Luin tämän uutisen ja mietin erästä hieman vanhempaa.

Joku anglikaanisen kirkon piispa on siis mennyt kehumaan talibaneja kun ovat niin mukavan uskonnollista porukkaa, ja nyt pitää pyydellä anteeksi. En oikein ymmärrä miksi, sillä tällaista on kuultu ennenkin. Vuosi sitten älämölön sai aikaan Canterburyn arkkipiispa Rowan Williams.

Williams oli sitä mieltä, että islamin leviäminen Britanniassa on yksinomaan hyvä asia, sillä muslimit ovat sentään uskovaisia toisin kuin maallistuneet hörökorvat, ja vaikka uskonto onkin väärä, kansakunnan hengellisen selkärangan kohottamiseksi on vain hyvä asia, että on edes islam. Samaan hengenvetoon hän kannatti shariaa Britanniaan muslimialueille, koska sekin on mukavan jumalaista oikeutta.

Nämä yksittäistapaukset kuvaavat hyvin ajan henkeä. Kansankirkot ovat menettäneet otteensa, koska väki ei enää välitä kirkoista juurikaan mitään. Kehitys ärsyttää, joten pelastaja nähdään islamissa, jossa uskonto on edelleen arvossaan. Tässä mielessä ero näiden miesten ja puolikovan linjan muslimien välillä on vähäinen. Kumpikin on valmis hyväksymään vääräuskoisuudenkin, mutta ei uskonnottomuutta.

Tällaista allianssia kannattaa tarkkailla, sillä ainakaan minä en halua länsimaihin mitään uskovaisten vastaiskua. En kristityiltä, muslimeilta tai kristittyjen ja muslimien salaliitolta. Maallinen yhteiskunta on mukava sekä uskovalle että ei-uskovalle, kun taas kovasti hengellisiä arvoja korostava meno saattaa tuntua uskonnottomista tai vaikkapa uskontojen kategorisesti hyljeksimistä vähemmistöstä kuten homoista äärimmäisen ahdistavalta.

Viime aikoina syyttävä sormi on osoittanut lähinnä islamin suuntaan. Tämän kirjoituksen tarkoituksena on herätellä ajatuksia siitä, että kanuunoita kannattaa suunnata muihinkin piruntorjuntabunkkereihin.