Sattuneista syistä tulin tuotakin asiaa miettineeksi.

Missä minä itse olen hyvä? Asian tietäminen ja ymmärtäminen voi olla jonkunnäköinen ansio elämässä. Taitaa olla niin, että omat vahvuuteni liittyvät jotenkin ihmisten välisiin suhteisiin, kuten myös heikkoudet.

Maailmassa on aika vähän ihmisiä, joita ärsytän aivan mahdottoman paljon. Ja vielä vähemmän niitä, jotka eivät tavattuaan muista, kuka minä nyt oikein olinkaan. Näistä seuraa erinäköisiä hyötyjä. Kuten vaikkapa se, että ihmiset mielellään kertovat minulle asioita eivätkä yritä niitä salata, joten pysyn aika hyvin kärryillä siitä, mitä ympärillä tapahtuu. Valtaosa asioista on yhdentekeviä, mutta osa tietysti salaisia ja/tai henkilökohtaisia, joiden tietämistä ei kuulu hyödyntää mitenkään suoranaisesti, mutta jotka voivat auttaa arvaamaan, mitä joku ajattelee tai miten hän suhtautuu johonkin eteen tulevaan asiaan.

Toinen hyvä puoli tässä on se, että kun en piiloudu massaan missään, työasioissa ei tarvitse ponnistella suunnattomasti, että minut ajatuksineni huomataan. Joten jos minulla on joku näkemys johonkin asiaan, se tulee aivan varmasti huomioiduksi. Ja kun asiat yhdistää, ihmiset tuntuvat yleensä suhtautuvan sangen positiivisesti ehdottamiini asioihin. Ja kun ei tarvitse hakata päätä seinään ja tehdä niska limassa töitä saadakseen asiansa esille ja hyväksytyksi, aikaa palaa huomattavasti vähemmän kun asioita ei tarvitse edistää byrokraattisesti tai riidellen vaan ne menevät eteenpäin itsekseen.

Jokainen tuntenee organisaatioistaan ihmisiä, jotka periaatteessa ovat lahjakkaita, taitavia ja näkemyksellisiä, mutta jotka ärsyttävät yli kaiken. Joko he ovat pyrkyreitä keräämässä kunniaa toisten työstä, konduktöörejä, joiden ajatusmaailmaan ei mahdu, että muitakin mielipiteitä saattaa olla, jyriä, jotka eivät kuuntele muita, selkäänpuukottajia, joiden sanaan ei voi luottaa jne. Nämä ihmiset saavat kyllä usein tahtonsa läpi, mutta työtä se vaatii, koska jokainen mielellään kyseenalaistaa kaiken näistä lähteistä tulevan. Itse en törmää periaatteelliseen “ihan hyvä idea mutta en voi kannattaa sitä kun se on sinun ideasi” -vastustukseen oikeastaan koskaan. Ja se näkyy suoraan tarvittavissa työtunneissa.

Work smarter, not harder.

Jonkunnäköinen karisma puolestaan tarkoittaa sitä, että esimiestehtävissä ei kohtaa suurtakaan vastarintaa vaan asiat etenevät ja kaikki ovat tyytyväisiä. Toisaalta minulla ei ole mitään tarvetta saada tahtoani läpi joka asiassa. Jos jollakulla muulla on hyvä ja valmiiksi mietitty idea, kannatan sitä mielelläni, koska samalla saan delegoitua idean toteuttamisen hänelle eikä tätäkään tarvitse tehdä itse. Useimmat asiat toimistotyössä ovat lopulta samanlaisia kuin siivoaminen: on yhdentekevää, heilutetaanko moppia vai luutaa, kummallakin välineellä tulee puhdasta. Mutta jos työryhmä vain miettii kumpaa pitäisi käyttää, villakoirat kasvavat puhvelin kokoisiksi.

Näillä eväillä pärjää aivan hyvin myös työelämän ulkopuolella. Aikaa ei tarvitse käyttää yksin yhtään enempää kuin itse haluaa, ja jos tarvitsee apua johonkin pikkujuttuun, sitä järjestyy aivan varmasti jostakin.

Ja ne huonot puolet sitten. Niitähän riittää. Olen kärsimätön enkä jaksa odotella mitään kovin pitkään. Byrokratia ärsyttää kohtuuttoman paljon ja tolkuttoman hierarkisessa ja säännönmukaisessa yhteisössä en todennäköisesti jaksa pelata sääntöjen mukaan varttia kauempaa ja sen jälkeen rupean oikomaan asioita. Ja ihmissuhdepuolella en ole koskaan oivaltanut naisten naurattamisessa tarvittavia pelejä ja kuviokelluntaa, mistä syystä asiat eivät yleensä tuppaa menemään siten kuin haluaisin.