelastuu. Tässä on pitkä tarina USA:sta, jossa oleellista on se,
mitä touhu maksaa. USA:ssa siis annettiin keskuspankkirahoitus pankille triljoonatolkulla pari vuotta sitten ja pankit kääräisivät muhkeat voitot lainaamalla nuo rahat markkinahintaan eteenpäin.
Aina kun joku tapahtuu jossain alle markkinahinnan, käynnissä on todennäköisesti tukiainen ja varmistin on syytä poistaa. Markkinat hinnoittelevat oletusarvoisesti asiat oikein. Jos näin ei ole, se pitää perustella jotenkin ja sitten mietitään. Nyt vain lainataan alle markkinahintojen ja katsotaan kuinka käy.
Mehän myös tiedämme, kuinka tässä käy. Tätähän on kokeiltu jo. Linkkaamani uutinen USA:sta kertoo kokeilusta siellä. Euroopassa tätä kokeiltiin jo pari vuotta sitten kun EKP alkoi syytää rahaa polkuhintaan pankeille siinä toivossa, että talouskasvu saataisiin käyntiin ja investointilama poikki. Vaan kuinkas sitten kävikään? Aloittavan yrityksen oli edelleen mahdotonta saada rahoitusta pankista eikä asuntolainabisneskään vetänyt kovin hyvin, mistä kertoo se, että nuoret on useimmissa maissa potkaistu pois asuntomarkkinoilta kokonaan ja asuntolainabisnes vain asunnonvaihtajien välistä piirileikkiä.
Mitään toivottuja vaikutuksia ei syntynyt, sillä pankit lainasivat puoli-ilmaiseksi saamansa rahat Alppien eteläpuolisen Afrikan valtioille ja pistivät taskuihinsa muhkeat voitot niin kauan kuin voittoja syntyi. Nyt kun lainat jäävät todennäköisesti saamatta, ollaan taas pankkitukitarpeen edessä. Jos Kreikkaa olisi pitänyt tuolloin hätäapulainoittaa, se olisi pitänyt tehdä keskuspankkirahalla eikä ottaa siihen yksityisiä pankkeja väliin, sillä näiden pankkien lisäarvo tässä ketjussa on puhdas nolla. Rahan alkulähde (EKP) ja rahan tarvitsija (hoi polloi) kyllä olisivat löytäneet toisensa ilman ranskalaisten pankkien pyyteetöntä uurastustakin.
Miksi nyt kävisi toisin?
Meillä on edelleen kaksi ongelmaa, jotka ovat kietoutuneita yhteen. Ykkösongelma, joka pitää ratkaista ensin, on julkistalouksien vajeiden ongelma. Toisekseen on pankkien rahoitusongelma, joka johtuu siitä, että pankit ovat korviaan myöten saamapuolella valtioilta, jotka eivät kykene velkojaan maksamaan. Nyt yritetään keskuspankkirahalla korjata jälkimmäistä asiaa, mutta koska ensimmäiselle ei tehdä mitään, täysin sama kupru on edessämme. Ja sitten kun kupla puhkeaa, se on paljon isompi kuin se nyt on.
Kun valtiot imevät edelleen markkinoilta lainarahan syömävelkansa kattamiseen, pankit aivan varmasti keksivät keinon pulauttaa ilmaiseksi saamansa rahat näihin kohteisiin, sillä se on hyvää ja halpaa bisnestä. Hyvää bisnestä siitä syntyy siksi, että pankki saa rahat halvalla ja valtiot pakotetaan maksamaan markkinakorkoja. Bisnes paranee, sillä ei tarvitse tehdä minkäänlaista luottoriskianalyysiä, sillä kaikki tieto on julkista. Yhdellä transaktiolla saa liikkeelle muutaman miljardin tuottamaan jatkuvaa korkotuottoa. Rahoittamalla pienyrityksiä muutamalla miljardilla, pankki joutuisi tekemään tuhatkertaisen henkilötyömäärän ennen kuin tuo määrä lainoja on myönnetty. Tai kymmentuhatkertaisen.
Jos pankeilla on nyt maksuvalmiusongelma, niitä voidaan auttaa, mutta samalla nuo pankit on otettava valtioiden haltuun. Muuten vain pyöräytämme pyörää yhden kierroksen ja olemme parin kuukauden kuluttua samassa tilanteessa kuin nytkin, paitsi että pankkien saatavat persaukisista kohteista ovat merkittävästi nykyistä isommat.
Kun pankkien rahoitushankinnasta poistetaan markkinaelementti, se sementoi nykyiset rakenteet.
Meillä on hyviä pankkeja, keskinkertaisia pankkeja ja huonoja pankkeja taseeltaan. Markkinat osaisivat erotella nämä toisistaan. Kun huonot eivät saa rahaa järkevään hintaan, ne menevät nurin ja joku ostaa konkurssipesästä terveet osat. Sijoittajat menettävät rahansa, mutta niin heidän kuuluukin menettää, sillä he tekivät huonon sijoituksen.
Nyt nähdään ongelmaksi se, että myös hyvän pankin varainhankinta on kovin kallista menneeseen maailmaan verrattuna, sillä kukaan ei osaa täysin erotella pankkien keskinäisiä vastuita. Mutta miksi tämä on ongelma?
Tarvitsisimme halpaa lainarahaa investointien käynnistämiseen ja asuntomarkkinoiden herättämiseen kohmeesta, mutta kun kumpaakaan ei ole näköpiirissä, mitä väliä sillä on, mikä on lainarahan hinta juuri nyt? Tällä hetkellä asuntolainaa saa halvalla, mutta koska lainan saamiseksi asetetut kriteerit eivät asunnon hankinnasta kiinnostuneiden kohdalla täyty, korkotaso on aivan sivuseikka. Sama koskee yritysrahoitusta. Vakavarainen yritys saa tällä hetkellä lainaa halvemmalla kuin valtaosa valtioista, startup ei saa rahaa mistään millään korolla, sillä riskinottohalu on nollassa.
Kun halpa lainaraha ei ole saanut talouden rattaita käyntiin kahdessa vuodessa, miksi se saisi ne rasvattua lähikuukausina?
Tässä tilanteessa olisi hyvä antaa pankkien siivota omat pesänsä. Hyvänkin pankin ottama laina on kallista, sillä sijoittajat eivät tiedä pankkia hyväksi. Miksi tämä korjataan antamalla halpaa rahaa hyville ja huonoille sen sijaan, että motivoidaan hyviä pankkeja avaamaan taseitaan vakuuttaakseen sijoittajat siitä, että pankki on kunnossa? Nythän pankki voi toimia aivan miten tahansa, ja se saa silti halpaa keskuspankkirahaa. Jos raha olisi markkinaehtoista, syntyisi puolessa vuodessa pankkeja, joiden toiminta olisi läpinäkyvää, bisnes terveellä pohjalla ja sijoitussalkku perustuisi reaalitalouteen eikä kuponkien veivaamiseen.
Mikä vika tässä on? Miksi tämän bisneksen rakennemuutosta vastustetaan kaikin mahdollisin keinoin eikä anneta sen tapahtua markkinaehtoisesti? Varmasti heikkojen pankkien kaatuminen aiheuttaa jotain ongelmia johonkin, mutta miksi keskuspankkirahalla ei hoideta näitä ongelmia? Inflaatiota keskuspankkiraha pompsauttaa aivan samalla tavalla riippumatta siitä, mitä kautta se markkinoille lasketaan ja mihin käyttöön. Rahaa selvästi tuntuu olevan haaskattavaksi, sillä sitä on varaa antaa pankeille tähän riskittömään korkoerobisnekseen, jolla vain ruokitaan valtioiden elämistä yli varojensa.
Kun kaikki tuntuvat penäävän pankkibisnekseen uusia tuulia poliitikkoja myöten, miksi he puhuvat yhtä ja tekevät toista? Veikkan että siksi, etteivät he osaa.
Ja tietenkin siksi, että he eivät myöskään osaa ja halua korjata taustalla olevaa ongelmaa, eli valtioiden elämistä yli varojensa. Nyt pitäisi ajaa alas holhousvaltiot ja jättää jäljelle jotakin pientä, mutta sitäpä poliitikot eivät halua tehdä. Takana lieneekin ajatus siitä, että antamalla rahaa pankeille rajattomasti, valtiot kuitenkin saavat lopulta lainattua nuo rahat jollain korolla, eikä rakennemuutosta julkistalouksissa tarvitse vieläkään tehdä.
Tämä vaikuttaa näin maallikon vinkkelistä melko järjenvastaiselta toimenpiteeltä. Ajatus siis on se, että eurooppalaiset pankit (ja todennäköisesti muutkin) saavat valuuttamääräisiä lainoja keskuspankeista markkinahintojen alapuolella ja näin maailma pelastuu. Tässä on pitkä tarina USA:sta, jossa oleellista on se,
Aina kun joku tapahtuu jossain alle markkinahinnan, käynnissä on todennäköisesti tukiainen ja varmistin on syytä poistaa. Markkinat hinnoittelevat oletusarvoisesti asiat oikein. Jos näin ei ole, se pitää perustella jotenkin ja sitten mietitään. Nyt vain lainataan alle markkinahintojen ja katsotaan kuinka käy.
Mehän myös tiedämme, kuinka tässä käy. Tätähän on kokeiltu jo. Linkkaamani uutinen USA:sta kertoo kokeilusta siellä. Euroopassa tätä kokeiltiin jo pari vuotta sitten kun EKP alkoi syytää rahaa polkuhintaan pankeille siinä toivossa, että talouskasvu saataisiin käyntiin ja investointilama poikki. Vaan kuinkas sitten kävikään? Aloittavan yrityksen oli edelleen mahdotonta saada rahoitusta pankista eikä asuntolainabisneskään vetänyt kovin hyvin, mistä kertoo se, että nuoret on useimmissa maissa potkaistu pois asuntomarkkinoilta kokonaan ja asuntolainabisnes vain asunnonvaihtajien välistä piirileikkiä.
Mitään toivottuja vaikutuksia ei syntynyt, sillä pankit lainasivat puoli-ilmaiseksi saamansa rahat Alppien eteläpuolisen Afrikan valtioille ja pistivät taskuihinsa muhkeat voitot niin kauan kuin voittoja syntyi. Nyt kun lainat jäävät todennäköisesti saamatta, ollaan taas pankkitukitarpeen edessä. Jos Kreikkaa olisi pitänyt tuolloin hätäapulainoittaa, se olisi pitänyt tehdä keskuspankkirahalla eikä ottaa siihen yksityisiä pankkeja väliin, sillä näiden pankkien lisäarvo tässä ketjussa on puhdas nolla. Rahan alkulähde (EKP) ja rahan tarvitsija (hoi polloi) kyllä olisivat löytäneet toisensa ilman ranskalaisten pankkien pyyteetöntä uurastustakin.
Miksi nyt kävisi toisin?
Meillä on edelleen kaksi ongelmaa, jotka ovat kietoutuneita yhteen. Ykkösongelma, joka pitää ratkaista ensin, on julkistalouksien vajeiden ongelma. Toisekseen on pankkien rahoitusongelma, joka johtuu siitä, että pankit ovat korviaan myöten saamapuolella valtioilta, jotka eivät kykene velkojaan maksamaan. Nyt yritetään keskuspankkirahalla korjata jälkimmäistä asiaa, mutta koska ensimmäiselle ei tehdä mitään, täysin sama kupru on edessämme. Ja sitten kun kupla puhkeaa, se on paljon isompi kuin se nyt on.
Kun valtiot imevät edelleen markkinoilta lainarahan syömävelkansa kattamiseen, pankit aivan varmasti keksivät keinon pulauttaa ilmaiseksi saamansa rahat näihin kohteisiin, sillä se on hyvää ja halpaa bisnestä. Hyvää bisnestä siitä syntyy siksi, että pankki saa rahat halvalla ja valtiot pakotetaan maksamaan markkinakorkoja. Bisnes paranee, sillä ei tarvitse tehdä minkäänlaista luottoriskianalyysiä, sillä kaikki tieto on julkista. Yhdellä transaktiolla saa liikkeelle muutaman miljardin tuottamaan jatkuvaa korkotuottoa. Rahoittamalla pienyrityksiä muutamalla miljardilla, pankki joutuisi tekemään tuhatkertaisen henkilötyömäärän ennen kuin tuo määrä lainoja on myönnetty. Tai kymmentuhatkertaisen.
Jos pankeilla on nyt maksuvalmiusongelma, niitä voidaan auttaa, mutta samalla nuo pankit on otettava valtioiden haltuun. Muuten vain pyöräytämme pyörää yhden kierroksen ja olemme parin kuukauden kuluttua samassa tilanteessa kuin nytkin, paitsi että pankkien saatavat persaukisista kohteista ovat merkittävästi nykyistä isommat.
Kun pankkien rahoitushankinnasta poistetaan markkinaelementti, se sementoi nykyiset rakenteet.
Nyt nähdään ongelmaksi se, että myös hyvän pankin varainhankinta on kovin kallista menneeseen maailmaan verrattuna, sillä kukaan ei osaa täysin erotella pankkien keskinäisiä vastuita. Mutta miksi tämä on ongelma?
Tarvitsisimme halpaa lainarahaa investointien käynnistämiseen ja asuntomarkkinoiden herättämiseen kohmeesta, mutta kun kumpaakaan ei ole näköpiirissä, mitä väliä sillä on, mikä on lainarahan hinta juuri nyt? Tällä hetkellä asuntolainaa saa halvalla, mutta koska lainan saamiseksi asetetut kriteerit eivät asunnon hankinnasta kiinnostuneiden kohdalla täyty, korkotaso on aivan sivuseikka. Sama koskee yritysrahoitusta. Vakavarainen yritys saa tällä hetkellä lainaa halvemmalla kuin valtaosa valtioista, startup ei saa rahaa mistään millään korolla, sillä riskinottohalu on nollassa.
Kun halpa lainaraha ei ole saanut talouden rattaita käyntiin kahdessa vuodessa, miksi se saisi ne rasvattua lähikuukausina?
Tässä tilanteessa olisi hyvä antaa pankkien siivota omat pesänsä. Hyvänkin pankin ottama laina on kallista, sillä sijoittajat eivät tiedä pankkia hyväksi. Miksi tämä korjataan antamalla halpaa rahaa hyville ja huonoille sen sijaan, että motivoidaan hyviä pankkeja avaamaan taseitaan vakuuttaakseen sijoittajat siitä, että pankki on kunnossa? Nythän pankki voi toimia aivan miten tahansa, ja se saa silti halpaa keskuspankkirahaa. Jos raha olisi markkinaehtoista, syntyisi puolessa vuodessa pankkeja, joiden toiminta olisi läpinäkyvää, bisnes terveellä pohjalla ja sijoitussalkku perustuisi reaalitalouteen eikä kuponkien veivaamiseen.
Mikä vika tässä on? Miksi tämän bisneksen rakennemuutosta vastustetaan kaikin mahdollisin keinoin eikä anneta sen tapahtua markkinaehtoisesti? Varmasti heikkojen pankkien kaatuminen aiheuttaa jotain ongelmia johonkin, mutta miksi keskuspankkirahalla ei hoideta näitä ongelmia? Inflaatiota keskuspankkiraha pompsauttaa aivan samalla tavalla riippumatta siitä, mitä kautta se markkinoille lasketaan ja mihin käyttöön. Rahaa selvästi tuntuu olevan haaskattavaksi, sillä sitä on varaa antaa pankeille tähän riskittömään korkoerobisnekseen, jolla vain ruokitaan valtioiden elämistä yli varojensa.
Kun kaikki tuntuvat penäävän pankkibisnekseen uusia tuulia poliitikkoja myöten, miksi he puhuvat yhtä ja tekevät toista? Veikkan että siksi, etteivät he osaa.
Ja tietenkin siksi, että he eivät myöskään osaa ja halua korjata taustalla olevaa ongelmaa, eli valtioiden elämistä yli varojensa. Nyt pitäisi ajaa alas holhousvaltiot ja jättää jäljelle jotakin pientä, mutta sitäpä poliitikot eivät halua tehdä. Takana lieneekin ajatus siitä, että antamalla rahaa pankeille rajattomasti, valtiot kuitenkin saavat lopulta lainattua nuo rahat jollain korolla, eikä rakennemuutosta julkistalouksissa tarvitse vieläkään tehdä.
blog comments powered by Disqus