Sain tänään varainhoitoyhtiön sijoitusympäristökatsauksen, ja se pisti mietteliääksi. Ei niinkään kurssikehityksen takia, sillä en tarvitse siellä olevia rahoja mihikään lähitulevaisuudessa, joten ne saavat olla siellä eikä niiden kanssa tarvitse hötkyillä mihinkään juuri nyt.

Sen sijaan maailman talousympäristön tila ihmetyttää. Mehän olemme siirtyneet keräilytaloudesta kaivos- ja viljelytalouteen, siitä teolliseen yhteiskuntaan, siitä palveluyhteiskuntaan ja nyt sen olisi aika pikku hiljaa muuttua joksikin muuksi. Vaikkapa elämysyhteiskunnaksi.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa maailman talouskasvu on täysin muutaman maan ja alueen varassa, ja näissä talouskasvu perustuu johonkin näistä kolmesta:

1. Raaka-ainebisnes
2. Massavalmistusbisnes
3. Holtiton väestönkasvu

Sen sijaan, että oltaisiin otettu palveluyhteiskunnasta askel eteenpäin, onkin otettu kaksi askelta taaksepäin palaamalla jonkunnäköiseen kaivosyhteiskuntaan.

Ei minulla ole sitä vastaan mitään, että siirtomaat ja muut banaanivaltiot pääsevät viimein vähän rahastamaankin raaka-aineillaan. Mutta kestävää kehitystä ajatellen tuntuu hullulta, että paras tapa rikastua tällä hetkellä on myydä viiniä ja hiiltä, ja käydä ostoksilla naapurin luona. Tai vaihtoehtoisesti investoida bisnekseen, jossa ei kehitetä mitään uutta vaan tehdään ainoastaan samaa vanhaa hieman pienemmin kustannuksin jossain nälkäpalkkavaltiossa.

Nyt siis sijoittajalle on parempi ja varmempi diili investoida raaka-aineiden louhintaan ja niiden jalostamiseen krääsäksi Kiinassa kuin investoida uusien keksintöjen tekemiseen. Toisaalta jos haluamme pitää kiinni valtaosasta nykyisiä vapausasteitamme sittenkin kun raaka-aineista alkaa olla todella pulaa, tarvitsisimme kipeästi uusia keksintöjä, joilla voimme liikkua tai lämmittää huomattavasti vähemmillä resursseilla kuin nyt.

Näitä keksintöjä pitäisi tehdä kuumeisesti nyt eikä sitten kuin on liian myöhäistä. Mutta niitä ei pahemmin tehdä, koska sijoittajat karttavat riskipitoisia kohteita, ja kun vielä pankkijärjestelmäkin mentiin rikkomaan subprime-huijauksella, uuden luominen onnistuu tällä hetkellä vain niissä suuryrityksissä, joilla on niin terve kassavirta, että ne voivat hiukan investoidakin hullulta kuulostavien ideoiden kehittelyyn. Samalla kuitenkin hukataan valtaosa innovatiivisuudesta, koska suurin osa uutta luomaan pystyvistä ei työskentele näissä nykyisissä jättiläisissä, ja rahoitusta ei saa mistään.

Latinalainen Amerikka taas pärjää tämän hetken talouskasvumittareilla lähinnä siksi, että paavinuskoisina siellä lisäännytään rivakasti. Toisaalta Brasiliassa on jo aivan liikaa väkeä muutenkin, joten lisäväestön siunauksellisuus pitkällä tähtäimellä on ainakin lupa kyseenalaistaa.