Martti Hetemäen verotyöryhmä on ehdottanut sitä sun tätä Suomen verotuksen uudistamisesta. Ehdotuksessa on selvästikin jotakin oikein, sillä kaikki etujärjestöt vastustavat sitä verisesti. Akava on kai ainoana järjestönä suhtautunut siihen varauksellisen myönteisesti. Kun verotus on Suomessa niinkin ongelmallinen kenttä kuin se on, on aika helppoa tehdä sellainen veroesitys, joka on jonkun kerhon tilaustyö. Mutta kun suuret ja pienet yritykset sekä melkein kaikki työmarkkinajärjestöt vastustavat kuten myös maajussit, voidaan ajatella, että työtä on ainakin yritetty tehdä ilman suuria poliittisia kytköksiä.

Ydinajatus on verotuksen siirtäminen ansaitsemisesta kuluttamiseen, mikä on periaatteena sangen järkevä. Työn haittaverottaminen ei ole hyvä idea maassa, jossa työttömyys vaivaa, ja joka ei tytäryhtiötalouden takia tunnu pystyvän pitämään korkean tuottavuuden työtä rajojen sisäpuolella. Ympäristöväki on kannattanut tätä siirtymää jo pitkään, ainakin jotkut heistä. Osa tosin on kannattanut kaikkien verojen kiristämistä, jotta julkiselle sektorille saadaan enemmän rahaa.

Tuloverotuspuolella ajatus on laskea ansiotulojen verotusta ja kiristää pääomatulojen verotusta. Tässä tehdään jotain, mutta lopullinen tiikerinloikka jää tekemättä.

Suomen verotuksen rakenteellinen ongelma on ansio- ja pääomatuloverokantojen suuri ero. Tämä aikaansaa tilanteen, jossa kaikennäköinen verosuunnittelu ja mitään tuottamaton puliveivaus kukoistavat ja kaikki jotka pystyvät, kierrättävät rahaa firmojen kautta. Musta pekka jää käteen hyvätuloiselle palkansaajalle, joka ei pysty tekemään veroilleen mitään toisin kuin vastaavia pääomatuloja saava.

Nyt ajatus olisi laskea tuloveroja hieman ja korottaa pääomatuloveroja 30 prosenttiin. Vaan mitä tapahtuisi, jos pääomatulojen vero korotettaisiin 35 prosenttiin ja asetettaisiin palkkaverokatto tuohon? Samalla muutettaisiin vähennyksiä progressiivisiksi siten, että työmatkoja, tulonhankkimiskuluja jne. saisi vähentää veroissa vain jos maksaa tuota maksimia pienempiä veroja eli on pienituloinen. Hyväpalkkaisen veroprosentti laskee, mutta hän menettäisi kasan vähennyksiä. Pienipalkkaisen verot ja vähennykset taas pysyisivät jokseenkin ennallaan. Asuntolainan korkovähennyksen voisi ehkä paketoida tähän samaan nippuun.

En tiedä, mikä olisi tarkalleen se veroprosentti, jolla tämä yhtälö olisi tasapainoinen. Nyt kuitenkin korkeita tuloveroja jonkun verran kierretään firmojen kautta ja tämä puliveivaus poistuisi. Jos samalla tarkasteltaisiin yritysverotusta siten, että yritys maksaisi veroa jostain muusta kuin näytetystä voitosta, tehtäisiin epäkannattavaksi sekin, mitä joka kolmas tuttu tekee, eli ostaa kotiinsa viihde-elektroniikan näennäisesti firmansa piikkiin ja tekee lomamatkat “työmatkoina” eikä maksa tähän menevästä rahasta mitään veroja.

Kun kaikki tulot olisivat saman arvoisia eikä ole merkitystä, miten raha on ansaittu, ei olisi mitään motiivia piilottaa tuloja mihinkään, koska kaikesta maksetaan sama vero. Kun korkein veroprosentti on 54, pidän moraalisesti täysin hyväksyttävänä sitä, että käytetään kaikki mahdolliset keinot jättää nämä verot maksamatta. Jos veroprosentti on kohtuullinen eli noin kolmannes, moraalinen oikeutus poistuu.

Yleisesti on tietysti syytä tehdä jotakin menopuolelle ja julkiselle sektorille, mutta menopuolen täysremontti on oma keskustelunsa. Tulopuolen remontti pitää tehdä tästä riippumatta, sillä nykyinen progressio tuloloukkuineen tekee suomalaisesta työstä sangen kilpailukyvytöntä, mikä näkyy aivovientinä.